28.12.2016

Välipäivien vinotuksia

Jenni kävi potkimassa meitä vähän eteenpäin...
Ja nappasi samalla pari kuvaakin.


Pieni löllie oli oikein hieno, mutta emäntä vinottaa ja kenottaa joka suuntaan niin, että häiritsee koiran tekemistä ja suoruutta ihan äärettömän pahasti. Perusasentoa ja muutaman askeleen seuruuta hinkkailtiin, ja sitä mun suoruutta. Ihailtavasti tuo kyllä kestää toistoa ja saman asian puurtamista.

Luoksetulon eteen istuminen oli myös yhdessä vaiheessa ihan käsittämättömän kamala ja vino (haki perusasentoon), mutta se alkaa nyt olla taas vähän parempi, kun olen siihen puuttunut. Vielä kun sen saisi tulemaan 10cm lähemmäs.



Meillä on kyllä tässä nyt talvikaudella iso ongelma siinä, että ei olla missään valvovan silmän alla treenaamassa ollenkaan ja meidän ainoa vapaaehtoinen valvova silmä asuu parin tunnin ajomatkan päässä. Silti pitäisi yrittää jotenkin edistyä, että ensi vuonna pääsisi kokeisiin ja muuta. Isoin ongelmahan meillä nyt on tuo seuruu, kaikki muu toiminee ihan kelvollisesti.

Lisäksi meillä ei ole myöskään hallivuoroa ja pimeys ei houkuttele. Tällä hetkellä sentään sulia nurmilänttejä löytyy sieltä täältä, kaikki kentät nyt toki on ihan umpijäätä. Pakkasetkaan ei ole pahat. Pitäisi vaan jaksaa valoisaan aikaan raahautua ulos tekemään jotain järkeviä, ehkä jopa ennalta suunniteltuja treenejä. Toki me monesti lenkin yhteydessä jotain pientä tehdään, mutta pitäis tehdä asiallisemmin ja olla edes nameja ja lelu mukana.


Oli miten oli, ollaan loppiaisena menossa starttaamaan vuosi Wuf.fin möllitokossa (ALO) - toivottavasti vähän rennommalla fiiliksellä kuin viimeksi. Möllit on hallissa, mutten odota että se on Toscalle ongelma, vaikkei olla ollenkaan nyt halleissa käyty. Se on kuitenkin aiemmin halleissa käynyt ihan ongelmitta hommia tekemässä, eikä ole yhtään ihmetellyt ympäristöään, kuten ei muulloinkaan. Sen häiriönsietokyky on hämmentävää luokkaa - se vaan parantaa tekemistään ja erityisesti kontaktia, kun ympärille lisätään ihmisiä ja koiria.

Enemmän sille on ongelma se, että mua jännittää, joten nyt lähdetään hakemaan ohjaajalle kokemusta ja toivotaan, että käy kuten mätsäreiden kanssa. Mehän käytiin useammat mätsärit, mä totesin ettei siellä kehässä kuole ja koira toimii. Sen jälkeen mua ei oikeasti jännittänyt mennä sinne viralliseen kehään. Tai jännitti, mutta jännitin tulosta ja arvostelua, en sitä, pärjätäänkö me siellä kehässä. Että jos näin kävis tokoilunkin osalta, niin varmaan niihin virallisiinkin joskus pääsis. Ja jos toko sujuu, niin saa luvan BH:kin sujua.

Eiköhän me olla kuitenkin molemmat ihan kehittymiskelpoisia yksilöitä, after all.


Joulukuulumisetkin on kertomatta ja kohta pitäisi jo tehdä jotain yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja listata jonkinlaisia tavoitteita ensi vuodelle. Olen ollut harmillisen kiireinen muun elämäni kanssa ja blogit on jääneet vähemmälle, mutta pidetään peukkuja että saan sentään nuo kaksi postausta tehtyä tässä lähiaikoina.

ps. Joo, kuvissa on virheellisesti mun vesileimat,
mutta kuvaajana tosiaan Jenni...

29.11.2016

Tokovideo

No nyt sitä tokoiluvideoo!

Kuvattu tosiaan jo 10.11. mutta olen ilmeisesti kärsinyt motivaationpuutteesta tässä kipeänä ollessa (jo kolmatta viikkoa...) niin että videon julkaisukuntoon saamisessa vierähti tovi jos toinenkin.

Lumetkin on tässä välissä ehtineet moneen kertaan sulaa ja sataa uudelleen. Tuo parkkipaikka oli harmittavan liukas, minkä huomaa koirasta joissain kohdin. Viime talvena se ei ollut liukas, joten toivotaan, että tällekin vuodelle saadaan siitä hyvä, aurattu ja valaistu treenipaikka.

Videon loppupuolella Toscalle tulee mystinen error päähän ja se tekee ties mitä kevätjuhlaliikkeitä sivulletulossa. Siellä on hienot tekstitkin videossa, kerrankin jaksoin näpertää. Muutenkin tuli ties mitä vinoja perusasentoja ja muuta, mitä en toki itse sitten tajunnut ja näistäkin palkkailin. Voi kun olis aina joku koutsi huutelemassa kentän laidalta... Tai valtava peili edes.

Juoksuseuraaminen on hyvä, juoksusta jäävä maahanmeno sujuu myös kuin vettä vaan. Nyt se ei tosin mulla ollut seuruukäskyn alla näissä "jäävissä" mitä videolla on, vaan hölkkäili ihan muuten vaan mukana.



Nyt ollaan taas lenkkien yhteydessä tehty ihan jotain pientä, mun oman jaksamisen mukaan. Mikälie flunssahirviö muhun iskenyt. Kunhan tästä selviän, niin haluan kyllä taas kunnolla treenaamaan ja kunnon lenkeille! Onneksi Toscalla pysyy pää kasassa vähemmälläkin ulkoilulla ja aktivoinnilla.

Toivottavasti nautitte videosta! :)

10.11.2016

LTE-video julkaistu

Ihan sitä vaan, että edellisessä postauksessa on nyt se luonnetestivideo!

Käytiin tänään myös treenaamassa ja siitäkin on video, kunhan ehdin siihen paneutumaan. Myös muutama muu videopätkä odottaa, että keksisin tehdä niille jotain. Kuvia sen sijaan ei ole tullut otettua juuri yhtään, järkkäri on maannut laukussaan... Hups.

Tänne on tosiaan tullut talvi, muutto on saatu tehtyä ja sellaista. Treenattu on lähinnä jotain pientä lenkkien lomassa, nyt pitkästä aikaa käytiin ihan kunnolla treenaamassa lähikentällä. Elämä rullaa omalla painollaan ja seuruuta hinkataan askel kerrallaan... Ehkä me vielä joskus se saadaan kuntoon.



Yritän palailla pian sen tokovideon kera :)

16.10.2016

Luonnetesti

LTE 174+++

VIDEO LISÄTTY POSTAUKSEN LOPPUUN!


Toimintakyky +1a kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2a kohtuullinen
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma


Aika mageet pisteet! Toki, aina jokaisella on heikkoutensa. Hermorakennetta toivoisi toki paremmaksi ja itse arvostaisin myös kovuutta, koska itse olen ohjaajana sellainen, että kovempi koira sopii omaan käteen paremmin.


Ääntä lähti testissä paljon ja testin jälkeen se haukkuminen jäi vähän päälle, kunnes pääsin viemään Toscan autoon. Se reagoi haukkumalla lähes kaikkeen. Saakin reagoida. Luulen, että tää, kun se on nyt saanut treeneissä yms haukkua, on tehnyt sen itsetunnolle hyvää ja haukkuminen ylipäätään antaa sille yhden keinon ilmaista itseään. Olisi voinut olla aika erilainsen näköinen testi muutamaa kuukautta aiemmin. Se on nyt ihan puhjennut kukkaan, jos niin voi sanoa ;)

Aika kivasti se leikki vieraan kanssa, siitä olin ihan tyytyväinen. Puukapula ei ollut niin kiva, ei ottanut tiukkaa otetta, mutta kangaspatukan kanssa huomattavasti parempi.

Puolustuksessa se ei rynnännyt mun eteen (mun ja hyökkääjän väliin), vaan pysyi about mun sivulla. Ei siis myöskään mennyt mun taa piiloon tai pyrkinyt pois tilanteesta, mikä on ihan kiva. Ja hyökkäyksen jälkeen saman tyypin syliin ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tämä on se, mistä olen erityisen iloinen, koska olisin voinut helposti kuvitella, että sille jäisi epäluuloja ko. tyyppiä kohtaan.

Säikytyskohdissa sen reaktiot oli aika hillittyjä, hätkähtihän se, muttei mitään sellaisia paniikki-karkuun-hirveetä -reagointia. Ääntä tuli siinäkin kohtaa, epäilytti ne asiat pientä collieta kuitenkin aika paljon. Kaiken maailman kelkkoja, haalareita ja tynnyreitä! Ei kuitenkaan jäänyt hirveästi mun mielestä muistelemaan, vaikka vähän oli niiden kohtien kanssa ehkä enemmän hereillä ja katseli, että tuleeko tässä vielä jotain. Ei kuitenkaan mielestäni hermostuneesti tai pelokkaana.


Pimeässä huoneessa se ei meinannut lähteä mua etsimään edes, ihmetteli lattialla olevaa pressua, ämpäreitä, lattiaritilää ynnämuuta, mistä se menee ohi/yli mun kanssa milloin vaan miten päin vaan. Löysi se mut sitten kuitenkin lopulta, eikä vaikuttanut mitenkään paniikissa olevan, vähän hämmentynyt vain.

Seinässä se oli kuulemma (en ehtinyt vielä katsoa videoa) vähän pakittanut ja ottanut painon takajaloille, haukkuessaan kuitenkin. Eli karkuun ei yrittänyt, muttei päällekään ollut tulossa. Ja sen jälkeen taas ihan hyökkääjän kaveria.
Laukauksista ensimmäiselle se nosti päätään et ai joku ääni kuului, ei sen kummempaa, seuraavaan ei reagoinut mun mielestä mitenkään.


Olen kyllä tosi tyytyväinen, että lähdettiin testiin! Mun mielestä ihan hienot pisteet ja mielenkiintoista nähdä Toscan reaktioita. Ihan hirveästi en osannut ennalta arvella, miten se reagoi mihinkin asiaan. Laukauksista olin kyllä aika varma, sentään. On se ollut kentällä paikkamakuussa, kun siellä on ammuttu - ilmekään ei värähtänyt.



Kuvat otettu aiemmin tällä viikolla, ihan puhelinkamaa, photarin kautta.

VIDEO lisätty 10.11.2016



Videoinnista iso kiitos siskolleni

9.10.2016

Kuvapläjäys

Ei ole tullut hetkeen kirjoiteltua.
Tässä on ollut paljon töitä ja muuttoa ja muuta...

9.10.

9.10. 

Tänään sain otettua Toscasta jokseenkin kelvolliset rakennekuvat, ihan ilman apukäsiä. Joo, puussa oli oravia. Kiitos niille näistä! Joskus niistäkin jotain hyötyä. Toscahan kyllä kiipeäisi niiden perässä puuhun, jos vain pystyisi, että huvia niistä riittää. Tekee se hienoja ninjaloikkia puuta kohti, mutta suoraa männyn runkoa harva koira pääsee ylöspäin - onneksi.

6.9. - se ei vaan voi näyttää normaalilta selfieissä!

18.9. - tasapaino toimii

Ei olla kummempia puuhailtu, kun tosiaan olen ollut kiireinen töiden ja muuton kanssa. Muutetaan onneksi ihan lähelle, kilometrin päähän vain, tämän kuun aikana. Lenkkien ohessa on kuitenkin treenailtu juttuja ja alkaa intoa tekemiseen löytyä ihailtavan paljon. Seuruu on vähän rikki - edistää, irtoaa sivulle, huono kontakti, väärä ajatus koko touhusta jne. Muuten toimii kaikki aivan super. Täytyisi joku edes yksittäinen koulutuskerta keksiä, jos joku osaavampi keksisi, miten tuon seuruun korjaisi. Jos sen saisi kuntoon, niin tuohan olisi käytännössä valmis tokon alokkaaseen. Nyt ne kaukotkin taas toimii, yllättäen, jopa 10m päästä.

Tosca on myös oppinut käyttämään ääntään! Onneksi pääasiassa vain yllyttäessä ja vapautuskäskyn saatuaan. Tuntuu, että samassa on tullut kaupanpäälle vähän parempaa asennetta ja fiilistä ja kaikkea pientä kivaa tekemiseen, joten en ollenkaan valita. Mun puolesta se saa olla vaikka kuinka hurja ja riehakas pieni löllie, kunhan tekee hommia asiallisesti ja hiljaa. Joten suunta on ehdottomasti hyvä!
        Nyt se tulee parhaillaan jo hyppimään päin ja haukkuu samalla. Kyllä, saa todellakin olla vähän röyhkee ja muuta, pieni itsetunnon boosti tekee tuolle ihan hyvää. Se alkaa myös kestää samalla sitä, kun kerron, että ei käy. Se yrittää uudelleen. Ja uudelleen. Vähän inisee, että ääää ku emmää nyt onnistu, ja sitten yrittää vielä.

Niin ja lelun tai namien kanssa treenatessahan se ei hauku, ellei yllytä/pyydä. Mutta toimii sosiaalisella palkalla ihan super ja jos ei vapauta (kuten kisoissa), ei hauku tai riehaannu liikkeiden välissäkään. Että juuuuuu, kukas tätä on käyny kouluttamassa mun töissä ollessa?

20.9.

20.9.
Ja sitten kuvapläjäys, kun oltiin Toscan kanssa vanhempieni luona 27.9. ja otin pitkästä aikaa ihan järkkärillä kuvia! Treenattiin myös ja Tosca teki pienen namiruudun pitkästä aikaa, siitä on videokin (laitan sen postauksen loppuun).


Ei, ei ja ei. Toscaa ei nyt huvita. Ei oo oravia puussa...

"No tuu ite tänne pönöttään nii katotaan onko kivaa!"






Kaunein ♥

Aika basass ? 
Oma suosikkini kuvista :)

Hurrrrja

Ja vähemmän hurja... :'D

Ja sitten se video. Videon toisessa klipissä on tosiaan ääniä, mun puhetta ja Toscan haukahtelua, että tiedätte, ettekä ehkä väännä ääniä täysille :D Namiruudussa T pysyi superhyvin ja lähti sieltä vasta, kun namit loppui, ei siis käynyt edes tallatun alueen ulkopuolella tarkistelemassa. Ja näitä ei siis olla tehty montaa. Videolla näkyy vain pieni pätkä keskeltä nuuskuttelua, ei siis aloitusta eikä lopetusta.

Maahanmenossa se oli hitaampi kuin normaalisti ja haukkuminenkin oli kerrassaan laimeaa. Totesin, että mun kännykkään keskittyminen saattoi häiritä. Mutta onhan se nyt silti ihan kohtuullinen.


Viikon päästä sunnuntaina meillä onkin luonnetesti,
palaillaan siis toivottavasti sen jälkeen asiaan!

8.9.2016

Ompeluksia

Tämä postaus on odottanut luonnoksissa jo reilun kuukauden,
mutta eipä kai tämä asia ole siinä ehtinyt vanhentumaan.

Vihreä panta - ensin hieno poseerauskuva...

Vihreä puolikurra oli maannut "to do" -laatikossa keskeneräisenä jo vuosia, arviolta noin viisi tai jopa kuusi vuotta. Siis pidempään kuin Tosca on ylipäätään ollut olemassa. Tekeminen tyssäsi joskus siihen, kun muovirimpula ompelukoneeni ei suostunut paksuihin materiaaleihin. Nyt sain kuitenkin 46v Singerini toimimaan (ongelmanahan oli niinkin vakava ja iso juttu, kuin vääntynyt puola...) ja se porskuttaa iloisesti kolminkertaisenkin t-nauhan yli.

Totesin vihreän pannantekeleen mätsäävän pituudeltaan Toscalle - eihän siitä puuttunut enää muuta kuin se kurraosuus. Pannan päällinen on siis (todennäköisesti) merinovillahuopaa, joka on tikattu t-nauhan päälle. Tuo huopapala on nimittäin Näpsä-käsityökoulusta johonkin ihan toiseen projektiin tarttunut mukaan aikoinaan.

Kurraosuuden lisääminen oli muutaman minuutin juttu ja pannasta tuli oikein kelvollinen. Kaiken kukkuraksi se sopii väriltään yllättävän hyvin tummalle soopelille. Mikään arkipantahan tämä ei herkähkön materiaalinsa vuoksi tule olemaan kyllä, mutta eiköhän sillekin aikansa ja paikkansa ole.


... ja sit tämmöinen ei-poseerauskuva :D

Siitähän mä sitten innostuin ja kaivoin laatikoita. Sisko oli valitellut, että Minni-corgin remmi alkaa olla tiensä päässä (pennut, huoh...) ja siitäpä sain idean. Tein simppelin noin 2-metrisen remmin kapeasta t-nauhasta, pehmustin violetilla softshellin nurjalla puolella (sellainen pehmoinen karvamainen pinta). Laitoin lukon lähelle myös pienen palan heijastinta tuomaan turvaa pimeneviin syysiltoihin, vaikka eihän tuo kovin kummoinen heijastin olekaan. Remmistä on kuulemma tykätty!

Toscaltakin puuttui pantavalikoimista oikean värinen puolikurra. Heijastinraidallista t-nauhaa ja oranssia softshelliä. Näpersin aika pätevän arkikäyttöpannan. Puolikurra, heijastimet ja pehmuste - aika pettämätön yhdistelmä. Olen oikein tyytyväinen ja tämän valmistumisen jälkeen ei olla muita pantoja käytettykään sitten...

Oranssi puolikurra.

Hölmöläinen...

Panta oli oikeastaan testikappale pehmustuksen toimivuudesta. Aloin nimittäin väsäämään Toscalle myös valjaita, samoista materiaaleista. Mallia otin Toscan Hurtan y-valjaista, jotka menevät ikävästi kainaloon ja apinoin parannuksen tähän ongelmaan Hurtan uudemmasta mallistosta. Näissä tekemissäni tuo mahan ympäri tuleva remmi on huomattavasti taaempana, eikä näin ollen hankaa kainaloita. Valjaat eivät tee selän päällä X-kuvioa, vaan ennemmin H:n. Näette kyllä sitten kuvista...

Onni on koira, jonka päälle voi sovittaa mitä vaan ja se osaa olla ihan rauhassa paikallaan. Helpottaa tällaisia projekteja huomattavasti. Kauhulla odotan, kun sisko pyysi tekemään Minni-corgille myös valjaat...

Valjaista laitan kuvia, kunhan saan pehmusteet tehtyä.
Joo, kyllä, ne on edelleen kesken.

7.9.2016

Terve koira!

Tosca kävi tänään silmälääkärin ihmeteltävänä.
Terveethän nuo silmätkin ovat, edelleen.

"Emmä halua sun typerään selfiees..."

Toscalta on siis silmät tutkittu 2014, mutta käytiin nyt uusimassa lausunto. Ei löytynyt mitään huomautettavaa ja oli tosi nopea käynti. Eläinystäväsi Lääkärillä siis taas.

Myös kyynärkuvien lausunto tuli jonkin aikaa sitten ja 0/0 sieltä odotetusti saatiin. Terve koira siis kaikin puolin!

Leijuva puu!

Yhdessä mätsärissäkin käytiin saamassa sininen nauha ja tippumassa sinisten kehästä. Kuulemma oli vaikea valinta tuomarille. Ei se silti helpota fiilistä siitä, että ei me tulla ikinä mätsäreistä mitään palkintoja kotiin kantamaan. Olkoot sitten. Keskitytään kunnon harrastamiseen.

Ei siinä, Toscahan on ihan kiva mätsärikaveri, se esiintyy kivasti ja on helppo esittää. Korvat sillä nyt ei koskaan ole hyvin, mutta muuta sanottavaa siitä ei ole. Mutta en mä jaksa ajella pitkin Pirkanmaata makselemassa maksuja ilman mitään pointtia. Ei me voiteta kuitenkaan mitään, eikä me tarvita enempää kokemustakaan, joten miksi vaivautua. Säästetään nekin eurot ja bensat tokoon ja pk-juttuihin.


Itse aloitin juuri kokopäivätyön, joten aikaa koirajutuille on ymmärrettävästi vähemmän. Yritetään kuitenkin sopeutua ja ehtiä treenaamaankin. Maahanmenot on ainakin tosi mageet ja muutenkin fiilis on ehkä menossa parempaan päin. Kunnon treenejä ei olla tehty vähään aikaan, vaan ollaan hömpötelty lenkkien ja muun ohessa. Toimii muuten pelkällä sosiaalisellakin palkalla aika mageesti, tuli tässä todettua - sehän repeilee liitoksistaan, kun sille osaa tarpeeksi hyvin kertoa, että nyt teit mageesti hommia.

Kuvat muutamalta viime päivältä, puhelinräpsyjä - kuinkas muutenkaan. Kunnon kamera on lepäillyt laukussaan. Ei vaan jaksa. Mut ei kai oo pakkokaan.

Yritän palailla taas blogin pariin hieman aktiivisemmin.
Jos vaikka jotain treenivideoa pitkästä aikaa saisi kuvattua?

24.8.2016

Röntgeniä

Luustokuvapäivä! Tätä onkin jo odotettu!

Tosca saatiin vihdoin ja viimein rekisteriin 8.8. ja päivää myöhemmin tuli näkyviin vuotiaana kuvattujen lonkkien lausunto B/B. Liityin myös itse Kennelliiton jäseneksi tässä samalla.


Tosca aamulla, tyytyväisen tietämättömänä siitä,
mihin kohta ollaan lähdössä.

Ihan iloinen olen lonkkalausunnosta, terveethän nuo ovat, mutta tottahan sitä aina olisi A:ta toivonut. Collieilla kuitenkin jalostuskäytön raja-arvona C ja Toscalla on suvussa hyvin terveitä lonkkia, joten sinänsähän tämä ei ole mikään suuri juttu. Tavallaan harmittaa, että nuorena kuvatut lonkkakuvat lausuttiin, mikäli kyseessä olikin ns. nuoruuden löysyyttä. Siinä tapauksessa se olisi nyt kuvattuna voinut saada A:t. Mutta näillä mennään, enkä viitsi alkaa uudelleen kuvauttamaan lonkkia.

Odottaminen on ihan tyhmää t. Tosca 

Tänään meillä olikin sitten tosiaan jännä päivä, kun mentiin Toscan kanssa eläinlääkärille ottamaan viralliset kyynärkuvat ja epäviralliset selkäkuvat. Jos mulla olisi liikaa rahaa, niin toki selänkin ottaisin virallisena, mutta kun sitä ei näiltä vaadita, niin tyydyn mielelläni reilusti halvempaan vaihtoehtoon. Kyynärkuvien lausuntomaksun kävin jo etukäteen Omakoirassa hoitamassa pois alta.

Todisteaineistoa! Tämä on vielä odotusaulasta,
ennen mitään rauhoituspiikkejä.

Meillä oli aika klo 12, varttia vaille saavuttiin paikalle, annettiin tiedot tiskillä ja mentiin odottamaan. Tosca ja sen olemattomat odotustaidot - 20min meni vinkuessa, mutta sitten se päätti, ettei tässä varmaan mitään tapahdu ja veti mun jalkoihin kyljelleen. Eli osaa se rauhoittua oudoissakin paikoissa, se ei vaan tapahdu ihan minuutissa. Eikä noussut, vaikka vierestä käveli koiria ja ihmisiä.

Rauhoitusaine alkaa vaikuttaa, klo 12:29

Noin vartin yli päästiin sitten huoneeseen, jossa eläinlääkärisetä ihmetteli koiraa vähän päällisin puolin, tsekkasi polvet ja sanoi että ne on kunnossa ja tuikkasi rauhoittavan. Sitä laitettiin normaalia vähemmän, kun ei tarvinnut lonkkakuvia varten venytellä koipia ja oli muutenkin niin rauhallinen koira. Ihasteli, että kiva kun on tuollainen rauhallinen mutta seurallinen neiti.
         Aika pian alkoi pää painua, sitten se meni maahan ja pian veti etupäällä kyljelleen, takapää jäi ns. maahanmenoasentoon. No mä sen sitten käänsin kokonaan kyljelleen, oli sen verta epämukavan näköinen asento. Ja pian se olikin sitten ihan täysin unten mailla ja hoitaja tuli kantamaan sen ihan velttona kuvattavaksi. Oli se kyllä aika reppana lötköpötkö.

Odotellaan heräilyä, klo 12:56

Menin aulaan odottamaan ja pitkältä tuntuneen ajan kuluttua mut pyydettiin takaisin, Tosca makasi tutkimuspöydällä ja oli saanut "herätyspiikin", mutta oli vielä ihan umpiunessa. Siinä sitten odottelin, eläinlääkäri kävi näyttämässä kuvia ja antamassa mielipiteensä - ei mitään sanottavaa missään, oikein siistit kyynärät ja selässäkin kaikki kunnossa. Nyt siis odotellaan vielä kennelliiton lausunto kyynäristä.
         Pikkuhiljaa Tosca rupesi heräilemään, räpytteli silmiä ja vähän liikutteli korviakin. Istuin sen vieressä. Sitten korjasin asentoani, mun kenkä piti narahtavan äänen lattiaa vasten ja Tosca hyppäsi istumaan. Oli se kyllä ihan kuutamolla ja vajosi takaisin uneen hetken sekavana tuijoteltuaan. Siitä se kuitenkin alkoi vähitellen virkoamaan, nosti välillä päätään tarkistaakseen että mä olen vielä siinä ja nukahti uudelleen.

Zzzzz.... klo 13:13

Sitten se alkoi pyrkiä istumaan, huterasti, nojasi muhun. Laitoin sille valjaat päälle, että pystyn tukemaan sitä paremmin, jos se päättää lähteä johonkin suuntaan hoipertelemaan ja nostin sen hetken kuluttua alas pöydältä. En todellakaan luottanut, että se tuossa kunnossa pääsisi sen 20cm matkan pöydältä lattialle omin voimin. Lattialla se sitten jo seisoikin ihan omin voimin, kävi muutamaan kertaan kietämässä huoneen ympäri hoipertelevin askelin.
         Totesin, että ehkä me tästä jo selvitään autolle ja käytiin maksamassa. Nostamalla autoon ja kotona autosta alas. Autolta ovelle se hoiperteli kuin kännissä, mentiin ihan rauhassa. Asutaan ensimmäisessä kerroksessa eli yhden kerroksen rappuset olisi ollut ylöspäin. Mentiin ihan suosiolla hissillä. Ja kotona laitoin Toscalle mun työpöydän viereen pehmoisen pedin ja peittelin sen sinne.

Loppupäivä otetaan ihan levon kannalta.

Reppana istuu muhun nojaten
ja tyhmä omistaja vaan ottaa kuvia, klo 13:34

Paikkana siis Eläinystäväsi Lääkäri, Tampere. Tosi mukava paikka, näin ekan kerran perusteella. Kaikki ihmiset oli tosi mukavia ja tilat siistejä ja pisteet kotiin siitä, ettei missään näkynyt sitä tyypillistä nappulasäkkihyllyä ja seiniä ei oltu kuorrutettu nappularuokamainoksilla. Ja maksoin 10€ vähemmän kuin mitä luulin, johtuikohan siitä vähemmästä rauhoitusaineen määrästä vai mistä.
         Ensi kuun alussa Toscalla on silmätarkki samassa paikassa ja sitten olisi vielä tarkoitus tilata Zoogeniltä CEA- ja DM-geenitestit. Ne saa ilmeisesti ihan kotona otettua, siis poskesta otettava raapenäyte.

Tosca punnittiin toki myös ja painoa tänään oli 20,3kg.

Hoippuvat on askeleet, klo 13:37

No mutta entäs meidän treenit sitten?

Treenien osalta meillä on vietetty hiljaiseloa. Jotain pientä on käyty hömpöttelemässä ja muutamaan otteeseen olen tarkoituksella paineistanut Toscaa ja nostanut sen puoliväkisin takaisin sieltä. Ehkä se vielä oppii, ettei paineistuminen ole maailmanloppu, vaan silloin kannattaa yrittää vielä vähän kovemmin. Tässä on kyllä yksi asia, mitä koiraan kaipaisi - se paineensietokyky.

Fiilisongelmaahan meillä nyt vähän on ollut. Sen takia ollaan tehty tosi pieniä treenejä. Mua on lähinnä vaan ahdistanut, kun en ole osannut asialle oikein mitään tehdä ja sitten koko treenaaminen on vähän jäänyt. Kun enhän mä voi kovin ahdistuneena mitään treenata, kun tuo koira lukee mua kuin avointa kirjaa ja kaiken kukkuraksi reagoi hyvinkin selkeästi siihen, millä tuulella mä olen.

Viikon takaa, mummulassa pienen treenin jälkeen.
Hurja pieni peto!

Seuruussa ylimääräiset kiertämiset on myös olleet ongelmana möllitokoista lähtien - kerran jopa astuin Toscan tassulle, kun se lähti juoksusta hitaaseen siirtymässä kiertämään mua. Hyppäsi sivuun ja vingahti, mutta ei sitten enää kuitenkaan aristanut varvasta hetkeä myöhemmin. Ei kyllä kiertänyt sitten enää toista kertaa samassa liikkeessä.
         Mutta jotenkin tämä turha kiertäminen täytyisi nyt saada loppumaan, enkä oikein tiedä miten. Pieni komentaminen ei auta mitään ja isompi komentaminen saa tuon vain paineistumaan ja hermostuksissaan sitten kiertämään mua entistä pahemmin. Ja sitten se paineistunut fiilis siirtyy koko seuraamiseen ja sivulletuloon ja pakka hajoaa käsiin ihan kunnolla. Remmissä en ole testannut, mutta veikkaan, ettei se sitä remmissä edes yritä. Ei kai se auta kuin kokeilla.

Liikkeestä maahanmeno (ihan sama mistä liikkeestä, siis muutenkin kuin seuruussa) on nyt ihan supervarma ja alkanut tulemaan nopeammaksikin. Kunhan vain muistan sen armeijakuri-asenteen käskyttäessä, kepeällä lepertelyllä tuo ei tee yhtään mitään kyllä kunnolla - ei siis ihme ja kumma paineistu yhtään siitä, kun jämäkästi käskytän liikkeet. Ollaan nyt ruvettu tekemään seassa myös istumisia ja vetihän tuo pari kertaa maahan, ennen kuin tajusi avata korvat ja kuunnella, että mikäs käsky sieltä tuleekaan. Tää tekee oikein hyvää sille. Sitten vielä jossain vaiheessa opetan kunnolla sen seisomisen.

Blogi sai myös vähän uutta ilmettä tänään.


Eiköhän me treenirintamallakin nyt heräillä taas,
treenaamattomuus ei ainakaan edistä asiaa yhtään.

7.8.2016

Möllitokot

Ensimmäiset möllitokot käytiin mölleilemässä Ylöjärvellä 7.8.
Kuvista kiitos jälleen Jennille.

Luoksetulon alku

Luoksetulo

Luoksetulo

Luoksetulo

Paikkamakuu 5
Vinkui, haukkui ja lopussa seilasi perusasennosta maahan pari kertaa.

Seuraaminen 8
Liian alhainen vire, laahusti mukana ja käännökset löysiä, perusasennoissa ja jossain käännöksissä kiersi mua, eikä korjannut asiallisesti.

Jäävä maahanmeno 9,5
Ihan hyvä, aavistuksen hidas ja haisteli maata.

Luoksetulo 10
Hyvä, vähän saisi olla nopeampi.

Kapulan pito 10
Hyvä, se ote nyt on löysä.

Kauko-ohjaus 0
Ei noussut maasta ylös. Ei olla kyllä treenattukaan...

Estehyppy 10
Hyvä, mutta vähän lisää vauhtia tähänkin.

Kokonaisvaikutus 8
Virettä pitäisi kyllä saada ihan reilusti taiottua ylöspäin, perusasennot (myös liikkeiden välissä) kuntoon, turhat kiertämiset pois, äänenkäyttö pois. Teknisesti ihan toimiva joo, mutta intoa tarvitaan lisää ämpäritolkulla. Treenitauko saattaa osaltaan vaikuttaa, mutta eiköhän se siitä.

Kokonaispisteet 148 - ALO2

Jäävä maahanmeno

Seuruun juoksuosuus

Seuruun pisteet

Meillä on kyllä nyt ollut vireen kanssa ongelmia. Palattiin toki juuri lähes 2vk treenitauolta (mun yskä tosin jatkuu edelleen), mikä saattaa vaikuttaa. Tai juoksukierto. Tai tähtien asento. Yhtä kaikki, ei se ihan ole 100% oma itsensä. Paineistamista ei kestä (edelleenkään) yhtään ja menee sitten siihen laamamoodiin, tämä myös yksi treenattava asia, koska myös se negatiivinen palaute pitäisi kestää. Hetkittäin tekee tosi hyvin, mutta onhan siinä suurimmaksi osaksi paljon paljon korjattavaa. 

Oma pää kesti odotuksiin nähden ihan hyvin, en panikoinut enkä jäätänyt, joten ihan hirveästi oma käytös ei normitreeneihin verrattuna vaikuttanut. Häiriötähän tuo ei odotetusti ottanut mistään. Kisatilanne sinänsä ei tuntunut vaikuttavan myöskään mitenkään, liikkurit ja tuomarit ja muut ei kiinnostaneet Toscaa. Ihan hirveen hirveen mahtavaa, kun se on noin häiriövarma, ei tarvitse ainakaan sen puolesta jännittää. Ja palkattomuus ei sinänsä vaikuta mihinkään eikä ole ongelma, mihin olen myös todella tyytyväinen.

Eli nyt kun saadaan kaukot korjattua ja jostain taiottua se vire ja motivaatio Toscalle, niin pikkuhiljaa voidaan ehkä ruveta miettimään virallisia kisoja. Toivottavasti möllejäkin nyt vielä jostain ilmaantuisi, että päästäisi paremmin kokeilemaan. Paljon on vielä treenattavaa, mutta onhan se nyt aikaan ja treenimäärään suhteutettuna jo tosi hyvä.

Estehyppy

Paikkis

Kokonaisvaikutus

Video tulee, jos tulee, myöhemmin. Taidan lisätä sen tähän postaukseen sitten myöhemmin.

Ihan hyvin kuitenkin meni, vaikka täysin tyytyväinen ei voi olla ja fiksattavaa riittää.
Ei kuitenkaan ihan nolattu itseämme ja oma pää kesti. Ihan ok siis.