31.1.2016

Uusi ulkoasu

Blogi koki jälleen pientä kasvojenkohotusta.

Edellinen

Nykyinen

Ajattelin kerätä blogiin talteen näitä ulkoasuja, joita meillä on ollut. Lähdetään liikkeelle tuosta nykyistä edellisestä "läiskä" -ulkoasusta.

Uusia kuvia hyödyntäen muokkailin meille uuden, kun läiskät alkoivat ärsyttää omaa silmää. Toivottavasti tykkäätte.

Uusia kuvia ja videopätkää tulossa vuorokauden sisällä! ;)

27.1.2016

Valokuvapläjäys

Taas kunnon valokuvapläjäys Toscasta!

Kuvaajana (jälleen kerran) mieheni. Kiitos ♥



Se sellainen suorempi perusasento...

... jonka mahdollistaa se, että vaihdettiin
sivulletulo niin, että T kiertää mut.


Monen ilmeen koira 1/3

2/3

ja 3/3

Ja sitten vielä kokeiltiin jotain rakennekuvapönötystäkin... heh.

Ja keksittiin ruveta opettelemaan etutassujen
nostamista asioiden päälle...

... eikä sitten mistään tämän vaikeammasta
voitu toki aloittaa. Mutta on se fiksu koira!


Ja vähän asioiden päälle kiipeilyä taas...

Kaupunkilaiskoira - graffiteja ja sellasta.

Toivottavasti tykkäsitte kuvista :)

25.1.2016

Ensimmäinen järkevä treenivideo

Melkein puolen tunnin videon "parhaat palat" tiivistettynä viiteen minuuttiin.
Olkaa hyvät.

Tällä kertaa kuvasin "ihan ite" aka. actionkamera oli kiinni gorillapodissa, joka nökötti lumikasan päällä. Ja kameran aiemmat sekoilut paljastuivatkin ihmisten omaksi mokailuksi ja osin asetusten syyksi, joten nyt ei ollut mitään ongelmaa.

Videossa ei (taaskaan) ole ääniä. Vikassa "kohtauksessa" olisi äänet olleet kivat, kun Toscalla oli hirveästi asiaa, mutta kameran asetuksista on äänen tallennus kokonaan pois päältä, koska 98% tilanteista en halua ääniä mukaan. Ehkä joskus. Mutta toistaiseksi pärjäätte kai ilman?



Videothan on siitä kauheen kivoja, että huomaa sekä omia että koiran virheitä ja eleitä ja muuta mukavaa ihan eri tavalla kuin livenä. Näkee eri kuvakulmasta, pystyy kelailemaan ja hidastamaan mielensä mukaan. Vaikka teille nyt onkin tässä näytillä vaan niitä parhaita paloja. Tein kuitenkin paljon pienempiä ja isompia huomioita sekä livenä että myöhemmin videolta.

Nyt noin niinkun jotain mainitakseni...
- Koira poikittaa sivulletulossa ja seuraamisessa joskus aika paljon - täytyy keksiä tähän jotain.
- ... ja pomppii, mutta koska suunta (ja ajatus) kuuluukin olla mielummin enemmän ylöspäin ja paino takajaloilla, niin luotan että se siitä tasoittuu. Mielummin pomppiva kuin edistävä koira, mun mielestä.
- Mä tuijotan koiraa taukoamatta. Tietysti mun täytyykin alussa katsoa, että se tajuaa pysähtyessä laskea takapuolensa maahan jne, mutta parempi olla jämähtämättä liikaa tuijottelemaan sitä tai voi tulla ongelmia jatkossa.
- Koiralla ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen vire kaiken aikaa, joten siihen täytyy panostaa. Edellinen treeni oli tämän osalta paaaljon parempi. Nyt pidetään varmaan päivä pari taukoa.
- Toscan pieni sievä pää menee usein tilttiin, jos lelu on sen näkökentässä samaan aikaan, kun siltä pyydetään jotain. Tai no, selän takanakin tuottaa saman tuloksen. Siis lelu taskuun. Ja keskittymisharjoituksia lelun ollessa näkyvillä.
- Lelu, jossa on lenkki toisessa päässä, on vähän huono, koska tuo sai lenkin pari kertaa kiristymään kuononsa ympärille leikkiessään. Ratkaisuksi taidetaan vaihtaa lelua samantyyppiseen lenkittömään.

Tietysti huomasin myös paljon positiivista. Toivottavasti tekin! Vielä mennään aika paljon namien avustuksella, mutta hiljalleen, liikkeiden muuttuessa varmemmiksi, siirrytään enemmän ja enemmän lelupalkkaan. Tosca nykyään tuo lelun hirveän kivasti käteen asti ja jää pitämään kiinni, joten nyt sen kanssa on mukavampaa heitellä ja repiä lelua.

Kuten ehkä huomasitte, meillä on tällä hetkellä pääpaino aikalailla tuossa sivulletulossa ja seuraamisessa. Jostain kumman syystä se olisi hyvä olla hanskassa, kun kaikki liikkeet alkaa ja loppuu siihen, että koira on sivulla. Seuraavaksi suunnitelmissa on maahanmenon vahvistamista, sekä kauko-ohjauksen valmistelua, että saadaan vähän vaihtelua treeniin. Ja onhan sitä sitten kaikenlaista noutokapulan pitoa ja estehyppyäkin osattava ALOa varten, mutta rauhassa, rauhassa...

Huolestuakin ehdin. Treenailun aikana paikalle, jossa pyörimme paljon, ilmestyi hieman punaista väriä yhteen kohtaan, huomasin lähtiessämme. Olin jo ihan varma, että Toscalla on tassu auki jostain. Kotona tutkin tassut, varpaanvälit ja kaikki superhuolellisesti. Iho ja anturat näyttivät ihan normaaleilta, eikä koira missään välissä arkonut kävelyä tai tassujen tutkimista, eikä nuollut tassujaan. Tulin siihen lopputulokseen, että se punainen, mitälie olikaan, oli ollut siinä jo tullessamme, mutta paljastunut lumen alta, kun pyörimme siinä. Tai ei se ainakaan tuon koiran tassuista tullut.

Ja muuten... Pirkanmaalaiset tokoilijat ja PK-tottistelijat!
Perustin facebookkiin "Pirkanmaan tokoharrastajat" ryhmän, jonka jäsenmäärä räjähti heti parin ekan vuorokauden aikana sataan henkilöön - ilmeisesti tarvetta tämmöiselle löytyi. Eli tervetuloa vaan kaikki uudetkin mukaan, höpisemään, jakamaan treenikuulumisia, sopimaan yhteistreenejä, vinkkailemaan alueen koulutuksista/kisoista ja niin edelleen :)

Kopioikaa vapaasti ideaa, jos omalla alueellanne ei ole vastaavaa ryhmää ;)

23.1.2016

Winter Wonderland

Lumisia kuvia eiliseltä!

Kuvannut jälleen mieheni, mutta itse tein editoinnit koneella.



Tossut ei haitanneet ulkona yhtään, näissä kuvissa ne ovat Toscalla vasta toista kertaa jalassa.



Poseeratakin neiti jaksoi oikein sievästi.


Ei tossut haitanneet myöskään leikkimistä. Liukkaissa kohdissa tassut vähän suti, mutta ei niissä kohdin olisi ilman tossuja ollut yhtään sen parempi pito. Tosca tosiaan unohtaa tossujen olemassaolon ulkona ihan täysin, joten hyvillä mielin voidaan niitä käyttää jatkossakin kovemmilla pakkasilla. Kuvissa pakkasta oli muistaakseni noin 17 astetta.

Vähän pari tossua kääntyivät jaloissa, mutta muuten pysyivät menossa mukana ihan täydellisesti. Nyt jo näkyy tosin pohjissa kulumisen merkkejä, joten täytyy levitellä jarrusukka-ainetta pohiin liukkautta ja kulumista ehkäisemään. Nyt tulikin sitten onneksi lämpimämmät kelit, joten jarrusukka-aine pääsee rauhassa kuivumaan ja T pääsee ulkoilemaan ilman "nakuna" vaihteeksi.

Toivottavasti piditte kuvista :)

22.1.2016

Tossut tassuihin!

Sääennustukset näyttivät lähemmäs 30 asteen pakkasia...
Tosca todella tarvitsi tossut, joten tuumasta toimeen!

Kaikista hienoista mielessä pyörineistä suunnitelmista poiketen, päätin alkuun tehdä ihan vaan perus putkimaiset tossut fleecestä. Ihan vaan, että nopeasti saan tuolle jotain tassuihin, ettei se palelluta itseään.

Kaikki alkoi koiran tassun piirtämisestä. Hieman kummastellen Tosca antoi minun nostaa tassunsa jalkani päällä olevalle viholle ja piirtää tassun muodon.

Välillä kyllä käy mielessä, että se (ja kaikki muutkin koirat) varmaankin pitää meitä ihmisiä ihan umpioutoina tyyppeinä... Todellisuudessa, tuskin ne edes ajattelevat koko asiaa. Mutta miettikää nyt näitä kaikkia tekemisiänne koiran silmin - ihan järjetöntä touhua!

Tältä näytti piirros tassusta mittoineen.

Lisäsin kuvassa olevaan piirrokseen 2cm joka puolelle ja suoristin linjan tassusta ylöspäin. Lisäksi lisäsin ihan reilusti mittaa varteen. Anturan loppu -viivaan perustuen leikkasin vielä palan, jolla saisin pohjasta kaksinkertaisen - ei mene heti kylmä tai märkä läpi asti, ja kestävät kulutustakin ehkä aavistuksen pidempään. (huom: mulla tästä 2cm:stä ehkä n. 0,5cm meni saumanvaroihin)

Sitten ompelemaan ensimmäistä testikappaletta! Toiseen reunaan kiinnitin tarranauhat, joista toisessa on välissä pätkä kuminauhaa antamassa joustoa. Toisen reunan jätin auki tuosta "anturan loppu" -kohdasta ylöspäin. Ylemmän tarran paikan kävin varmistamassa sovittamalla tossua Toscan etutassuun. Sitten sovitin vielä uudestaan, jotta pääsin merkitsemään, mistä kohdasta lyhennän päällimmäiseksi jäävän osan tarranauhasta (niihin on testivaiheessa hyvä jättää reilusti ylimääräistä pituutta ja hukkapalat voi sitten myöhemmin hyödyntää jossain muussa projektissa).

Ensimmäinen tossu valmiina!

Piirtelin kaavalappuseeni ylös kohdat, joihin tarrat etutassujen tossuissa tulevat, sekä tossun pituuden. Etutassuissa tarrat ovat alempana ja tossu lyhyempi kuin takajaloissa. Tein samantien toisen tossun ja leikkasin pidemmät kappaleet takatassuja varten. Niitä piti kesken ompelun käydä taas vähän mallailemassa jalkaan, että pystyi säätämään tarrojen kohdat ja tossun pituuden. Nämäkin merkitsin sitten kaavaan ylös. Helpottaa huomattavasti seuraavien tossujen kohdalla!

Auki jäävän reunan vedin ihan vain siksakilla ympäri ja yläreunaan tein kapean taitoksen. Fleece ei purkaudu, mutta onhan se aina kivempi, kun reunat on edes jotenkin huoliteltu. Takajalkojen tossuihin ei varastojen kätköistä tongittu musta kuminauha riittänyt, joten niissä käytin valkoista. Ja se 2 sentin levyinen musta kuminauha päätyi ostoslistalle.

Sitten kello olikin jo niin paljon ja mittarissa -26 astetta, että oli aika lähteä käymään pihalla koiran kanssa. Joten ei muuta kuin tossut jalkaan. T näytti jokseenkin turhautuneelta jo tossuja kesken ompelua kokeillessani, joten pienellä jännityksellä odotin, mitä se sanoo, kun tossut onkin kaikissa jaloissa ja niillä pitäisi vielä kävelläkin.

Tosca juuri tossut jalkaansa saaneena.
"Onko pakko nousta?"

Toscaa sai ihan houkutella nousemaan lattialta. Sisällä kävely näytti lähes siltä, mitä niissä hullun hauskoissa videoissa, joissa koirat nostelevat jalkojaan hassusti tossut jalassa. Ja yhtään ylimääräistä ei olisi viitsinyt liikkua. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, takkia päälle sekä mulle että koiralle ja pakkasta uhmaamaan.

Samalla sekunnilla, kun päästiin ovesta ulos, unohtuivat jalassa olevat tossut koiralta ihan täysin ja se tepasteli tyytyväisen näköisenä häntä korkealla eteenpäin. Syrjemmällä päästin sen vapaaksi, ja sehän päästeli heti vapautuskäskyn kuultuaan muutaman lenkin sellaista laukkaa, että mulle tuli mieleen ekaa kertaa laitumelle päästetyt vinkupukkilaukkaa päästelevät hevoset.

Loppumatkan ajan sillä olikin sitten tavallista reippaampi vauhti silmässä ja selvästi kivaa. Hangessakin se kahlasi enemmän kuin ilman tossuja. Eikä muuten tarvinnut pidellä yhtään tassua ylhäällä pysähtyessä, eli selvästi ei paleltanut.

Eihän siinä voinut kuin hymyillä ja naureskella itsekseen, kun pienen collien fiilis tarttui. Samalla superlyhyeksi suunnittelemani pikku iltapissalenkki venyi puolella, kun ei mulla itsellänikään tullut yhtään kylmä siellä.

Lopputulos: Taisi olla ihan hyvä idea. Toscankin mielestä, sitten loppujen lopuksi.

Ja pysyivät jalassa, ainakin nyt näissä vauhdeissa ja olosuhteissa. Testejä jatketaan. Ja varmasti tulen ompelemaan jossain vaiheessa tossut myös jostain paremmasta matskusta. Myös jarrusukka-ainetta on ostettuna ja sitä voisi näidenkin tossujen pohjaan laittaa, että olisi vähän helpompi kulkea rappukäytävän kiviportaat.

Nyt voidaan tehdä hyvillä mielin vähän pidempiä lenkkejä, kun tassut on suojassa :)

21.1.2016

Minitreenivideo

Käytiin jäällä, ihan rannassa.
Mies laittoi kameran gorillapodilla tolppaan ja kuvaamaan.

No, sepä oli tietysti katkaissut videoinnin alle 4 minuutin jälkeen, joten eipä siitä paljoa esiteltävää jäänyt... Kaikki parhaat palat, mm. muutama oikein sujuva sivulletulo ja pieniä pätkiä seuraamista ja kaikkea kivaa jäi tallentumatta kameran kortille tämän takia.

Täytyy selkeästi tutustua tuon härvelin sielunelämään vähän tarkemmin, jotta saa tulevaisuudessa videoitua juttuja ilman, että täytyy 4 minuutin välein käydä tarkistamassa, kuvaako se vielä. Lisäksihän me oltiin ihan liian kaukana ja kamera oli ihan liian ylhäällä kohteeseen nähden. Mutta kyllä me vielä opitaan. Nyt sentään videon leikkaaminen onnistui huomattavasti jouhevammin.

Muille videoita Adobe Premierellä editoiville vinkiksi, että se rupeaa ymmärtämään .mov -tiedostoja heti, kun koneeseen on asennettu Applen QuickTime. Eli nyt en tarvitse enää bugittavia muka-ilmaisia tiedostomuodonmuuntmia tähän väliin. Jes.

Tässä nyt kuitenkin se video...

17.1.2016

Jäällä

Muutama hassu kuva ja videopätkä jäältä.

Action-kameran mielestä on vuosi 2013... Enkä muista minä päivänä nämä otettiin. Mutta tällä viikolla kuitenkin. Oli sen verran lämmintäkin tuossa välissä, ettei T tarvinnut takkia ulkona, mutta nyt on taas vähän turhan kylmä...

Kuvaajana näissä kuvissa ja videoissa mieheni jälleen.

Reipas pikku lumikuono :)

Tämmönen hölmö kuvajainenkin meidän touhuista.



Tämä video nyt on pääasiassa vain actionkameran (SJ CAM SJ4000) testi, mutta toivottavasti silti piditte. Vähän sillisalaattihan tuo on, eikä mun videoeditointitaidot ole mitään huippuluokkaa, mutta eihän tuon videon pointti olekaan olla visuaalisesti silmiä hivelevän kaunis.

Aion jossain vaiheessa kuvailla videolle myös tokotreenailujamme, kunhan edistytään vähän. Nykyisessä tasossa ei vielä hirveästi esittelemistä ole, vaikka hirmu kivasti meillä meneekin. Varmaan aletaan jossain vaiheessa katsella, jos olisi tulossa jotain sopivaa kurssia lähistölle.

Ollaan pääasiassa tehty sivulletuloa, vähän istu-maahan-istu -vaihtoja ja pieniä pätkiä paikallaoloa sekä istuen että maaten. Ja lelun kanssa hiotaan jo vähän noutoa ajatellen palautusta, kun tuolla on tapana pudottaa se maahan, kuten videolta näkyykin. Jos itse peruutan samaan aikaan, kun koira tulee lähemmäs (toisin kuin videolla), pysyy lelu suussa, joten pitkä matka ei tämän oppimiseen ole. Sen kun vaan vahvistelee oikeaa toimintaa riittävästi.

Sitten vielä vähän sisustusta ja käsitöitä...

Uudet kupit ja alusta!

Sain eilen viimein kaivettua keraamiset kupit vaatehuoneen nurkasta käyttöön. Leikkelin myös muovimaton palasesta pohjamaton terraarioon ja kupeille alustan. Muovimatto on hankittu kympillä jämäpalana K-Raudasta. Nyt pysyy kupit kivasti paikallaan, eikä laminaatti vedä hernettä nenään, jos vesitippoja putoilee vesikupin viereen.

Ja jotta käsityöasiat koiraan liittyen eivät jäisi muovimaton leikkelyyn, lähden nahkatyökurssille huomenna, opettelemaan mm. kaulapannan tekoa. Sain äidiltä kolme isoa palaa nahkaa, joten saa nähdä, mitä muuta niistä keksin - kaulapantoja ei viitsi ihan sataa tehdä.

Lisäksi suunnitelmissa on ommella tossut (ei kuitenkaan tuosta paksusta nahasta), koska Toscan tassuja selvästi paleltaa kovemmilla pakkasilla. Ja onhan se hyvä olla olemassa ainakin yksi suojatossu esim. haavan varalta. Ja koska tekemäni villapaita osoittautui aavistuksen pieneksi ja huonon malliseksi Toscalle (pitääkin ottaa kuvia joskus), on myös uusi, parempi paita suunnitelmissa. Ja ommeltu takki... Ja ...

Ja... Missähän välissä nämä kaikki kuvittelin ehtiväni?

13.1.2016

Lumisia kuvia

Käytiin seikkailemassa kameran kanssa :)

Kuvat on ottanut mieheni, kiitos hänelle!

Laiturilla

Ilmeitä löytyy ;)

Jäällä

Lumikuono

Tämä on suurin lempparini näistä kuvista :)

Ilmeitä löytyy taas!

Eilen T oli hirmu reipas, kun yksi kaveri kävi kylässä. Tuohan arastelee uusia ihmisiä aika paljon, jos pöllähtävät suoraan ovesta sisälle. Käytiinkin ulkoa koiran kanssa "hakemassa" tämä kaveri meille sisälle, jolloin kaikki oli pienen koiran maailmassa hyvin. Syliin olisi pitänyt päästä pusuttelemaan vaan.

Myös pieniä tokopätkiä on taas tehty kaiken muun lomassa, mutta turinoidaan aiheesta enemmän, kun on jotain edistystä / kuvia / videoita tai jotain :)

11.1.2016

Heittäydy täysii, mitä ikinä teetkin

Ja elä nyt missä ikinä meetkin
Silmissä kipinän hetki
Heittäydy täysii
Siihen mikä on tärkee
Ja tee sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki

(Robin feat. Elastinen - Kipinän hetki)

Rannassa leikkimässä

Toscalla oli tänään jännä päivä. Käytiin autoilemassa - ensin hakemassa mies mukaan, sitten tyhjässä koirapuistossa ihmettelemässä, sitten wuf.fi:n myymälässä ja sitten vielä jäällä riehumassa. Kaiken tämän jälkeen tyttö sai nenänsä eteen kanan selän.

T oli mulla nyt ekaa kertaa omassa autossa kyydissä, kun hakureissu suoritettiin miehen autolla. Mulla on siellä takakontissa karvapehmuste alla ja koiraverkko. Joskus kyllä hankin ihan häkin sinne, turvallisuussyistä ja siksikin, että sitten takakontissa voi samaan aikaan kuljettaa myös tavaroita. Nätisti tyttö matkusti, ei mitään ongelmaa.
          Tyhjä koirapuisto oli ihan jees paikka kokeilla mitä tuo sanoo vapaana olemisesta. No, ei mitään ongelmaa ja tottelee nätisti. Eipä se varmaan edes huomannut, että ollaan aidatulla alueella. Hirveän kauaa ei ehditty ihmettelemään, kun nähtiin jo kauempaa, että puistoon oli tulossa muita koiria, joten lähdettiin siitä sitten autolle.

"Heitä!"

Miksi itse näytän ihan perunalta, jos koira on supersöpö kuvassa?

Wuf.filla käytiin ensin vaa'alla toteamassa, että neiti painaa 18 kiloa. Tosca on ihan hyvissä mitoissa. Sitten päästiin sovittelemaan valjaita. Mulla olleet tukevammat valjaat oli auttamatta liian isoja sievälle collieneidille, joten hankittiin nyt sitten suosiolla kunnolliset valjaat muilla autoilla tehtäviä matkoja varten. Tosca ei ole tottunut matkustamaan "turvavöissä" takapenkillä, mutta en usko sen olevan kovin suuri ongelma. Lisäksi noille saattaa tulla käyttöä jäljellä, jos ei siihen hommaan oteta jotain toisia valjaita, joissa lenkki myös mahan alla.
          Toscalle valikoitui Hurtan Dazzle Harness -valjaat, tietysti oranssina, kuinkas muutenkaan. Koko 60-80cm. Hyvän oloiset, tukevat ja kiitettävästi heijastinpintaa, saatavilla myös keltaisena. Arvostan erityisesti autokäyttöä ajatellen tukevaa pehmustetta rinnassa. Valjaissa on selässä myös kätevä kahva ja säädöt myös kaulalle. Ensivaikutelman perusteella voin suositella. Vähän arvokkaammathan ne on, kuin saman merkin perusvaljaat, mutta parempi ostaa kerralla kunnolliset!
          Lisäksi napattiin muutama pötkö raakaa ja yksi pussi kanan selkiä mukaan - seuraavat ruuat ostetaankin sitten kyllä jostain lähistöllä vierailevasta pakasteautosta halvemmalla. Koko kauppareissun ajan T oli kovin innoissaan, halusi päästä tutkimaan kaikkialle ja käydä pusuttelemassa kaikkia ihmisiä - tässä nyt on sitten se vieraita arasteleva koira joo. Kodin ulkopuolella vieraat ihmiset onkin yhtäkkiä superkivoja. Ihan kuin eri koira.

Kananselkä maistui hyvin

Koska koirapuistoilu jäi lyhyeksi, päätettiin jatkaa matkaa läheiselle rannalle, jossa ollaan jo monesti käyty kävelemässä. Järvi on todella hyvin jäässä, eikä tässä kohtaa ole mitään virtauksiakaan, joten jäälle meneminen ei pelottanut edes minua! Luntakin oli satanut sen verran, että suurimmassa osassa jäätä oli ihan kohtuullinen pito.
          T oli mulla vapaana koko ajan. Näkyvyys oli kokoajan sen verran laajalle alueelle, ettei kukaan olisi päässyt meitä yllättämään, muuten en olisi antanut vapaana olla vielä tässä vaiheessa. Tosi nätisti Tosca kuunteli ja totteli, vaikka pääsikin mielensä mukaan juoksentelemaan. Enemmän sitä kuitenkin kiinnosti, että mitä me ihmiset tehdään, kuin omatoiminen riekkuminen. Leikittiinkin sitten lelulla siinä ja kokeiltiin namien kanssa myös "viestiä" eli koira juoksi mun ja miehen väliä muutaman kerran. Ja nyt sitten ulkona se maasta istumaan toimi kuin ei mitään ongelmaa olisi ikinä ollutkaan. Lisäksi vähän taas sitä sivulletuloa ja siinä samassa ihan pari askelta seuruutakin. Tuosta tulee kyllä tosi näppärä tokokoira ♥

Tosca the nenäeläin uusissa valjaissaan

Kotona laitoin ruokaostoksia pakkaseen ja nappasin yhden kanan selän pöydälle sulamaan siksi aikaa kun tein itselleni ruokaa. Olin ajatellut opettaa Toscan syömään raakaluut jonkun alustan päällä siisteyssyistä (=en halua kuurata lattioita jokaisen syödyn luun jälkeen) joten levitin pyyhkeen lattialle ja annoin kananselän siihen. Ja arvatkaapa mitä! Sehän sitten söi sen rauhassa siinä pyyhkeen päällä ilman mitään opettamista! Malttoi myös pureskella ihan hyvin, vaikka eipä tuo ruokaa muutenkaan hotkimalla syö.

Syömisten jälkeen yritin ottaa jotain järkevää kuvaa Toscan uusista valjaista sen päällä, mutta eipäs se ollutkaan yksin niin kauhean helppoa. Mutta koira maahan, nami nenän eteen, pari kuvaa ja koiran vapautus. Tuli siis pari lyhyttä paikkamakuuharjoitusta samaan.

Hyvin malttaa odottaa :) Ja valjaat istuu hyvin.

Jäi kyllä niiiiiin hyvä mieli tästä päivästä! Tosca on reipastunut ihan silmissä tässä viime päivinä ja muutenkin kaikki menee hienosti täällä. Lämpenisi vaan tuo keli jo, sellainen 2-5 astetta pakkasta olis ihan jees. Pääsis jotain kunnolla ulkona tekeenkin, terveisin jääsormi.

Toivottavasti pian saataisi myös järkkäritason kuvia ulkoa, tämänpäiväiset ovat puhelinräpsyjä, valjaskuvia lukuun ottamatta. Ehkä mies tulee sellaisia kuvailemaan, että saan itse keskittyä koiran ohjaamiseen.

10.1.2016

Ensimmäisiä askeleita

Kokeiltiin tokoilun alkeita ihan kotona sisällä. Ulkona on taas yli 20 astetta pakkasta...

Neiti osaa hienosti istua ja mennä maahan. Mutta maasta istumaan nouseminen on ihan hepreaa. Se on jostain hyvin pienen pienestä ahaa-elämyksestä kiinni kyllä, ei varmaan tarvitse hirveän montaa kertaa tajutakseen.

Mutta ainakin se pysyy kuin liimattuna siellä maassa. Ja istumassakin. Tätä toki tehdään aina ulos lähtiessä, ulkoa tullessa, ruokaa odottaessa jne. Ainakin paikallaoloa on helppo lähteä rakentamaan tältä pohjalta! Toista se oli Lotta-seropin kanssa...

Se, että istuminen, maahanmeno tai mikätahansa, tapahtuu siellä missä koira on, eikä ensin pidä tulla mun luo, on kyllä myös yksi treenattava asia. Turvallisuusseikkojen lisäksi helpottaisi mm. valokuvaamista, että koira olisi paremmin kauko-ohjattavaa mallia.

Ihan varmaan ekaa kertaa Toscan elämässä se kohtasi asian "sivulletulo" ja vähän jo olin vikoilla toistoilla näkevinäni jotain pientä aavistusta sen eleissä, että mihin suuntaan pitää liikkua saadakseen namia. Tätä pitää nyt harjoitella vaikka joka päivä pienissä pätkissä.

Tosca on siis aiemmin harrastanut agilitya. Toko on sille ihan uutta. Mutta aika hyvä fiilis mulla on tästä. Eiköhän Toscasta tule ihan mainio tokokoira.

Jospa ensi viikolla onnistuttaisi eksymään koirapuistoon sellaiseen aikaan, kun siellä ei ole muita. Pääsisi vähän kokeilemaan sitä vapaana olemista. Vaikka en kyllä usko siinä olevan mitään sen suurempaa ongelmaa, sillä Tosca on tottunut olemaan paljon vapaana.

Loppuun vielä pieni kollaasi kännykkäkuvista :)


Ylhäällä vas: Tosca ekalla aamulenkillä (-27 astetta!)
Ylhäällä oik: Tosca torkkuu eteisessä (itsetehty pedin päällinen)
Alhaalla vas: Toscan mielipide tehosekoittimesta - ei kiinnosta.
Alhaalla oik: Kongi on vähän haasteellinen - Tosca ei tajua purra sitä.

Pieniä hetkiä

Niitä pieniä, mutta niin merkityksellisiä hetkiä...

Kello lähentelee jo puolta yötä, iltalenkille pitäisi vielä jaksaa lähteä ennen nukkumaanmenoa, vaikka ulkona on yli 20 astetta pakkasta. Samassa rapussa asuva corgi haukkuu muutamasti, kuten sillä on tapana tehdä silloin tällöin. Tosca on eteisessä pedillään lepäilemässä, ehkä unessa. Itse istun tietokoneen ääressä neulomassa lapasia.

Mitä tekee Tosca? Arvaatteko?

Nousee ylös, tulee hiljaa viereen istumaan (on siis normaalisti aika puhelias tapaus) ja katsoo mua kuin sanoen: "huomaatko, siellä se taas haukkuu". Saa rapsutuksia. Palaa eteiseen pedille makoilemaan, kun rapsutukset loppuvat.

Kyllä se aiemmin taisi jossain välissä haukahtaa sille corgille, mutta moinen toiminta kiellettiin ja meni vissiin sitten ihan sillä perille. Ja kyllä mulle sopii, että asiasta tullaan mulle rauhassa ilmoittamaan.

Mutta kongia se ei osaa purra. Ehkä se vielä oppii.

7.1.2016

Yllättäviä asioita voi tapahtua

Jotenkuten näin sanoi joku neulojakavereistani ircissä,
kun tammikuun toisena päivänä surin koirattomuuttani.

Mutta... niitä yllättäviä asioita voi tapahtua. Ihan oikeasti. Positiivisiakin!

Tammikuun kolmantena näin facebook-ryhmässä ilmoituksen kotia etsivästä sk colliesta, joka oli 2,5v narttu. Ja vaikutti lyhyen kuvauksen perusteella tosi kivalta. Tilaisuuteen oli tartuttava.

Paria päivää, runsasta viestittelyä ja muutamaa puhelua myöhemmin, 6.1. ajeltiin Tampereelta melkein Ouluun asti hakemaan neiti kotiin.


Hän on Tosca ♥



Toivon saavani Toscasta tokokaverin, mutta sitä katsellaan tarkemmin sitten, kun neiti on paremmin kotiutunut ja olemme oppineet tuntemaan toisemme. Lisäksi olen ajatellut, että kesällä voisi olla mukava kokeilla, miten nenänkäyttö jälkipuuhissa toimisi. Toscan pääasiallinen tehtävä on kuitenkin olla rakas perheenjäsen. Bonuksena, minulla on vihdoin syy lähteä lenkille joka päivä! Ilman koiraa ulkona haahuileminen ei vaan toimi minulle.

Ainakin tähän mennessä kaikki on sujunut oikein mallikkaasti, eikä omakotitaloelämään tottunut koiruus ole yhtään ihmetellyt kerrostalon ääniäkään. Rappuset olivat ekoilla kerroilla vähän jännät ja ne piti kiivetä hiiiitaaaaastiii, liekö koskaan nähnyt sellaisia. Hissiäkin kokeiltiin, ei aiheuttanut kovin suurta ihmetystä.

Ensimmäinen aamulenkki vedettiin 27 asteen pakkasessa. Olen yllättynyt, etten jäätynyt siellä.

Että tässä sitä nyt ollaan. 2kk koeajalla.

Ja toivottavasti vuosia yhdessä sen jälkeen.

1.1.2016

Koiran neulottu raitapaita

Se puolitoista vuotta kesken ollut koiran paita valmistui viimein...


Malliksi pääsi huskypehmo (ikeasta hankittu).


Pituutta paidan selkäosuudelle (=ilman kaulusta) kertyi reilu 50cm. Se on siis ihan liian pitkä tälle hurmaavalle pehmokoiralle, vaikka muissa mitoissa ei olekaan yhtään ylimääräistä. Saa siis jäädä nähtäväksi, sopiiko tämä oikealle koiralle sekä pituudesta että muilta osin, koska pehmo ei tietenkään ole oikean koiran mallinen.