28.2.2016

Tavoitteet vuodelle 2016

Pari kuukautta on kohta mennyt, mutta kun ottaa huomioon, että Tosca tuli mulle vasta kuudes tammikuuta, ei ehkä ole vielä liian myöhäistä asettaa joitain tavoitteita tälle vuodelle!

Eilinen kännykkäräpsy metsäretkeltä :)

Tosca
- terveenä ja hyvässä painossa ja kunnossa pysyminen
- rekisteröinti Suomeen
- virallinen silmäpeilaus
- mahd. viralliset luustokuvat, jos on sopivasti rahaa

- toisten koirien ohittaminen kuntoon
- vieraiden kyläilyt kuntoon

- Toko: ALO-luokan starttaaminen, vähintään mölleissä
- Jälki & esineruutu: esineruutua eteenpäin ja jäljestä jos saisi jonkun idean koiran päähän
- PK-tottista varten metrisen hypyn opettelu
- Näyttelyt: mätsäreitä ja Tampere KV tulossa, jos se menee hyvin, voisi kesälle ottaa jonkun ulkonäyttelyn (olettaen että korvat pysyy kurissa)
- pyörän vieressä juoksemisen opettelu
- canicrossin alkeet


Minä
- terveenä pysyminen, siinä missä se nyt mun kohdalla on mahdollista
- laihtuminen
- kunnon kohottaminen
- oman jännittämisen saaminen hallintaan
- blogin aktiivinen päivittely
- ylimääräisistä koiratavaroista eroon pääseminen

- Ompelu:
     Toscalle "kylpytakki", talvitakki ja heijastinliivi
     Leluja treeneihin
     Päälinen myös toiseen petiin
- Neulominen: Toscalle sopivan kokoinen villapaita
- Muuta:
     Lelun, pannan ja remmin punominen
     Metrisen esteen teko (vanhemmat jeesaa)
     Rotujuttuja yms. kangasväreillä (esim. t-paita, huppari, jne)


Pidemmän aikavälin tavoitteet (=ehkä ensi vuodelle?)
- TK1
- BH

Toki tavoitteet meillä on nousta tokossa ylempiin luokkiin ja kisata pk-jälkeä edes helpoimmassa luokassa, olettaen että se tuntuu koiralle mieluiselta lajilta. Mutta kaikki aikanaan! Vielä kuitenkin tutustutaan ja luodaan luottamusta ynnämuuta, eikä olla siis millään pakottavalla kiireellä liikenteessä. T on kuitenkin vasta 2,5v, joten meillä on ihan runsaasti aikaa harrastella sitä sun tätä.

Katsellaan sitten loppuvuodesta tai tammikuun alussa, mitä tuli saavutettua.

Tokoa ja näyttelysuunnitelmia

Hullu vai tosi hullu?
Ilmoitin Toscan Tampere KV -näyttelyyn.

Kokemuksen kannalta, huvin vuoksi, uteliaisuudesta jne. Pitäähän se tuollainenkin kokea, varsinkin kun tuo on ihan tässä "meidän nurkilla" eli ei ole pitkä ajomatka paikanpäälle. Tampere KV on 30.4.-1.5. ja FCI1-ryhmä esiintyy sunnuntaina.

Jos koitettais jossain vaiheessa ottaa myös parempi seisotuskuva?

Lisäksi kalenteriin on merkitty:
10.4. mätsärit Ylöjärvellä
23.4. mätsärit Pirkkalassa
24.4. mätsärit Lempäälässä

Saadaan noista hyvin treeniä ennen näyttelyä. Ja kotona viilataan mm. seisomista ja .. köh... korvia. Lähinnä siis sitä, että niiden olisi suotavaa osoittaa eteenpäin, eikä sivuille. Tässä ehkä turvaudun vihdoinkin naksutinkoulutukseen, jota en vaan osaa, joten nyt pääsen tällaisen pienen tempun kanssa sitä itsekin harjoittelemaan.

Eli naks + nami kun koira näyttelyremmin päässä seistessään sattuu kääntämään korviaan eteenpäin. Ja tästä sitten tietysti pidennetään aikaa. Saa nähdä oppiiko koira ja erityisesti jännittää, oppisinko mä vihdoin käyttämään sitä naksua koulutuksen apuna. Ei tuon kaunis ilme kyllä pääse yhtään oikeuksiinsa, jos se pitää korvia sivusuuntaan...

... niinkun näin.

Asiasta kukkaruukkuun, oltiin tänään ihan ensimmäistä kertaa treenaamassa tokoa "porukassa" (paikalla tosin oli meidän lisäksi vain yksi ihminen kahden koiransa kanssa).

Ja kyllä huomaa, ettei oo tullut häiriössä treenattua! Ihan hyvä vaan, ettei näin ekalla kerralla ollut enempää porukkaa. T lähti monta kertaa toisia kohti, välillä haukkui ja vilkuili toisen koiran suuntaan. Siinä vaiheessa, kun koira sanoi mulle heippa, lähdin itse kävelemään poispäin. Aika hyvin se sieltä sitten tuli ja kiinnostui taas mun kanssa tekemisestä, joten eiköhän tämä ongelma aika pienellä työllä korjaannu.

Saatiin kuitenkin tehtyä ihan jees sivulletuloja, pätkiä seuraamista ja niitä istu-maahan-istu -vaihtoja, jotka meni ihan super, silloin kun koira malttoi keskittyä muhun eikä toisten suuntaan vilkuiluun. Pari luoksetuloakin, niissä se ei nyt tänään ollut oikein parhaimmillaan. Pitää saada intoa ja vauhtia enemmän.

Loppuun tehtiin luoksepäästävyys, jossa Tosca oli ihan mahtava, ottaen huomioon että tätä ei olla ollenkaan treenattu. Toki se oli mulla remmissä kiinni ja remmi mun selän takaa niin, ettei se olisi päässyt eteenpäin loikkimaankaan. Mutta siinä se istui ihan kiltisti sivulla. Mulla tietenkin oli nameja kokoajan kädessä, mutta niitä ei tarvinnut kokoaikaa syöttää, vaan se pysyi siinä ihan muutenkin.

Sitten vielä paikkis, jonka T teki nyt istuen, kun se on vähän turhan herkkä ollut nousemaan maasta tässä viime päivien aikana. Eikä tuota ohutturkkista vilukissaa viitsi hirveästi ulkona makuuttaa, vaikka pakkasta ei ollut kuin maksimissaan yksi aste - pitäisi kai joku retkipatja ottaa sille alustaksi?

Ihan alussa se nousi ja tuli muutaman askeleen mua kohti. Korjasin sen takaisin istumaan ja sitten se istuikin ihan nätisti paikallaan. Loppua kohti se alkoi vähän vinkua, joten täytyy nyt koittaa muistaa ottaa paikallaoloa vähän enemmän ja eri aikoja. Positiivista kuitenkin, että paikallaoloa ei tarvitse lähteä tuon kanssa ihan nollasta vääntämään, koska se ei kuulu mitenkään mun lempparijuttuihin.

Ehkä pitää kirjoittaa nämä erityisesti treeniä vaativat asiat ylös johonkin, että niitä tulis sit kans oikeasti treenattua joskus? Yleensä treeneihin lähtiessä pää on täynnä ideoita, mutta paikalle päästessä tyhjää täynnä.

Jospa sitten aloittaisi massiivisen siivousoperaation,
että löytäisi yhdet kadonneet neulepuikot,
että voisi aloittaa Toscalle villapaitaa...

26.2.2016

Uusien oppien testailua (video)

Jes, sainkin jo tänään editoitua ja latailtua videon, olkaapa siis hyvät :)


Kuten aina, koira ei taaskaan juuri videointikerralla ollut oikein parhaimmillaan. Kai se jotenkin liittyy mun omaan käytökseen? Kyttään, että ollaanko me sopivassa kohdassa, että näytään kuvassa ja keskityn liikaa kaikkeen muuhun kuin itse koiraan ja treenaamiseen.

Videolta taas huomaa, kuinka mun omat liikeet ja namikäsi ja kaikki muu menee välillä iiiiihan väärin seuraamisessa. Käännöksissä pitäisi osata viedä kättä alas ja kääntää nyrkkiä... Ja samaan aikaan jaloilla tehdä käännös. Liikaa samanaikaisia liikkeitä mun pääkopalle, mutta ehkä tää tästä. Pitää kai ruveta tekemään jotain kuivaharjoituksia ilman koiraa?

Lisäksi se keulii ja pomppii sivulla ollessa. Omavika, käsi väärin. Ja mä ohjaan sen vähän liian eteen, josta se vielä keulimalla siirtyy pahimmillaan sen 10 senttiä eteenpäin. Tän kanssa täytyykin nyt olla tarkkana. Mutta seuraaminen näytti hetkittäin omaan silmään noin niinkun ihan mageimmalta mitä oon videoilla ikinä nähnyt ton otuksen tekevän. Näyttää lähtevän rakentumaan just sen näköiseksi seuraamiseksi mitä itse jumaloin. Myös käännökset pelaa paljon paremmin nyt näillä meidän uusilla ohjeilla, vaikka priimaa ne ei toki vielä ole (lähinnä meikän sähläämisen takia).

Maahanmeno sivulla vähän ihmetytti koiraa, sitä ei ollakkaan nyt ehkä viikkoon ainakaan tehty ollenkaan. Maasta istumaan nousu oli taas joka toisella kerralla ihan uus juttu ja sit välillä neiti ei edes malttanut pysyä siellä maassa... Just kun mä ajattelin, että voin palkata sitä enemmän siitä istumaan noususta ja jättää osan maahanmenoista palkkaamatta nameilla (tottakai kehun silti edelleen), niin eikös se saman tien lakkaa pysymästä siellä maassa, vaikka viimeksi kyllä pysyi kuin liimattuna. No, onpahan treenattavaa, ei käy aika tylsäksi.

Pian saadaan myös estetolppiin pidempi rima ja päästään kokeilemaan sitä estehyppyä. Myös ne noutokapulat ja tötsät pitäisi kaivaa esiin. Ja tuunata vähän mun treeniliiviä, että sen viitsisi ottaa käyttöön - jotain vois keksiä kaupan logon päälle, joka on brodeerattu rintaan ja selkään vois painaa jotain rotuaiheista valkoisella...? Ellen rupea hurjaksi ja opettele aplikoimaan ompelukoneella.

Alkoi myös yllättäen kiehtoa tuo näyttelytouhu. Pitäisi kai vaan olla vähän hullu ja ilmoittautua.
Ensin toki käydään parit mätsärit, mutta... Vappuna olis Tampere KV...

25.2.2016

Tokoa yksityistunnilla

Kuvat tältä päivältä, kiitos miehelle taas :)



- 23.02.16 -
Tuurilla saatiinkin sitten ihan yksityistunti, kun muut peruivat.
Toisaalta, tuli kyllä ihan tarpeeseen 110-prosenttisesti!

Saatiin ihan hirveästi uusia palikoita tokojuttujen rakenteluun. Ihan nyt ensimmäisenä odottaessa piippaaminen. Niin, palkataan siitä, kun sattuu (vahingossa) olemaan hiljaa. Miksen itse tullut ajatelleeksi? Joskus vaan tarvitsee jonkun toisen kertomaan sen simppelin ratkaisun pulmaan.

Sitten se sivulletulo + seuruu ja käännökset. Ei tarvittukaan seinää, vaan säädettiin ihan mun käden asentoa ja ping! Toimii kuin unelma! Toimii sivulletulo, seuruu ja käännökset molempiin suuntiin namin avustuksella, kun vaan itse muistan kuvioni oikein.

Luoksetuloon saatiin pientä viilausohjetta, jolla saadaan liike kokonaisuudessaan kasaan. Opetan nyt pk-hommia varten sen sille siten, että se tulee ensin mun eteen ja siirtyy siitä sivulle. Merkin kiertoa kokeiltiin ja se lähti ihan hyvin sujumaan myös. Pointtina se, että voidaan aloitella korkeampienkin luokkien liikkeitä ihan hyvin heti, että saadaan enemmän vaihtelua treeniin.

Siellä me miehen kanssa ollaan heijastuksina Toscan silmässä!

Lopussa tuli puheeksi kisaaminen. Kuulemma voitaisi hyvällä tuurilla jo kesällä olla starttaamassa ALOa... Jaaaaa, mä kun kuvittelin että me jotenkuten ehkä 1,5 vuoden kuluttua aikaisintaan oltaisi siinä pisteessä. Ei kai se vaadi muuta kuin tehokasta treeniä, sopivissa pätkissä, sopivalla mielentilalla. Tuskin jää koirasta kiinni, mä itse tässä kai jarruna olen.


"Oisko jotai tehtävää mulle? Tiedän et sul on nameja!"

Kun tämä meidän "ope" sitten lopuksi otti oman pehkonsa autosta, selvisi yksi iso syy lähes kaikkeen Toscan kummalliseen tai vähemmän kummalliseen käytökseen. Ensin se oli nuorempaansa kohtaan ihan innolla moikkaamassa ja muuta. Sitten tämä pehko tuli moikkaamaan mua ja sitten ei ollutkaan enää Toscalla kivaa - kakaralla ei olisi ollut mitään asiaa mun lähelle. Ei se ärähtänyt eikä muuta, mutta tuli väliin ja katsoi tuimasti toista.

Kyllä. Se on todellakin mustasukkainen ja omistushaluinen. Todennäköisesti myös aika puolustushaluinen, jos tilanne kärjistyy. Positiivista on se, että nyt on jotain, mitä lähteä fiksaamaan.

Löydettiin rannasta tuolin runko ja puupölkkyjä. Oltiin luovia ja tehtiin este!



Long dog is long.

"Lällällää, enpäs hyppääkkään!"

- 24.02.16 -
Käytiin parkkiksella testaamassa uusia oppeja ja vitsit, kyl toi on magee pieni otus! :) Ai että taas harmitti, kun ei ollut actionkamera parkkiksen laidalla kuvaamassa...

Nyt on kyllä niiiiin hyvä fiilis tästä! Tuntuu, että asiat alkaa edistyä! Eilinen tunti oli ehdottomasti hintansa (ja jäätyneiden sormien) arvoinen. Ehdottomasti ruvetaan käymään noissa treeneissä aina kun ehditään ja koitetaan lisäksi saada tänne Tampereelle sovittua jotain yhteistreenejä, että saadaan häiriötreeniä ja päästään tutustumaan porukkaan.

Jos yhteistreenit kiinnostaa Tampereen seudulla, etsikää facebookista "Pirkanmaan tokoharrastajat" -ryhmä! Mukaan mahtuu myös rally-tokoilijat ja pk-tottistelijat sulassa sovussa.

Sit ois taas vähän tämmösiä söpöjä ilmekuvia ;)




Perjantaille suunnittelin pientä tokotreeniä, ennen kuin lähdetään tapojemme mukaisesti vanhempieni luo käymään, kuten lähes joka perjantai. Toivotaan, että saadaan jotain kivaa videomatskua treeneistä. En tosin uskalla luvata sitä kuin aikaisintaan lauantaiksi nettiin.

Huomenna mä lähden aamupäivästä piikitettäväksi. Pitää uusia rokotuksia... On se kyllä hassua, että koirien rokotuksista pidetään huolta ja niitä valvotaan vähintään jos kisoihin osallistuu - ihmisten vanhentuneista rokotuksista ei kukaan sano mitään ja harvempi ihminen itsekään tietää, mitä rokotuksia on saanut ja mitkä menevät milloinkin vanhaksi.

Mulla nyt on siis vuorossa jäykkäkouristus-kurkkumätärokote, jonka voimassaoloaika on 10 vuotta. Se on ala-asteella viimeksi annettu ja on tainnut mennä vanhaksi vuosi tai pari sitten. Toscalla sen sijaan seuraavat rokotukset on vasta ensi vuonna, joten niistä ei tarvitse hetkeen murehtia.

23.2.2016

Korvia, aktivointia, tokoa, näyttelytreeniä...

Vaihteeksi vähän enemmän tekstiäkin?

Toscalla on muutaman päivän ollut teipit korvissa.
Testataan, että miten ne pysyisi, jos pari kuukautta teippailisi.
Aiheesta tulossa paremmin postausta jossain välissä.

Tee se itse -aktivointilelu - korkillinen maitopurkki ilman korkkia + puoli kourallista nappuloita tai muutama nami. Tosca varmaan yli tunnin pyöritteli, pureskeli, heitteli ja töni purkkia saamatta kaikkia nappuloita ulos. Viimein se kai sitten repi siihen riittävän aukon ja sai syötyä loputkin. Mies tosin mutisi, ettei kuule telkkarista mitään, kun koiruus riehui vieressä purkkinsa kanssa, joten jotain miinuspuoliakin...

Nappuloista puheen ollen, nuo olivat viimeiset ja nyt alkaakin sitten täysi raakaruokinta. Nappulan määrä on nyt ollut aika vähällä, ennenhän tuo söi ihan 50/50 -mallilla. Ollaan myös siirrytty kerran päivässä ruokailuun tässä ehkä joskus noin viikko sitten, mikä on tuntunut sopivan Toscalle. Se ei tunnu millään tavalla kaipaavan aamuruokaansa ja maha toimii mielestäni paremmin.

Nyt alkuun kuppiin menee lihojen lisäksi merilevää, öljyjä (tällä hetkellä auringonkukka ja lohi), sinkkiä ja kuituna pellavansiemenrouhe. Niitä on tosin nyt annettu kokoajan, kun Tosca on ollut, vaikka on osittain nappulaa saanutkin. Säädetään lisää, kun saan laskettua tarkemmin. Onneksi on Katiskasta ostetut e-kirjat ja excel-taulukot apuna! Suosittelen lämpimästi. Luita saa satunnaisesti, näistä suurin osa kerralla syötäviä, esim. kanan selkiä.

Kiipeilijämestari Tosca.
Tämä tässä on ilmeisesti jonkinlainen alkeellinen vatsalihaspenkki.


Sunnuntaina oltiin näyttelytreeneissä. Meni oikein hyvin! Paikalle tullessa oli hallin ulkopuolella jo muita koirakoita, joille T meinasi aluksi vähän haukahdella. Nakeilla sen huomion sai kuitenkin muihin juttuihin ja sitten malttoi olla hiljaa ilman namejakin, vaikka joku pienempi otus räksytti vieressä ja muuta.

Itse treeneissä neiti oli oikein fiksusti. Heti muistui asiat mieleen, kun näyttelyremmin laittoi kaulaan. Se osaa hirveän nätisti seistä ja juosta vierellä. Ja kai mä itsekin ihan hyvin pärjäsin. Nyt kun näyttelytouhuista on jonkinlainen käsitys, voisi Toscan kanssa joskus huvikseen uskaltautua mätsäreihin, joita tässä lähistöllä on tarjolla ihan kiitettävän runsaasti.

Mutta todella ylpeä sai kyllä koirasta olla jälleen kerran. Niin hieno, fiksu neiti mulla. Ja mukavan rauhallinen, vaikka tykkääkin touhuta. Sitä osaa adhd-noutajamixin jälkeen arvostaa, että koira ei käy ylikierroksilla 24/7 ja tee kymmentä asiaa siinä ajassa, kun ehdin pyytää yhtä. Aiheesta voisikin joskus kirjoitella tarkempaa postausta, koska eroa aiempaan koirakaveriini on aika hurjasti.

Nerokkaan näköistä menoa.


Tänään meillä onkin illalla ensimmäiset ohjatut tokotreenit! Joo, tuliko edes yhtään äkkiä, eilen päivällä sain tietää. Tästä se sitten lähtee :)

Eilen illalla ennen neidin ruokailua otettiin muutamat istu-maahan-istu -vaihdot. Olen vahvistellut sitä istumaannousua paljon ja myös sitä, että se nousisi istumaan valumatta eteenpäin, mitä satunnaisesti on tehnyt. Vitsit miten näppärä se taas oli. Mutten taaskaan muistanut videoida.

Maahanmeno toimii pelkällä suullisella käskyllä ja ollaan sitä treenattu myös sivulla, mitä vähän epäröi ja kyselee, eli vaatii runsaasti vahvistusta ennen kuin voi yrittää haaveillakkaan maahanmenosta kesken seuraamisen. Ne parit sivulletulotkin meni ihan nappiin. Ilman seinän tukea se täytyy namikädellä vielä vetää, ettei jää liian kauas ja pysäyttää oikealle paikalle, mutta muuten hyvä.

Ei ollut vaikea miettiä vastausta, kun toko-opemme viestissä kysyi taitotason ynnämuun kyselyjen jälkeen, tähdätäänkö kisaamaan. Ehdottomasti ja tottakai! Tietä kisakentille on vielä kuljettavana pitkä matka, mutta mulla on kyllä erittäin positiiviset fiilikset tästä, sekä koirasta, itsestäni että meistä koirakkona. Jos ei tokovalioksi asti päädytä, niin se ei haittaa, mutta kyllä nyt ainakin parit koularit kerätään. Vaikka eihän sitä loppujen lopuksi vielä tiedä.

Varmaan ihan kehittävää treeniä takapään lihaksille?


Suuren lumikasan valloittaja.



Tuossa aamulenkillä ihan kokeeksi jätin koiran polun varteen istumaan ja talsin itse metsään. Pudotin hanskani (sellaiset, joita tuo ei ole koskaan ennen noutanutkaan) metsään sellaisiin kohtiin, että se ei polulta suoraan niitä nähnyt. Toki se ihan selvästi hoksasi, että jotain mä nyt sinne metsään vein.

Palasin koiran luo ja lähetin osoittamalla suuntaa hakemaan. Thataa! Ensinnäkin, se lähti just sinne, mihin suuntaan osoitin. Toisekseen, se lähti ihan hurjalla innolla + sopivalla vauhdilla. Kolmanneksi, se toi sen ekan hanskan niinkun ihan samantein. Wau.

Toista hanskaa varten jouduin lähettämään sen kahdesti ja se pyöriskeli paljon enemmän sinne tänne. Lopulta se ihan selvästi hoksasi avata nenänsä ja löysi hanskan sitten ihan nopeasti. Täytyy ruveta piilottamaan etsittäviä juttuja siten, että se ei voi pelkkään näköaistiin turvautua ja tehdä muutakin nenähommaa, että saadaan nenällä työskentelyä aktivoitua paremmin.

Mutta selkeesti Toscalla on jotain ideaa jo tästä hommasta, eli tästä on hyvä lähteä jatkamaan! Saatiin ihan hyvä setti esineitäkin mun vanhempien varastoista - muutama lompakko, vanha lippis, villasukat, yksinäinen lapanen... Ja multa löytyy mm. monet parittomat työhanskat.

Nyt sinne treeneihin! :)

18.2.2016

Seikkailuja ja tokoiluja

Alkuun vähän kuvia eiliseltä ja sitten tokohöpinää...


Miehen ottamia taas, Sonyn nokalla keikkui joku mystinen manuaali "Eyemik" 135mm f2.8, boosterilla. Käytiin neljän hengen (+koira) porukalla seikkailemassa lähimetsässä ja jäällä.

Hiekkakasan valloittaja.

Näitä aarteita löytyy aina kanniskeltavaksi.

Iloinen pieni Tossukka :)

Tukeva, pitävä ote...?

Kiipeilyä.

Eilen illalla kävin Toscan kanssa treenailemassa vähän läheisellä parkkipaikalla. Pitkästä aikaa! Ei ollakaan hetkeen tehty ulkona juuri muuta kuin seikkailtu metsissä ja leikitty leluilla. Sisällä ollaan keskitytty siihen sivulletuloon, joka kyllä edistyy edistymistään.

Ulkosalla ei sitten otettu kuin pari sivulletuloa, etten pilaa mitään. Oli suora! Jes! Sitten kokeiltiin istu-maahan-istu -vaihtoja. Missä välissä tuo koira on oppinut maahanmenon pelkällä sanallisella käskyllä? Kun toimi suoraan mun edessä, siirryin metrin taakse päin ja toimi edelleen. Ei liikkunut eteenpäin.

Niin siis että mitä liikkeitä mulla nyt oikeestaan olikaan enää ALOon sen seuraamisen lisäksi..? Ainiin se noutoesineen pito. Voisin sanoa, että kaikki muu on aikalailla no problem, pientä viilausta. Kun tuo on jo valmiiksi niin hyvä ja hieno ja taitava! Estehyppyä ei olla normaalilla esteellä kokeiltu, vain superleveällä, mutta en usko, että menee montaa treenikertaa varmistella sille ideaa siitä, että se este kuuluu ylittää luokse tullessa. Odotellaan kuitenkin nyt sulia kelejä hypyn treenaamiseen. Paikkamakuu on ihan iisiä, luoksetulo toimii (tosin siinä se sivulletulo vielä tietysti oma juttunsa).

Palkattomuus on toki sitten ihan oma asiansa, sitä katsotaan sitten pikkuhiljaa kun tuo alkaa olla varma liikkeissä. Ja täytyyhän niitä liikkeitä sitten vielä ketjuttaa ja kokeenomaisia treenejä ja häiriötä (sekin tosin no problem!) ja vaikka mitä, joten turha kuvitellakaan, että vähään aikaan ollaan kuitenkaan koevalmiita. Jo ihan sen seuruun hiomiseen menee kauan, saati sitten kaikkeen muuhun. Ja entä se luoksepäästävyys? Ei olis kai sallittua pyöriä, hyöriä ja kiivetä tuomarin syliin?

Näillä näkymin saadaan ulkokentille ihan hyvin treeniseuraa silloin tällöin jostain päin Tamperetta. Auto kulkee. Ja eiköhän me jotain koulutuksiakin keksitä, täällä on kuitenkin vaitoehtoja vaikka muille jakaa. Ihan hyvää tekisi jossain vaiheessa päästä säännöllisemmin jonkun valvovan silmän alle touhuamaan.

Treenin ohessa kokeiltiin esineruutuun liittyen hanskojen noutamista, joka toimikin superhyvin! Aiemmin ollaan paristi kokeiltu ja Toscaa on saanut ihan kunnolla rohkaista ja vakuutella, että hanskojen suuhun ottaminen on ok. Tästä lähdetään vähitellen yleistämään noutamista myös muihin soveltuviin esineisiin.


Woof?

Tulossa on muuten "Näin meillä" -juttusarjaa, jossa kerron, miten meillä on mitäkin asiaa opeteltu. Voi kestää kuukausi jos toinenkin, ennen kuin yhtään näistä tulee ulos, mutta rakenteilla on tällä hetkellä ainakin sivulletulosta & seuraamisesta, esineruudusta ja tassut korokkeelle + pyöriminen -tempusta postaukset.

Mistä te haluaisitte kuulla?

15.2.2016

Touhukas Tossukka metsurina

Taas kuvia... Uskokaa tai älkää, mua itseäni alkaa jo kyllästyttää!
En silti valita.

Tosca lentää!


Toscan oma pikku keppi... Piti ihan haukkua, että kaikki varmasti huomaa.





Tämä keppi olisi mieluusti lähtenyt mukaan, mutta joku mokoma oli
laittanut sen toisesta päästä maahan kiinni!

Meillä on reilun kuukauden aikana ehtinyt käymään jos jonkinlaista vierasta ja ollaan myös kyläilty muutamassa paikassa Toscan kanssa. Olen tehnyt huomioita. Se on hyvin valikoiva ihmisistä. Naisia kohtaan se on ollut erittäin ok, mutta valitettavasti kaveripiiri koostuu suurimmaksi osaksi miespuolisista olennoista. Muutama, erityisesti yksi, näistä miehistäkin on Toscan mieleen. Loppuja kohtaan se on pääasiassa suhteellisen neutraali/välinpitämätön, mutta muutamaa kohtaan aika epäileväinen. Parempaan suuntaan on kuitenkin menty, joten eiköhän tämä juttu selätetä aikanaan.

14.2.2016

Ystävänpäivä-hauskuuksia

Hyvää ystävänpäivää!

Tein muutaman kollaasin lumen perässä loikkivasta koiruudesta, jolla oli silminnähden hauskaa. Suhteellisen eksoottisia asentoja osassa kuvista. Ja onhan siellä sitten niitä normaalejakin kuvia. Tällä kerralla miehen kameran nokalla oli joku mystinen (ilm. venäläinen) 52-millinen objektiivi.




Vielä yksi yksittäinen tanssiva Tosca, kun ei menneet kollaaseihin tasan.




Tämä kuva on taas yksi niistä, jotka saavat sydämen sulamaan.
Puhdasta kauneutta. Tosca on niin hieno ♥


Noin metrin korkeudella oleva puunrunko ei tuottanut ongelmia!


Se on vaan niin kaunis, niin hieno, tottelevainen, fiksu ja kaikin puolin rakastettava pieni eläin. En olisi voinut toivoa parempaa. Oikea koira, oikeassa paikassa. Palapelin kauan kadoksissa ollut palanen.

Tänään treenailtiin sisällä hieman tokojuttuja. On se vaan näppärä, vaikka itse tulee välillä sössittyä. Sivulletulon ja seuraamisen suoruus paranee kokoajan ja muutenkin se juttu alkaa hahmottua hiljalleen. Istu-maahan-istu -vaihdot sujuvat melko pienillä eleillä. Sivulla maahanmeno sujuu jotenkuten ja paranee kokoajan. Paikallaolossahan toi oli alusta asti ihan moitteeton, mutta pitää sitäkin muistaa treenailla - muutenkin kuin kivien ja kantojen päällä!

Koskahan sais aikaiseksi sisällä kuvailla jotain pientä videoa...?
Sen aina muistaa sitten kun treenit on treenailtu!