30.4.2016

Mätsärit nro 4 + tokoilua

Toinen punainen nauha!

Kaikki kuvat otettu 27.4.

Mun juoksuasento ei ehkä oo kovin edustava?


Keskiviikkona 27.4. oli taas mätsärit. Napattiin meidän toinen punainen nauha. Punaisten kehästä ei taaskaan päästy palkinnoille. Mutta ehkä vielä joskus... Isoja aikuisia kun on aina järkyttävän paljon, niin menestymisen mahdollisuudet on väkisinkin pienet. Sen sijaan esim. veteraaneja oli kokonaiset 4kpl, joten ne kaikki pääsivät palkinnoille.

Mätsäripaikalla Tosca ei olisi ollenkaan malttanut käyttäytyä. Se haukahteli, hyöri, pyöri ja korvat oli ihan kadoksissa. Olin jo ihan varma, että nyt ei tuu mistään mitään, mutta pariarvostelussa neiti menikin sitten tosi hyvin! Tuomari kehui sen alaleukaa, taisi verrata muihin paikalla oleviin nahkoihin, jos oikein käsitin.

Väliajaksi vein Toscan autoon, ja kun kaivoin sen punaisten kehää varten autosta, sama perseily jatkui kehän ulkopuolella. Punaisten kehässä se alkoi taaaaas juostessa haukkua, ja nyt en kyllä yhtään tiedä miksi, kun ei edes juostu lähellä muita. Tottakai komensin sitä, mutta se auttoi vain muutaman metrin ajaksi.

Punaisten kehässä

Jälkeenpäin ajatellen, olisi selkeästi pitänyt antaa vähän kovemmin palautetta että tuollainen ei todellakaan ole sallittua. Joku siinä ryhmässä juoksemisessa kuitenkin on, kun ei tuo pariarvosteluissa ole koskaan mun kanssa haukkunut.

Kaiken kukkuraksi mulla oli taas väärät kengät alustaan nähden ja kaksi pitkää kierrosta asfaltilla alkoi todella sattua, viimeinen puoli kierrosta oli jo kuvistakin katsottuna tuskaisen näköistä. Noi mun koivet on vaan niin tajuttoman herkät... Raivostuttavaa. Onneksi mä en ole agilityihminen.

Nyt vain pidetään peukkuja, että neiti osaisi siellä KV-näyttelyssä pitää sen kuononsa kiinni kehässä.

Collieillako pitkä kuono?

Osaa se näköjään vapaanakin seistä ihan mukiinmenevästi.

Aiheesta kukkaruukkuun... Olen nyt Aktiivicollieiden ja Kyröskosken Käyttökoirien jäsen.

Ollaan menossa Aktiivicollieiden PK-tottispäivään 15.5. kun sellainen sopivasti Tampereella järkätään ja Kyröskosken Käyttökoirien BH-kurssi alkaa jo ensi viikon torstaina (hypätään mukaan kurssille josta 2 kertaa mennyt ja 6 jäljellä).
Mahdollisesti jatketaan heti perään toinen BH-kurssi jos siltä näyttää. Ei me nyt kuudella kerralla valmiita olla, kai. Kouluttaja kyllä vaihtuu toiselle kurssille, mutta enpä minä noita tunne vielä muutenkaan, hyvä saada eri koutsien näkemystä.



Perjantaina aamupäivästä käytiin tokoilemassa läheisellä kentällä.

Eikä se näköjään ole kiinni kuin siitä, että mä teen oikeita asioita. Tosca oli ihan super verrattuna aiempaan! Meillä oli ohjelmassa paikkamakuu, merkin kierto, kapulan pito ja jäävä maahanmeno - olin ihan lapulle suunnitellut, kerrankin! Tämän ansiosta treeni kokonaisuudessaan pysyi myös täydellisen mittaisena, videon alkuperäinen pituus 11,5min. Sain siitä noin puolet tiivistettyä pois.


Videoiden editoinnissa alkoi ilmetä ongelmia, kun mies vaihtoi mulle vanhemman, mutta tehokkaamman näytönohjaimen kuin edellinen. Se kun ei olekaan sitten ihan täysin yhteensopiva win10 kanssa ja jotkut ohjelmat, mm. se mainio ilmaisohjelma Resolve, sanovat kops, kun yrittää esimerkiksi videoa avata editoitavaksi. Vaihdettiin sitten se tehottomampi takaisin, niin sain videon Resolvella leikeltyä. Täytyy (kaiken muun ohella) ruveta säästämään uuteen (tai käytettyyn, mutta parempaan) näytönohjaimeen.

Paikkamakuuseen se jäi ihan näppärästi, mutta sitten kun mä hetkeksi käänsin selän, se oli noussut seisomaan. Siis ihmettelen, että se silti jäi paikalleen, eikä lähtenyt mua kohti. Videolta kun jälkeenpäin katsoin, totesin sen nousseen heti, kun pysähdyin selkä siihen päin. Joku väärä lamppu syttyi collien päässä? Tätä täytyy kokeilla pian uudestaan ja ottaa vaikka pieni peili avuksi, että näen selkäni taakse ja pääsen heti korjaamaan.

Meni käskystä takaisin maahan ja pysyi. Tätä täytyy nyt vahvistella paljon, että siellä maassa sit kans pysytään vaikka maailman tappiin asti. Olis meinaan BH-kokeessa aika bueno, jos se koira pysyis sen toisen koiran koko suorituksen ajan maassa kiltisti, minä selkä koiraan päin. On meinaan aika pitkä aika, voi mennä varmaan johonkin kymmeneen minuuttiinkin huonolla tuurilla. Ja ehdottomasti tarvitaan sitä häiriötreeniä myös. Onneksi paikallaolo nyt sinänsä on Toscalle ihan suhteellisen iisi juttu, eikä vaadi mitään järkyttävän suurta työmäärää.

Paikkiksen jälkeen otettiin ihan pari perusasento-namista luopumista, eli koiran piti ottaa kontaktia muhun, että sai namin, joka oli eri puolella koiran päätä. Videoltakin näette. Kunhan sitä saa rakennettua tarpeeksi vahvaksi sille, pääsee seuruussa helpommin kokonaan eroon siitä käden seuraamisesta.


Merkin kierto olisi pitänyt aloittaa ihan baby steps, puolen metrin etäisyydeltä. Mutta kyllä mä vielä opin. Ja nätistihän se kiertäminenkin sieltä sitten tuli useampaan otteeseen. Muutamasti se kyllä kaatoi tötsän, mistä ei tietenkään palkkaa tullut, mutta toisaalta noi mun tötsät on superkevyitä... Ehkä just hyviä siksi, että se koira oppii, että se ihan oikeasti kierretään kunnolla, eikä kävellä sen yli. Lisäksi kaiken maailman hyörimistä ja ihmettelyä, mitä näette videollakin. Mutta kyllä se pian sille selkenee, että mitä sen kentällä kököttävän tötsän kanssa tehdään.

Kapulan pitoa saatiin muutamia hyviä toistoja, muutamasti se pudotti/ei ottanut kunnolla kiinni/loikki mua päin. Mutta eiköhän nuo oo ihan helposti kitkettävissä, kunhan se saa tuon liikkeen ideasta kiinni. En usko, että tämänkään liikkeen kanssa tulee mitään järkyttävää ongelmaa. Videolta taas huomasin jälkeenpäin, kuinka se alkoi käydä vähän liikaa kierroksilla = vähän liikaa toistoja ehkä. Kapulan pidon loppuun otettiin vielä yksi nouto - se on kyllä tosi kiva, kun se noutaa niin iloisesti! Nyt vaan se kapulan heitto, että se malttaisi odottaa sen ajan paikallaan + palautus ilman mua päin hyppimistä.

Seuruuta tehtiin pieniä pätkiä, jotta sain niitä jääviä maahanmenoja tehtyä. Seuruussa se tuntui olevan paremmin mukana, ei laamaillut niin pahasti, mutta vähän olisi pitänyt herätellä sitä rauhallisemman liikkeen jäljiltä ja kaivaa sitä draivia enemmän esille sitä kautta. Toki mulla oli nyt namit taas hyvin mukana, että saan sen laamailun kitkettyä heti alkuun.

Jäävissä mun pitäisi itse olla tarkempi siinä maahan käskytyksessä, että ensin käsky ja heti perään käsiapu. Nyt kun huomasin helposti tekeväni niin, että käsky ja käsiapu tuli samaan aikaan, jolloin koiralla ei ole aikaa reagoida siihen, että joku käsky tuli jostain. Mä alan itse jotenkin tässä liikkeessä käymään niin pahasti ylikierroksilla, että ei ihme, jos vähän sählään.



Jäi kyllä ihan superhyvä mieli, varmaan myös koiralle. Kyllä se osaa ja tekee ja oppii, kunhan mä itse vaan osaan sen kanssa tehdä ja vaatia sen huomion itseeni haahuilun sijaan. Eiköhän me tästä nyt taas päästä hurjaa vauhtia eteenpäin, varsinkin kun on BH-kurssia ja PK-tottispäivää tulossa ja edelleen paljon koulutuksesta ammennettuja ideoitakin käyttämättä. Samaan aikaan täytyy muistaa olla olematta itselleen liian ankara - ei ekan koiran (eikä välttämättä vielä toisenkaan) kanssa voi vielä osata kaikkea. Videolta hölmöilyjä katsoessaan ei auta muuta kuin ottaa opikseen. Ja kokeneempien vinkkejä todellakin kannattaa kuunnella.


Ruutunauhoja varten muuten ostin oranssia nauhaa! Voisin tuosta tehdä useammankin ja myydä pari, niin saisi vähän kuluja katettua samalla. Onhan tuo varmasti kapeampaa kuin oikeat kisoissa käytettävät jne. mutta omiin treeneihin ehkä jopa parempi, että kapeampi ja ehkä huomaamattomampi nauha koiran silmiin. Löytyypähän sitten kokeissa se ruutu puolta helpommalla! Kunhan muistaa sitten ennen koetta kokeilla säännönmukaisillakin nauhoilla, että se koira ei hämmenny kisoissa niiden erilaisuudesta.
         Että jos kiinnostaa, niin hihkaiskaa. Ne menee kätevästi postissakin kyllä, kun ei oo niin paksua ja leveää matskua. Hinta on varmasti sopuisa, vaikka ei ne toki ihan kahdella eurolla lähde - katsotaan sitä tarkemmin sitten kun saan edes sen oman tehtyä.

Ihan ite kuvasin, miehen kameralla.
Ei se oo vinossa, luulette vaan...

Nyt sain jo puut melko suoraan!

Huomenna se sitten on, Tampere KV. Iiiik!

ps. Joku saattoi jo huomatakin yläpalkkiin tupsahtaneen uuden sivun "2016" eli sinne kerään listaa tapahtumista tältä vuodelta ja siellä on myös Toscan tavoitteet näkyvillä. Vuoden loputtua ajattelin siirrellä sen sitten normaaliksi postaukseksi, jossa myös käydään samalla vähän läpi tätä vuotta ja katsotaan, mitä niille tavoitteille kävikään. Lisäilen sinne myös tulevaisuudessa tapahtuvia juttuja.

24.4.2016

Tokopäivä Kyröskoskella

Lauantaina käytiin tokoilemassa Kyröskosken Käyttökoirien kentällä,
saamassa taas vähän uusia palikoita mistä rakennella.

Kuvista kiitos tällä kertaa Jennille.

Siinä menee mun sormet...


Saatiin hyvin apuja, ei niinkään liikkeisiin, mutta siihen yleiseen puoleen. Sitä lähdettiin siis nyt hakemaankin. Esimerkiksi haahuilu liikkeiden välissä pyritään nyt kitkemään sillä, että Tosca makaa käskyn alla mun lähellä, jos uuteen liikkeeseen ei siirrytä sulavasti suoraan edellisestä liikkeestä. Mun täytyy treenata reaktionopeutta, jotta olisin sen ratkaisevan sekunnin koiraa edellä ja ehtisin käskyttää sen maahan ennen haahuilun ajattelemistakaan. Ja ehdottomasti miettiä treenit etukäteen, jotta en itse jää haahuilemaan miettiessäni, mitä seuraavaksi tehdään.

Lisäksi otetaan ns. luopumisharjoitukset mukaan treeniin, eli mulla on namia kädessä, mutta koiran pitää katsoa mua, ennen kuin saa namin. Käsi sulkeutuu, kun koira tunkee kuononsa namia kohti ja aukeaa, kun se ottaa siitä etäisyyttä. Kun tämä sujuu esim. minä kyykyssä ja koira maassa, samaa otetaan liikkuvalla kädellä, häiriöllä jne. ja sitten siirretään se toimimaan mm. sivulla ollessa. Tämä todennäköisesti tulee tuomaan jonkinlaista ratkaisua myös siihen, että Tosca tarvitsee tällä hetkellä paljon käsi-/namiapua seuruussa ja on sen takia hyvin kiinni siinä käden liikkeessä. Näin se oppinee ottamaan oikeasti kontaktia muhun, eikä namiin.


Tosi hyvin neiti collie jaksoi pitkän päivän, johon siis sisältyi kaksi 15 minuutin settiä eri kouluttajien kanssa ja paljon autossa odottelua. Se oli suurimman osan ajasta melko valppaana autossa, tähyili ympäristöä, joten ajattelin että se olisi iltapäivällä ollut ihan rättipoikki, kun kaivan sen kakkossettiä varten ulos. Mutta mitä vielä, se oli iltapäivällä vielä parempi kuin aamusta!

Kun olin palauttamassa sitä autoon, se kävi (köh...) vähän omatoimisesti moikkaamassa yhtä labbista, mutta oli tosi nätisti ja ystävällisesti. Tää oli luvattomasta toisen koiran luo karkaamisesta huolimatta kiva juttu, koska se kävi häntä heiluen positiivisella mielellä moikkaamassa toista koiraa. Ja palasi siitä sitten aika reippaasti takaisin kyllä.

Hurrrrrja! Tää on se "eco" -rinkula, josta olen aiemmin maininnut.

Toscasta ei ole juurikaan mustavalkokuvia, mutta nyt on ainakin yks.


Jenni tuli meille yöksi - lauantai-ilta ja osa sunnuntaista käytettiinkin sitten Toscan sukututkimukseen. Vielä riittää tutkittavaa ja hutkittavaa, mutta jonkinlainen kuusipolvinen sukutaulu löytyy tällä hetkellä TÄÄLTÄ.
         En voi suositella puhelimella, tabletilla tai muulla kovin pieniruutuisella laitteella avaamaan, se saattaa olla hieman vaikeaselkoinen. Täytyy joskus säätää pakolliset leveydet siihen, myöhemmin. Ylipäätään lisätietoja ja muuta on tulossa lisää joskus, kun saan rakenneltua.

Ei tuon suku ollenkaan hullummalta näytä, vaikka on tuolla viime vuosituhannella aika rankkaa linjasiitosta käytetty - se oli silloin selvästi in, aika lailla joka rodussa. Ja onneksi niistä ajoista on jo monta monta sukupolvea aikaa. Pari merle-merle -yhdistelmää ja pitkäkarvaistakin löytyi taustalta, sieltä viidennestä, kuudennesta ja seitsemännestä polvesta. Ja aika runsain määrin pitkäkarvatekijän kantajia, jollainen Toscan isäkin on.

Kovin sairaita koiria sen sijaan ei löytynyt ja luonnetestejä oli varsinkin isän puolella runsain määrin ja ihan kivoja pistemääriä - niiden jakautumisesta eri osa-alueisiin sen sijaan ei vielä ole mulla tietoa, eikä varmaan monesta löydykään. Ilahduttavasti jokunen käyttötuloskin löytyi, vaikka onhan tämä koko rotu aika pitkälti näyttelypuolta vielä. Jälkeä, tokoa ja hakua ainakin. Suunta on (luojan kiitos) parempaan päin.

Mun takki vaihtui settien välillä - tuli kylmä!
Mutta mikä tuo takajalan asento on?

Jenni kävi kokeilemassa vähän tokoilua ja näyttelyjuttuja läheisellä kentällä lauantai-illasta Toscan kanssa ja kivastihan se toimi (ja T jaksoi edelleen tehdä hommia!). Sitten, kun mä opin sen kanssa kunnolla tekemään, niin tulee siitä kyllä aika magee. Vaikka onhan se jo nyt.
         Sunnuntainen mätsärikäynti sen sijaan peruuntui (Jennin piti viedä se kehään), kun neiti ilmeisesti rappusissa nyrjäytti etujalasta vähän nilkkaansa ja ontui sitä sitten jonkun aikaa. Ei se nyt ihan kolmijalkainen ollut, mutta selvästi kevensi sen jalan askellusta. Nyt illasta alkaa vaikuttaa jo normaalilta, mutta otetaan rauhallisesti pari päivää - opetellaan sitten vaikka sisällä sitä kapulan pitoa, kun se ei jalkaa rassaa, jos Tosca alkaa kerätä liikaa pöllöenergiaa. Parempi purkaa se johonkin rauhalliseen ja kehittävään, kuin lelujen kanssa pitkin kämppää riekkumiseen.

Luoksetulo-odottelua

Mitä tekee koiraharrastaja perjantai-iltana?
Menee aikaisin nukkumaan, koska kymmeneltä aamulla täytyy olla treenikentällä.

22.4.2016

Mätsärit nro 3

Jeij! Saatiin punainen!
Tai no lila, joka tarkoitti punaista.


Keskiviikkoisissa mätsäreissä Tosca meni pareittain arvostelussa tosi kivasti. Ai että, se ravaa mun vierellä tosi nätisti! Joku yhteinen sävel löytynyt kai. Parina meillä oli tolleri, joka kuulemma esiintyi nätisti sekin. Mutta saatiin meidän eka punainen, siitä huolimatta, että Toscalla edelleen oli teipit korvissa, kun en niitä ehtinyt nyhertämään pois. Ja meidän valkoinen näyttelyremmikin katosi johonkin ja mulla oli oranssi noutajahihna sen tilalla.

Se häntä. Taas ja aina.
Mutta kun Tosca on iloinen pieni koira!

Juoksukuvat on kaikki pariarvostelusta. Seisotuskuvat ei nyt oikein onnistuneet, eikä Tosca oikein seissyt omaan silmään nätisti. Vaatisi taas sitä takajalkojen venyttelyä, että tuo asettuisi jo itsestään paremmin seisomaan.

Punaisten kehässä oli tungosta. Tampereen mätsäreissä on aina niin paljon porukkaa. Toinen koira oli ihan Toscan hännässä kiinni, josta neiti ilmeisesti vähän veti herneitä nenään ja haukkui, kun juostiin. Saattaa olla, että Toscalla oli hieman liikaa kierroksiakin, kun juoksutin sitä vähän ennen kehään menoa. Se saattoi myös olla pitkästä odottelusta väsynyt. Fiksumpi olisi tajunnut laittaa sen autoon odottamaan. Seisoi silti nätisti.

Eipä riittänyt meidän esiintyminen "jatkoon" tälläkään kertaa ja veikkaan, että haukkumisella oli osansa siinä. Ei sillä, että ilman haukkumista oltaisi mitenkään varmuudella oltu palkinnoilla. KV-näyttelyissä olisi sitten suotavaa olla hyst hyst hiljaa, koska oikeissa näyttelyissä sitä ei katsota niin läpi sormien kuin mätsäreissä.

Tässä juostaan eestaas, ei ympyrällä, siks koira on "väärällä puolella".

Kyseisessä mätsärissä näkyi ilahduttavasti useampikin nahkacollie. En tietenkään uskaltanut mennä moikkaamaan niitä omistajineen, tietenkään... Mutta KV-näyttelyyn on kuulemma ilmoitettu yli 50 nahkaa ja siellä olisi kyllä tarkoitus päästä moikkaamaan ainakin muutamia netin kautta tuttuja.

KV-näyttelyn perusteella ehkä sitten harkitsen, vienkö tuon uudelleen johonkin pienempään näyttelyyn. Vähän ehkä hullun hommaa lähteä ensimmäisenä tuollaiseen isoon jättimäiseen näyttelyyn, kun niitä pienempiäkin olis tarjolla. Collieyhdistyksen erkkarikin kyllä kiinnostaisi, ihan kokemuksen vuoksi.

Höpsö nenäeläin mätsäripaikalla.

Eilen lenkin yhteydessä Tosca yllättäen löysi lapasen metsästä ja toi sen mulle. Litimärän, tuntemattoman lapasen. Fiksu neiti. Sai kyllä palkkaa siitä.

Ei se koskaan ennen ole pyytämättä tuonut mitään. Keppejä se kantelee ja tuo heitettäväksi, mutta silloin se toimii ihan eri tavalla. Nyt se juoksi suoraan mun luo saman näköisenä kuin esineruututreeneissä silloin pari päivää sitten. "Tälläset piti tuoda sulle!" Kyllä, oikein.

Siinä on kyllä potentiaalia. Mun pitäisi vaan itse oppia kouluttamaan/ohjaamaan koiraa ja vaikeuttaa, vaikeuttaa, vaatia ja vaikeuttaa. Se osais enemmän kun mitä mä pyydän siltä. Kyllä vähän kuumottelee mielessä se BH, että jos siitä oikeasti pääsisi joskus läpi. Täytyisi kai jotain kurssia katsella aiheeseen liittyen jossain vaiheessa. Ei sillä, ettei tässä rahanmenoa olisi tiedossa ihan muutenkin - rekisteröintimaksut, silmätarkki ja tokotreenejä nyt ainakin lähiaikoina.

Kännykkäkuva eiliseltä.
Viimeisiä jäiden rippeitä järvellä.


Nyt jännäillään sitten lauantaista tokokoulutusta.
Muttei unohdeta sunnuntain mätsäreitäkään!

19.4.2016

Kännykän tyhjennystä ja esineruutua

Nappasin taas kännykästä uusimmat kuvat teidän iloksenne :)

Tarkkaavainen parvekekyttääjä

Varpaanlämmitin työssään

Eräänä päivänä grillattiin sähkögrillillä parvekkeella ja T tuli jalkoihin pyörimään. Pitihän se sitten opastaa nostamaan etutassut parvekkeella olevan laatikon päälle. Siihen se sitten jäi uteliaana tarkkailemaan pihaa ties miten pitkäksi aikaa. Kun tarkkailu alkoi väsyttää, Tosca käpertyi lämmittämään mun varpaita.

Taas näitä kiipeilyjä!

Pirteä otus matkalla mätsäreihin 17.4.

Illalla 17.4.


Nosiis meillähän on nyt tää viikon tokotauko. Joo. No, ei se kai estä esineruutua treenaamasta, koska sitä se tekee mielellään ja palkkautuu käytännössä jo siitä tekemisestä itsestään. Siihen ei oo tarvinnut koskaan motivaatiota etsiskellä. Päivällä otettiin lenkille parit esineet mukaan.

Monet aloittaa esineruudun lelujen etsimisellä. Tosca noutaa mielellään kaikkea, joten aloitettiin ihan suorilta esineillä. Mukana oli palloksi solmittu villasukka, paksu neulepintainen sormikas ja kangasrukkanen. Jätin Toscan polun varteen, remmi puuhun sidottuna ja käveltiin miehen kanssa yhdessä ruudun reunat ja sikin sokin pitkin ruutua. Aika pieni tehtiin nyt näin alkuun. Kangasrukkanen piilotettiin sammaleen alle, villasukkapallo pienen kuusentaimen juurelle ja sormikas jätettiin näkyvämmälle paikalle ruudun etuosaan.

Ja ei muuta kuin koira etsimään. Innokkaasti se lähtikin metsää haravoimaan, vaikka aika paljon harhaili myös tallotun alueen ulkopuolella. Hirmu innokkaasti se etsi, vähän paremmin saisi nenää toki käyttää, mutta alkoihan se hajuaisti sieltä sitten käynnistyä loppua kohden.

Sammaleen alle piilotettu kangasrukkanen löytyi ensimmäisenä. Kehuja paljon, nami vaihtokaupaksi esineestä ja uusi käsky. Sinne se paineli yhtä innokkaasti etsimään ja löysi sen sormikkaan. Villasukkapallo jäi viimeiseksi, mutta löytyi suhteellisen nopeasti. Ensimmäisen löytymisessä meni selvästi eniten aikaa, mutta sitten Tosca ilmeisesti käsitti jutun juonen ja laittoin nenän päälle.

Ei paha - ensimmäinen esineruuduksi laskettava ja kaikki kolme esinettä löytyi. Lopuksi heiteltiin vielä lelua vähän niinkuin loppupalkaksi, ennen kuin jatkettiin matkaa. Eiköhän tää tästä ala sujua!

Tänään aamupäivästä käytiin sateessa reilun tunnin lenkillä.

Huomenna mätsäreissä kokeillaan, olisko parempi onni ilman teippejä korvissa. Niitä kun jotkut eivät niin hyvällä katso. Siihen asti on heikommat teipit, jotka on helppo nypätä ennen kehään menoa pois. Korvien taitteet ei nyt jotenkaan taas tunnu hyvältä, olivat melko pystyssä heti, kun teipit otti pois. Saa nähdä, minkä näköisin korvin mennään KV-näyttelyyn - kunhan nyt eivät ihan pystyt olisi.

17.4.2016

Mätsärit nro 2

Ei tullut taaskaan menestystä,
mutta ainakin oon itse tyytyväinen edistykseen :)


Keli oli tänään huono, satoi ja hiekkakenttä alkoi hiljalleen muuttua muta-altaaksi, sormet jäätyivät ja tuuli vei mukanaan kentän reunalta yhden teltankin. Saatiin kuitenkin muutamia valokuvia ja actionkamerakin pönötti kentän reunalla kuvaamassa videoa, vaikka sen suojakuoren linssiin tottakai molemmilla kerroilla tuli pisaroita - täytyy kehitellä joku oma "sateenvarjo" tuolle kameralle. Kiitos taas miehelle kuvaamisesta.

Kuivalla kelillä olisin ottanut Toscalle kevythäkin, mutta nyt se sai odotella autossa, kunnes kello alkoi lähestyä kahtatoista. Me oltiin numerolla 6, eli hyvin alkupäässä taas - sopii mulle, kun ei tarvitse tuntia roikkua kehän laidalla odottelemassa omaa vuoroa ja kyttäämässä, että mikä numero on nyt menossa. Pariksi saatiin pörheäturkkinen valkoinenpaimenkoira.

Tää on tää Toscan tavallinen korvien asento.


Tosca juoksi kivemmin kuin viimeksi. Myös mä juoksin paremmin, viimeksi oli suuri ongelma kenkien ja pohjamatskun yhteensopivuudessa ja jokainen askel sattui. Tosca ei myöskään törmäillyt muhun, eikä yrittänyt kaahailla satasta eteenpäin, vaan seurasi paremmin missä mä menen. Mielummin niin, että se katselee mua juostessaan, kuin niin, että se törmäilee muhun toistuvasti. Tein myös paaaaaljon loivemmat käännökset, mikä varmasti helpotti törmäilyyn.

Manuaalitarkennus ei oikein pysynyt mukana,
mutta tää kuva oli silti pakko saada mukaan.


Saatiin tosiaan sininen taas ja sinisten kehästä tuomari poimi muutaman "jatkoon" ja me ei valitettavasti siihen porukkaan päästy. Toivottavasti vielä joskus saadaan edes punainen tai päästään sinisissä parhaiden joukkoon, saattaa meinaan alkaa turhauttaa jos aina tulee sinistä ja sinisten joukossa pudotaan pois. Mutta nythän me ollaan vasta ihan aloittelijoita. Tai minä olen, koira ei.

Tavattiin paikanpäällä myös netin kautta tuttu ruskea labbisuros Marley omistajansa Lindan kera. Toivottavasti törmäillään lisääkin :)

Kivat jalat mulla... Mutta näin sievästi pönötettiin sinisten kehässä.

Tässä vielä video!
Pahoittelen vesipisaroita ja sen sellaista, mutta kyllä siitä nyt selvää saa.



Kun kaikki kehät oli purettu ja 99% ihmisistä lähtenyt, pidettiin vielä meidän neljän (minä, mies, yksi meidän kaveri ja Linda) paikalle jääneen toivomuksesta se luvattu mondioring -näytös. Tosca oli jo autossa odottelemassa tässä vaiheessa, koska sinisten kehän aikaan alkoi sataa ihan kunnolla.

Aina kivaa nähdä malikoita, varsinkin tällaisia kivoja, avoimen oloisia ja toimivia tapauksia. Kyllä sellainen on itsellekin vielä joskus saatava. Suojelu ei ehkä oo mun juttu, mutta voisihan sitäkin joskus kokeilla, jos sopiva koira sattuisi. Ihan vaan uteliaisuudesta. Voisihan siitä vaikka vahingossa innostuakin. Tällä hetkellä eniten kiinnostusta on kuitenkin tokoon ja pk-puolelta viestiin ja jälkeen.


Jos joku tunnistaa kuvassa näkyvän kolmikon, haluaisin mielelläni
tietää ketä olivat, kun ei tullut kysyttyä. Voisi sitten vaikka kuvia tarjota :)

Esineen vartiointi menossa.

Seuraavat mätsärit jo parin päivän päästä, keskiviikkona, samassa paikassa :)

16.4.2016

Treenitauolle mars

Kuvat ottanut mieheni 14.4.


Käytiin eilen aamupäivästä Toscan kanssa ihan kahdestaan treenailemassa vähän tokojuttuja. Kuten edellisellä kerralla, oli koiralla edelleen motivaatio / into tekemiseen hukassa. Se kuitenkin leikkii edelleen ihan kuten ennenkin ja kyllä me joitain ihan hienoja liikkeitäkin saatiin tehtyä, esim. luoksetulot oli ihan super. Lisäksi mun päässä syttyi joku lamppu jäävien maahanmenojen kanssa, hoksasin miten kättä pitää viedä, että T menee mahdollisimman näppärästi maahan.

Nyt alkoi ihan selkeästi ilmetä kuitenkin sellainen ongelma, jota en ole ainakaan ennen pahemmin huomannut. Tuo lähtee liikkeiden välillä haahuilemaan heti omiaan, eli heti kun laitan lelun taskuun / olen kaivamassa nameja seuraavaa liikettä varten. Selvästi siis motivaation kanssa ongelmaa. Pidetään nyt ainakin jonkun aikaa treenitaukoa tokosta ja siirretään myös sen jäljen kokeilua.

Haahuilua liikkeiden välillä kokeillaan sitten tauon jälkeen karsia sillä, että pidetään pelkkä namipalkka ja liikkeet jatkuu aina suoraan edellisestä ilman, että koira on "vapaalla" siinä liikkeiden välissä. Kiitos tästä(kin) vinkistä taas Jennille. Lisäksi tokokoutsin kanssa on tarkoitus kokeilla, että treenaisin hänen koiransa kanssa ja Tosca keräisi innostusta kentän laidalla narun päässä odottaessaan. Se kun on herkästi aika mustasukkainen, niin luulen, että toisen koiran näkeminen mun treenikaverina voisi saada jotain ajatuksia heräämään sen päässä.

Tokoilun ja muun sijaan koitetaan saada pyörät pyöräilykuntoon ja päästä siis pyörälenkeille ja niitä mätsäreitäkin olisi taas tiedossa esimerkiksi huomenna. Näyttelyasioiden treenaaminen kun on vähän pakollista nyt, kun KV-näyttely lähenee uhkaavasti. Neljät mätsärit olisi ennen sitä vielä tässä lähellä. Ja sitten ehkä tehdään vähän juttuja, joita Tosca tekee mielellään, kuten lelujen ja muiden esineiden etsimistä metsästä. Eli vähän esineruudun alkeita. Se homma on sille sellainen, mistä se tuntuu palkkautuvan jo itse tekemisestä ja jatkaisi vaikka koko päivän, jos saisi.

Viikon päästä onkin jo Hämeenkyrössä tokopäivä, joten kauaa ei ehditä taukoilla tokosta. Ehkä siellä saamme kouluttajilta apua myös näihin nyt ilmenneisiin ongelmiin.


Tehtiin muuten ihan alkeellisia kapulan pitoharjoituksia etäisesti kapulan muotoisella lelulla (tuliaiseksi tuomani Kong Squeezz, jos muistatte) tuossa päivänä eräänä. En muista yhtään kyllä, että mikä päivä se oli. Istuin keittiön tuolilla pitämässä kokkaavalle miehelle seuraa, kun Tosca toi kyseisen lelun mulle ja siitä se idea lähti - laskin lelun ylempää koiran kuonon kohdalle ja niin se nappasi siitä kiinni. Sai toki kehuja ja leikittiin siinä palkaksi sillä samaisella lelulla myös. Toistettiin ehkä noin viisi kertaa ja joka kerta se nappasi yhtä näppärästi kiinni lelusta.

Yleensä Tosca on vähän huono ollut ottamaan kiinni kädessä olevasta lelusta, paitsi jos sitä esim. vetää maata pitkin. Se taitaa yleensä vain odottaa, että se lelu heitetään sille, jonka jälkeen siitä voi sitten taistella. Selkeästi nyt hoksasin oikean tekniikan / liikkeen, jolla saan sen nappaamaan kiinni siitä. Tästä on hyvä lähteä kapulan kanssa sitten jossain vaiheessa jatkojalostamaan pitoa. Noutaminen itsessään tuolle ei ole mikään ongelma (paitsi se, että pitäisi malttaa istua, kun kapula heitetään), mutta se kapulan (tai lelunkaan) pitäminen ei tule ihan luonnostaan.

Nyt suuntaamme siis katseemme ainakin hetkeksi mätsärikehiin.

15.4.2016

Rohkea seikkailija

Eilen oli jännittävä päivä!
Käytiin kaupoilla ja etsittiin yhdet rauniot ihan lähinurkilta.

Auringonlaskun aikaan 12.4.

Nyt on kunnon jälkivaljaat!

Aamulenkin jälkeen lähdettiin kaupoille koiran kera. Kuten aiemmin kerroin, jälkivaljaat oli tarkoitus löytää. Piti ostaa jotkut halvat, kun ei sitä nyt viitsi laittaa kauheasti rahaa harrastukseen, jota ei ole vielä edes kokeillut. No, oli miten oli, mukaan tarttui 36 eurolla Non-Stopin valjaat Teemeristä. Näitä voi kyllä käyttää sitten muutenkin kuin jälkihommissa, kuulemma esim. pyöräilyyn ja juoksuun ovat ihan mainiot. Vaikka onhan mulla ihan vetovaljaatkin, jos siitä innostutaan.

Toscalla oli aiemmin vähän ongelmia kävellä autovaljaat päällä, inhotti. Ne ovat ihan eri malliset, leveät etujalkojen välistä, ja Tosca itse on aika kapeaa mallia. Mutta onnistuu niillä pienet jaloittelut automatkoilla. Näillä valjailla mitään sellaista ei ollut huomattavissa, mutta ajattelin silti laittaa ne ihan totuttelun vuoksi neidin päälle, kun lähdettiin parin kaverin kanssa seikkailemaan. Käsittääkseni Tosca ei ole aiemmin juuri valjaita pitänyt.

Ainoa miehen ottama koirakuva tällä kertaa!


Retkemme tosiaan suuntautui Tampereen hylätylle roomalaistyyliselle kylpylälle, josta olin joskus aiemmin nähnyt kuvia netissä. Paljoa ei ollut kylpylästä jäljellä, mutta ihan käymisen arvoinen kohde lähiseudun ihmisille. Harmittaa, kun tällainen omalla tavallaan merkittävä kohde on jätetty tällä tavalla oman onnensa nojaan.

Kuten huomaatte, kuvia tuli otettua. Aurinko alkoi jo laskemaan ja montussa sijaitsevaan kohteeseemme ei enää siinä vaiheessa suoraa valoa tullut. Kaiken kukkuraksi kuvasin kännykällä, kun mies keskittyi itse paikan kuvaamiseen - sillä alkaa koirakuvat tulla jo korvista... Pahoittelen siis kurjaa kuvanlaatua. Tiedä sitten, olisinko järkkärillä sen kummempia saanut, mutta onpa jotain dokumenttia siitäkin reissusta.

Hylätyt paikat ovat yleensä vähän huonoja koiran kanssa, koska niissä on monesti ollut nuorisoa, jonka jäljiltä maassa on lasia ja muuta vähemmän kivaa roinaa. Tuolta en kuitenkaan bongannut kuin yhden pullonkappaleen ja sekin oli puoliksi jo maan alla, terävät reunat alaspäin. Mikään sinänsä kovin turvallinen paikka tuo ei koiralle silti ole, koska saahan siellä koira itsensä rikki, jos menee pää viidentenä jalkana yhtään katsomatta mitä on edessä. Tosca on kuitenkin suhteellisen rauhallinen menijä, niin kauan kun sille ei heitä mitään ja lisäksi sen menemisiä pystyy hyvin vapaanakin kontrolloimaan. Siinä mielessä aika ihanteellinen kaveri tutkimusretkille.



Rauniokoiran ainesta?

Meni se neiti pyytämällä aika vaikeistakin paikoista ylös/alas/läpi. Ja tasapainoili ties missä, ihan pyytämättäkin. Että saisihan tosta varmaan koulutettua rauniokoiran jos haluis, ei se ainakaan alustavarmuudesta jäisi kiinni. Kyllä mä silti taidan pysyä näissä kahdessa, tokossa ja jäljessä. Muuten loppuu aika ja rahat kesken.

Vähän nenääkin aktivoitiin, kun heittelin metsään uutta "eco" kumirengasta. Sopivan pieni ja huomaamaton lelu juurikin siihen tarkoitukseen, että "häviää" helposti metsään. Kuitenkin suhteellisen voimakas ominaistuoksu, joten koiralle helppo löytää, kunhan vaan muistaa klikata sen nenän päällä-tilaan. Se on Toscalla vielä vähän ongelma, että se helposti jää hakemaan pelkällä katseella (ja vauhdilla). Täytyy selkeästi tehdä sille vähän esineruutuharjoituksia lehtien ja sammalten alle piilotetuilla esineillä.
          Mä vieläpä osasin heittää sitä rinkulaa ihan ok:sti, toisin kuin kaikkia muita mahdollisia esineitä, jotka lentää aina ihan johonkin muualle kun pitäis. Mies lähestulkoon heittäytyy maahan, kun mä olen heittämässä jotain... Toscan mielestä tuosta rinkulasta oli ihan superkivaa taistella mun kanssa, kun se on juuri sopivan joustava. Niin ja menee myös taskuun kätevästi, toisin kuin joku köysisolmu tai järkevän kokoinen patukka ja lentää paremmin kuin nuo yhteensä. Ja maksoi alle 4 euroa! Myyjä tosin varoitteli, ettei ole niin kestävää tekoa, kuin normaalit kumiset lelut, mutta eipä tuo koira ole yhtään lelua hajottanut vielä mulla ollessaan. Ikean rotissakin on kaikki raajat tallella ja pumpulit sisällä, vaikka niitäkin kiskotaan ja mässytetään harvase päivä.



Meillä on satunnaiseen tahtiin tapana käydä "seikkailemassa" tietyn porukan kanssa kaikissa jännittävissä ja vähemmän jännittävissä kohteissa lähiseudulla. Koirakin pääsee mukaan lähes aina, jos sille sopiviin paikkoihin ollaan menossa. Lasinsirpaleiden ynnä muun vaarallisen keskelle en kuitenkaan Toscaa ota. Jatkossa tämäntyyppisten reissujen postaukset löytää tagilla "seikkailut".

Takana näkyvä silta oli mennyt
vähän onnettomaan kuntoon.


Tähystäjä tornissaan, samassa paikassa kuin
kahdessa ekassa rauniokuvassa.

 Päivän seikkailut väsyttivät pienen puikkokuonon niin, että se nukahti autoon päästyään melkein samantien kerälle mun jalkoihin. Miehen auton takakontissa kun ei ole koiralle tilaa, niin näppärä collie matkustaa joko takapenkillä valjaissa ja "turvavyössä" tai mun jaloissa pelkääjän paikalla. Nyt oli pari kaveria kyydissä, joten takapenkillä ei ollut koiralle tilaa.

Väsynyt seikkailija mun jaloissa, miehen auton kyydissä.

Tänään täytyisi varmaan koittaa jotain treenata ja pitää mielessä ne kaikki sata vinkkiä, mitä olen saanut. Jälkeäkin olisi tarkoitus kokeilla ihan lähiaikoina, nyt kun on ne valjaatkin.