Kuvasaastetta ja suunnitelmia

Reilun parin viikon blogitauko päättyy nyt. Ja treenitauko samaten.

Olin tosiaan reissussa, jonka aikana Tosca oli tyytyväisesti mieheni ja kämppikseni hoidossa. Mieheni oli taas ottanut hienoja kuvia neidistä, joten laitanpa ne nyt tähän yhteen ja samaan postaukseen. Mulla ei ole hajuakaan, mikä on minäkin päivänä otettu, enkä just nyt välittäis lähteä tiedostoista sitä tietoa etsimään, mutta ei kai se ole kovin oleellista. Nauttikaa kuvista :)

Toin toki Toscallekin jotain tuliaisia :)
Kongin pehmeäkuminen pureskeltaessa rapiseva lelu on ollut ihan hitti!

Toscalla on muuten nykyään ihan oma instagram, johon postaillaan näitä hienompia, järkkäreillä kuvattuja otoksia hauskojen kuvatekstien kera. Toscan instagram, yllättäen, on @toscacollie - käykäähän klikkailemassa itsenne seuraajiksi. Kaikki Toscan kuvat löytyvät edelleen tagin #toscacollie alta.

Omalta @frostidoge -tunnukseltani tulee kuitenkin edelleen löytymään niitä arkisempia kännykkäräpsyjä sekä Toscasta että muista jutuista. Miehen @jermuwolf -tunnus keskittyy tästä lähtien koirattomiin valokuviin, jotka nekin on muutes aika hienoja ;)

Liukkaat kaltevat pinnat - no problem.

Jotta ei ihan kuviksi menisi, niin kerrotaanpa vähän tämän kuun suunnitelmista...

Kalenterissa on merkintöjä joka viikonlopulle ja enemmänkin. Nyt sunnuntaina käydään aamupäivästästa näyttelytreeneissä ja jokaiselle huhtikuun sunnuntaille on merkitty mätsärikäynti tuota ekaa lukuun ottamatta. Jotta ei menisi ihan näyttelyiksi koko kuukausi, niin ensi viikolla on ohjatut tokotreenit ja 23. päivä (la) käydään Kyröskoskella belgiyhdistyksen tokopäivässä kattelemassa, mitä palikoita me sieltä saatais meidän treeniin. Mahdollisesti otetaan ohjattuja treenejä innostuksen mukaan muillekin viikoille.

Ensi kuu aloitetaankin sitten hurjasti, 1.5. on meidän eka näyttely! Ei me muuten nyt niin kauheasti niissä näyttelytreeneissä ja mätsäreissä ravattaisikaan... Eli Tampere KV ja T korkkaa avoimen luokan. Junnuista sillä on kaksi EH:ta, mutta tuloksesta koitan olla ottamatta paineita.

Jossain kumman välissä pitäisi ehtiä töissäkin tekemään muutama vuoro ja treenaamaan tokoa itsenäisesti ja kai sitä kuntosalilla käymistäkin pitäisi jatkaa.

Tätä ja muutamaa muuta ihan valtavaa keppiä se oli kuulemma
ihan innoissaan raahannut lenkeillä pitkiäkin matkoja.

Kai tämä hyvää niskalihasten treeniä on...?

Tällä hetkellä Toscalla on ihan tajuton karvanlähtöaika, joten täytyy pitää peukkuja, että se ei näytä kaljulta rotalta näyttelyssä... Onneksi se ei sentään ole pitkäkarvaista rotua. Mutta kuka tulisi meille kerran päivässä imuroimaan karvapallot lattioilta? Ainakin linnuille tehdään hyvin pesämateriaalia, kun käydään ulkona harjaamassa Toscaa lähes päivittäin.

Mutta mitä ihmettä mä itse laitan sinne näyttelyyn päälleni? Eihän mulla ole mitään fiksua asua, en ole koskaan omistanut mitään jakkupuvun tapaistakaan... Tummat farkut ja joku kiva pitkähihainen tai puolipitkähihainen musta paita ehkä menisi? Onneksi ei ole musta koira, koska sitten olisi todellinen ongelma käsissä vaatetuksen suhteen.

Sain myös autoon pyörätelineen lainaksi iskältä, joten kohta päästään kokeilemaan pyörän kanssa lenkkeilyä. Meillä kun ei ihan siihen soveltuvia teitä ole tässä, vaikka muuten hyvät lenkkeilymaastot onkin. Asfaltilla kun ei viitsi koiraa juoksuttaa ja lenkkireiteillä on niin paljon kävelijöitä ja muita koiria... Autolla mennään 5-10 km päähän ja johan alkaa sopivia teitä löytyä - bonuksena melkeinpä jokaisen päässä tai varrella on kesää ajatellen sopivia koiran uimapaikkoja!

Edellisen omistajan mukaan Tosca on ennenkin lenkkeillyt pyörän kanssa, joten sen pitäisi sujua. Mies saisi vielä hoitaa renkaat omaan pyöräänsä, että pääsisi meidän mukaan!

Ei tuu oleen isot noutokapulat mikään ongelma tän perusteella!

Reissun aikana laumaan tuli myös uusi jäsen, pitkään etsitty sinikieliskinkki. Neitilisko on syntynyt samana vuonna ja samassa kuussa kuin Tosca, miten hauska sattuma. Se tuli mulle nyt Saksasta Hammin messuilta ystävällisen matelijaharrastajan kyydillä ja mies hoiti sen kotiuttamisen.

Tästä tytöstä on tarkoitus kokeilla miehen skinkille puolisoa. Alalajiltaan molemmat ovat Tanimbareja. Saa nähdä, jos vauvaskinkkejä saataisi maailmaan joskus. Pääasiassa tämä suomukaveri tulee näkymään toisen blogini puolella ja täällä Koirankuonoissa keskitytään enemmän... no, koirankuonoihin.

Ennen kuin kukaan ehtii kysyä, niin kyllä, sillä on sininen kieli.

Veikeä, vähän ujon oloinen neito odottelee vielä omaa nimeä.
S-kirjaimella sen nimi tulee alkamaan, mutta sen enempää ei ole hajua.

Uusiakin kuvia olisi jo Toscasta, kun saisi ne vaan käsiteltyä.

Ehkä samalla voin sitten kirjottaa huomisista näyttelytreeneistä.

Niin ja... se tokovideo...