15.4.2016

Rohkea seikkailija

Eilen oli jännittävä päivä!
Käytiin kaupoilla ja etsittiin yhdet rauniot ihan lähinurkilta.

Auringonlaskun aikaan 12.4.

Nyt on kunnon jälkivaljaat!

Aamulenkin jälkeen lähdettiin kaupoille koiran kera. Kuten aiemmin kerroin, jälkivaljaat oli tarkoitus löytää. Piti ostaa jotkut halvat, kun ei sitä nyt viitsi laittaa kauheasti rahaa harrastukseen, jota ei ole vielä edes kokeillut. No, oli miten oli, mukaan tarttui 36 eurolla Non-Stopin valjaat Teemeristä. Näitä voi kyllä käyttää sitten muutenkin kuin jälkihommissa, kuulemma esim. pyöräilyyn ja juoksuun ovat ihan mainiot. Vaikka onhan mulla ihan vetovaljaatkin, jos siitä innostutaan.

Toscalla oli aiemmin vähän ongelmia kävellä autovaljaat päällä, inhotti. Ne ovat ihan eri malliset, leveät etujalkojen välistä, ja Tosca itse on aika kapeaa mallia. Mutta onnistuu niillä pienet jaloittelut automatkoilla. Näillä valjailla mitään sellaista ei ollut huomattavissa, mutta ajattelin silti laittaa ne ihan totuttelun vuoksi neidin päälle, kun lähdettiin parin kaverin kanssa seikkailemaan. Käsittääkseni Tosca ei ole aiemmin juuri valjaita pitänyt.

Ainoa miehen ottama koirakuva tällä kertaa!


Retkemme tosiaan suuntautui Tampereen hylätylle roomalaistyyliselle kylpylälle, josta olin joskus aiemmin nähnyt kuvia netissä. Paljoa ei ollut kylpylästä jäljellä, mutta ihan käymisen arvoinen kohde lähiseudun ihmisille. Harmittaa, kun tällainen omalla tavallaan merkittävä kohde on jätetty tällä tavalla oman onnensa nojaan.

Kuten huomaatte, kuvia tuli otettua. Aurinko alkoi jo laskemaan ja montussa sijaitsevaan kohteeseemme ei enää siinä vaiheessa suoraa valoa tullut. Kaiken kukkuraksi kuvasin kännykällä, kun mies keskittyi itse paikan kuvaamiseen - sillä alkaa koirakuvat tulla jo korvista... Pahoittelen siis kurjaa kuvanlaatua. Tiedä sitten, olisinko järkkärillä sen kummempia saanut, mutta onpa jotain dokumenttia siitäkin reissusta.

Hylätyt paikat ovat yleensä vähän huonoja koiran kanssa, koska niissä on monesti ollut nuorisoa, jonka jäljiltä maassa on lasia ja muuta vähemmän kivaa roinaa. Tuolta en kuitenkaan bongannut kuin yhden pullonkappaleen ja sekin oli puoliksi jo maan alla, terävät reunat alaspäin. Mikään sinänsä kovin turvallinen paikka tuo ei koiralle silti ole, koska saahan siellä koira itsensä rikki, jos menee pää viidentenä jalkana yhtään katsomatta mitä on edessä. Tosca on kuitenkin suhteellisen rauhallinen menijä, niin kauan kun sille ei heitä mitään ja lisäksi sen menemisiä pystyy hyvin vapaanakin kontrolloimaan. Siinä mielessä aika ihanteellinen kaveri tutkimusretkille.



Rauniokoiran ainesta?

Meni se neiti pyytämällä aika vaikeistakin paikoista ylös/alas/läpi. Ja tasapainoili ties missä, ihan pyytämättäkin. Että saisihan tosta varmaan koulutettua rauniokoiran jos haluis, ei se ainakaan alustavarmuudesta jäisi kiinni. Kyllä mä silti taidan pysyä näissä kahdessa, tokossa ja jäljessä. Muuten loppuu aika ja rahat kesken.

Vähän nenääkin aktivoitiin, kun heittelin metsään uutta "eco" kumirengasta. Sopivan pieni ja huomaamaton lelu juurikin siihen tarkoitukseen, että "häviää" helposti metsään. Kuitenkin suhteellisen voimakas ominaistuoksu, joten koiralle helppo löytää, kunhan vaan muistaa klikata sen nenän päällä-tilaan. Se on Toscalla vielä vähän ongelma, että se helposti jää hakemaan pelkällä katseella (ja vauhdilla). Täytyy selkeästi tehdä sille vähän esineruutuharjoituksia lehtien ja sammalten alle piilotetuilla esineillä.
          Mä vieläpä osasin heittää sitä rinkulaa ihan ok:sti, toisin kuin kaikkia muita mahdollisia esineitä, jotka lentää aina ihan johonkin muualle kun pitäis. Mies lähestulkoon heittäytyy maahan, kun mä olen heittämässä jotain... Toscan mielestä tuosta rinkulasta oli ihan superkivaa taistella mun kanssa, kun se on juuri sopivan joustava. Niin ja menee myös taskuun kätevästi, toisin kuin joku köysisolmu tai järkevän kokoinen patukka ja lentää paremmin kuin nuo yhteensä. Ja maksoi alle 4 euroa! Myyjä tosin varoitteli, ettei ole niin kestävää tekoa, kuin normaalit kumiset lelut, mutta eipä tuo koira ole yhtään lelua hajottanut vielä mulla ollessaan. Ikean rotissakin on kaikki raajat tallella ja pumpulit sisällä, vaikka niitäkin kiskotaan ja mässytetään harvase päivä.



Meillä on satunnaiseen tahtiin tapana käydä "seikkailemassa" tietyn porukan kanssa kaikissa jännittävissä ja vähemmän jännittävissä kohteissa lähiseudulla. Koirakin pääsee mukaan lähes aina, jos sille sopiviin paikkoihin ollaan menossa. Lasinsirpaleiden ynnä muun vaarallisen keskelle en kuitenkaan Toscaa ota. Jatkossa tämäntyyppisten reissujen postaukset löytää tagilla "seikkailut".

Takana näkyvä silta oli mennyt
vähän onnettomaan kuntoon.


Tähystäjä tornissaan, samassa paikassa kuin
kahdessa ekassa rauniokuvassa.

 Päivän seikkailut väsyttivät pienen puikkokuonon niin, että se nukahti autoon päästyään melkein samantien kerälle mun jalkoihin. Miehen auton takakontissa kun ei ole koiralle tilaa, niin näppärä collie matkustaa joko takapenkillä valjaissa ja "turvavyössä" tai mun jaloissa pelkääjän paikalla. Nyt oli pari kaveria kyydissä, joten takapenkillä ei ollut koiralle tilaa.

Väsynyt seikkailija mun jaloissa, miehen auton kyydissä.

Tänään täytyisi varmaan koittaa jotain treenata ja pitää mielessä ne kaikki sata vinkkiä, mitä olen saanut. Jälkeäkin olisi tarkoitus kokeilla ihan lähiaikoina, nyt kun on ne valjaatkin.

2 kommenttia:

  1. Nättejä kuvia :) Oon jonkin aikaa seuraillut sun blogia ja uskaltaudun nyt kysymään, kiinnostaisiko sua joskus lähteä juoksuttamaan koiria ja kuvailemaan niitä johonkin nätille paikalle. Mulla on vuoden ikänen bortsu-kelpie risteytys ja asustellaan Ylöjärvellä. Tässä sähköposti koiriamaalta@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Tosca ei ole mikään maailman paras koirakaverikoira, mutta ainahan sitä voi kokeilla ja hyvä tuon olisi totutella muiden koirien kanssa olemiseen :) Laitanpa sähköpostia joskus tässä ehtiessäni :)

      Poista

Huom! Kommentit julkaistaan vasta hyväksyntäni jälkeen :)