BH-kurssi (osa 4/6)

Enää kaksi bh-kurssikertaa jäljellä.

Apua, sit ollaan taas hetki omillamme!

Kännykkäkuva tältä päivältä.

Kyllä saa taas olla mahdottoman ylpeä pienestä puikkokuonosta. Ei siinä seuruussa sitten ollutkaan mitään sen kummempaa ongelmaa, siellä kentällä - nyt kun vaan saa sen toimimaan muuallakin! Mutta että semmosta +20 askeleen seuruuta meni ilman palkkaa. Toki mun käsi oli siinä nenän yläpuolella omassa kyljessäni kiinni, mutta sitä sai ihan heiluttaakin. Menis kuulemma BH-kokeessa tuollaisena versiona. Henkilöryhmällä ei (edelleenkään) minkäänlaista vaikutusta neidin tekemiseen.

Koittivat houkutella mua parin viikon päästä jo bh-kokeeseen, mutta kyllä mä pidin pääni että haetaan lisää varmuutta siihen tekemiseen toiselta bh-kurssilta ja katotaan jos sitten 21.7. jo uskaltauduttaisi kokeilemaan. Kurssi alkaa kesäkuun lopulla ja on siis 2x vk, 8 kertaa, joten suhteellisen intensiivinen paketti tällä kertaa.

Paikkamakuussa olikin sitten vähän säätämistä. Ensimmäisellä yrityksellä se lähti samantien perään, olin ehkä 5m päässyt koiran jättöpaikasta... Palautin sen takaisin ja pysyi. Kunnes sitten jotain. Olin käynyt jo välissä pari kertaa palkkaamassakin, kun se sitten lähti sieltä hiipimään. Mä olin itse selin siihen, mutta toinen kurssilainen infosi ja sain Toscan käskyttämällä takaisin maahan. Oli se toki jo pari metriä ehtinyt varmaan edetä sieltä. Pientä vinkumista oli muutamassa kohtaa.

Mutta tässä se paras osuus oli, että kentän toisessa päässä oli pari gronttua treenaamassa pk-tottista. Ampuivat useampaan kertaan siellä. Toscalla ei ilmekään värähtänyt (olin siinä vaiheessa naama koiraan päin). Saas nähdä, sitten joskus, miten reagoi lähempää laukauksiin.

Välissä otin pienen pätkän seuruuta ja jätin vähän eri kohtaan sen. Nyt se pysyi, mutta vinkui. Koutsi ei tätä edes kuullut, kun oli vähän kauempana koirasta kuin minä. Ja sanoi, ettei kokeessakaan sitä tuomari kuulisi. Mutta se hermostuttaa mua, kun tiedän, että se koira vinkuu siellä - tarpeeksi kauan kun antaa sen vinkua, se todennäköisesti joko nostaa voluumia tai nousee / lähtee mua kohti. Ja bh-kokeessa kun on niin tajuttoman pitkä se paikkis, verrattuna esim. tokoon (alo paikkamakuu 1min).

Ilmeisesti pitää siis treenata... Peilin tai avustajan kanssa, koska toi selin koiraan oleminen on nyt selkeesti se pahin asia tässä.

Paikkisten jälkeen tehtiin vielä vähän seuruuta, mutta huomasi, että T alkoi väsyä. Se edisti hirveän helpolla, onneksi korjasi kun vähän huomautti. Sen perusasennon ja seuruupaikan kanssa pitää nyt kyllä olla oikeasti tarkkana ja lisäksi sen ei saa antaa pyöriä mua ympäri yhtään ylimääräistä kertaa - pitäisi oppia hiljalleen korjaamaan se perusasento suoraksi siinä sivulla ollessa.

Opin myös, että ihan huomattavasti tiukempi käskytysääni tehoaa. Oikein jämäkästi kun komensi sivulle, se tuli nopeasti ja suoraan, lepsummalla äänellä se myös tekee lepsummin. Täytyy huomioida tämä treeneissä - en halua, että siitä tulee sellainen, jolle täytyy pää punaisena karjua käskyt, vaan saisi ihan normaalia puheääntäkin totella reippaasti ja täsmällisesti.

Kyllä tää tästä. Jokainen ohjattu treenikerta luo taas uutta uskoa muhun. Eiköhän me vielä tän vuoden puolella päästä kokeilemaan sitä BH:ta ja tokon alokasluokkaa, jos ei kummia tapahdu. Koulutuksissa käymistä pitää kyllä ehdottomasti jatkaa, niistä saa niin paljon irti!

Edessä autoton viikonloppu, saa nähdä mitä keksitään. Jospa vaikka kaivaisi pyörän varastosta ja kokeilisi vihdoinkin sitäkin liikuntamuotoa. Ja lisäksi lyhyitä treenihetkiä, uimista ja sen sellaista. Eiköhän me pärjätä. Saataiskohan me jotain tokovideoa taas tehtyä myös...

Hyviä viikonloppuja jo etukäteen kaikille :)