28.12.2016

Välipäivien vinotuksia

Jenni kävi potkimassa meitä vähän eteenpäin...
Ja nappasi samalla pari kuvaakin.


Pieni löllie oli oikein hieno, mutta emäntä vinottaa ja kenottaa joka suuntaan niin, että häiritsee koiran tekemistä ja suoruutta ihan äärettömän pahasti. Perusasentoa ja muutaman askeleen seuruuta hinkkailtiin, ja sitä mun suoruutta. Ihailtavasti tuo kyllä kestää toistoa ja saman asian puurtamista.

Luoksetulon eteen istuminen oli myös yhdessä vaiheessa ihan käsittämättömän kamala ja vino (haki perusasentoon), mutta se alkaa nyt olla taas vähän parempi, kun olen siihen puuttunut. Vielä kun sen saisi tulemaan 10cm lähemmäs.



Meillä on kyllä tässä nyt talvikaudella iso ongelma siinä, että ei olla missään valvovan silmän alla treenaamassa ollenkaan ja meidän ainoa vapaaehtoinen valvova silmä asuu parin tunnin ajomatkan päässä. Silti pitäisi yrittää jotenkin edistyä, että ensi vuonna pääsisi kokeisiin ja muuta. Isoin ongelmahan meillä nyt on tuo seuruu, kaikki muu toiminee ihan kelvollisesti.

Lisäksi meillä ei ole myöskään hallivuoroa ja pimeys ei houkuttele. Tällä hetkellä sentään sulia nurmilänttejä löytyy sieltä täältä, kaikki kentät nyt toki on ihan umpijäätä. Pakkasetkaan ei ole pahat. Pitäisi vaan jaksaa valoisaan aikaan raahautua ulos tekemään jotain järkeviä, ehkä jopa ennalta suunniteltuja treenejä. Toki me monesti lenkin yhteydessä jotain pientä tehdään, mutta pitäis tehdä asiallisemmin ja olla edes nameja ja lelu mukana.


Oli miten oli, ollaan loppiaisena menossa starttaamaan vuosi Wuf.fin möllitokossa (ALO) - toivottavasti vähän rennommalla fiiliksellä kuin viimeksi. Möllit on hallissa, mutten odota että se on Toscalle ongelma, vaikkei olla ollenkaan nyt halleissa käyty. Se on kuitenkin aiemmin halleissa käynyt ihan ongelmitta hommia tekemässä, eikä ole yhtään ihmetellyt ympäristöään, kuten ei muulloinkaan. Sen häiriönsietokyky on hämmentävää luokkaa - se vaan parantaa tekemistään ja erityisesti kontaktia, kun ympärille lisätään ihmisiä ja koiria.

Enemmän sille on ongelma se, että mua jännittää, joten nyt lähdetään hakemaan ohjaajalle kokemusta ja toivotaan, että käy kuten mätsäreiden kanssa. Mehän käytiin useammat mätsärit, mä totesin ettei siellä kehässä kuole ja koira toimii. Sen jälkeen mua ei oikeasti jännittänyt mennä sinne viralliseen kehään. Tai jännitti, mutta jännitin tulosta ja arvostelua, en sitä, pärjätäänkö me siellä kehässä. Että jos näin kävis tokoilunkin osalta, niin varmaan niihin virallisiinkin joskus pääsis. Ja jos toko sujuu, niin saa luvan BH:kin sujua.

Eiköhän me olla kuitenkin molemmat ihan kehittymiskelpoisia yksilöitä, after all.


Joulukuulumisetkin on kertomatta ja kohta pitäisi jo tehdä jotain yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja listata jonkinlaisia tavoitteita ensi vuodelle. Olen ollut harmillisen kiireinen muun elämäni kanssa ja blogit on jääneet vähemmälle, mutta pidetään peukkuja että saan sentään nuo kaksi postausta tehtyä tässä lähiaikoina.

ps. Joo, kuvissa on virheellisesti mun vesileimat,
mutta kuvaajana tosiaan Jenni...