Vuosi 2016 nippuun ja uudet tavoitteet

Siinähän se vuosi vaihtui, omalla tahdillaan.

Tosca ei reagoinut vaimeasti kuuluneeseen paukkeeseen millään tavalla.

Perjantaina 6.1. minä ja Tosca "juhlittiin" meidän vuosipäivää, eli tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun puikkokuono asteli elämääni. Käytiin pitkällä lenkillä järven jäällä ja Tosca sai järsittäväkseen luun - ei nyt mitään tavallisesta poikkeavaa sinänsä. Mitä nyt otin yhden hienoimmista kännykkäkuvistani ikinä, vaikka itse sanonkin.

Auringonlasku 6.1.2017

Seuruun kanssa on painittu, neitikoira keksi päivänä eräänä jopa "pelätä" sivulletulokäskyä ja lähti vaan poispäin / jäi paikalleen katsellen muualle, selvästi paineistuneena. Ihan out of nowhere. Tästä oli jos jonkinlaista spekulaatioa, että jos on edellisellä sivulletulokäskyllä tapahtunut jotain, esim. liukastunut, mistä on ottanut itseensä. Oli miten oli, parin päivän päästä Tosca teki taas sujuvia, reippaita sivulletuloja, ehkä jopa reippaammin ja varmemmin kuin aiemmin. Jäänee ikuiseksi mysteeriksi ja ei toivottavasti tule toistumaan.

Seuruun edistyksen ja huonon kontaktin kanssa on myös tehty jonkinlainen läpimurto. Pitää vaan vaatia yhtäkkisiä käännöksiä (paikallaan, vasemmalle), jotta sen pitää herätä, peruuttaa ja ottaa paikka takaisin. Koska se vasemmalle kääntyminen paikallaan on sillä nyt tosi vahva, niin tää on lähtenyt toimimaan ihan mainiosti parin askeleen seuruussa kahdella treenikerralla. Sitten lisätään pysähdyksiä, oikealle käännöksiä ja kaikkea mahdollista - yllättäen, niin että koira herää siihen, että se ei pitänyt riittävästi huolta siitä, missä mä menen. Matkaa vaihdellen toki. Pidetään se hereillä, eikä anneta sen vaipua "tässä vaan posotetaan eteenpäin" -moodiin.

Kaikista parasta tässä on se, että nyt kun sillä on toi paikan hakeminen sen verran vahva JA mun ei tässä metodissa tarvitse puuttua sen tekemiseen, vaan se saa ihan itsekseen mietiskellä, että mitä täs pitäis, niin se ei paineistu. Ei korjaamista, ei torumista, ei mitään "teit virheen" -elettä. Ja palkkaa hyvästä työstä. Katsotaan, treeni kerrallaan, mutta musta tuntuu, että tää voi jopa toimia.

Muutenhan tuo on kuin lentoon lähdössä, ihanaa asennetta löytynyt siltä ja tekemisen riemua. Ja kaikki muut liikkeethän nyt menee kuin vettä vaan. Luoksetulon eteen istuminen on välillä vähän väljä ja välillä vähän vino, mutta sekin paranemaan päin ja ihan kelvollinen jokatapauksessa.

15.12.2016

Tokoliikkeistä puheen ollen... Mites ne tän vuoden tavoitteet? Entä viime vuosi?

Vuosi 2016 tavoitteet oli:

- terveenä, hyvässä painossa ja kunnossa pysyminen - tsek
- rekisteröinti Suomeen - tsek
- virallinen silmäpeilaus - tsek
- viralliset luustokuvat - tsek

- toisten koirien ohittaminen kuntoon: tsek, harvoin enää mitään ongelmaa ja menee vapaanakin
- vieraiden kyläilyt kuntoon: no paranemaan päin, mutta ei tosta mitään superhalikoiraa tule ikinä

- Toko: ALO-luokan starttaaminen, vähintään mölleissä: mölleissä ALO2, tsek

- Jälki & esineruutu: alkeiden opettelu: no jotain pientä esivalmistelua, mutta jäihän tää aika pahasti... Ens kesänä sitten!

- PK-tottista varten metrisen hypyn opettelu: No menihän se kai 90cm kerran yli ja 80 useammankin, mutta vaatii sikana treeniä ja varmuutta ja lihaskuntoa, ennen kun se menee metriä, saati että 650g kapulan kanssa...

- Näyttelyt: mätsäreitä ja Tampere KV, mahd. kesälle joku ulkonäyttely: mätsäreitä käytiin ja Tampere KV:sta saatiin EH, joten ollaan tyytyväisiä. Kiitos mätsäreistä saadun kokemuksen, mä en myöskään kuollut jännitykseen siellä virallisessa kehässä.

- pyörän vieressä juoksemisen opettelu (jonka se kuulemma osaa): noniinno juoksi se pyörän vieressä... vapaana. Koska mä en osaa polkea silleen, että kummallakaan olis siinä turvallinen olo, jos koira on sidottuna pyörään kiinni.

- canicrossin alkeet: vetäähän se, ihan luonnonlahjakkuus, vaikkei hirveän montaa kertaa käytykään vetohässäköiden kanssa juoksemassa

Pidemmän aikavälin tavoitteet
- TK1
- BH

BH oli jo lähellä, mutta olin itse kipeänä kun olisi pitänyt mennä (ääntä ei lähtenyt pihinää enempää) ja sitten se seuruukin hajoili pahasti, mutta ei se BH ja alokkaan starttaaminen ihan kauhean kaukana olleet!

15.12.2016

Tyytyväinen kyllä olen meidän ensimmäiseen yhteiseen vuoteen. Tosca on paljon enemmän, kuin koskaan osasin koiralta (tai kyseiseltä yksilöltä ennakkotietojen varassa) villeimmissä unelmissanikaan toivoa. Maailmassa on paljon koiria ja mun elämässäkin varmaan tulee olemaan useita, mutta vain yksi voi olla se ensimmäinen. Ja mä olen enemmän kuin tyytyväinen siitä, että se ensimmäinen on juuri Tosca. (Lottaa unohtamatta, mutta sehän ei ollut mun oma koira, vaikka toki suuresti merkityksellinen koira mun elämässä)

Ollakseen ensimmäinen vuosi, me ollaan saavutettu ihan hirveesti! Ollaan jo melkein valmiita starttailemaan tokon alokasta ja se BH. Tosca on oppinut ihan hirveesti, mutta mä olen oppinut varmasti vielä enemmän. Toki unohtamatta sitä, millaiseksi meidän välinen suhde on kehittynyt. Kumpikin lukee sujuvasti toistensa ajatuksia hetkittäin, kumpikin luottaa toiseen.

Ja jotta ei unohdeta yhtä hienoa tapahtumaa, niin mehän käytiin myös luonnetestissä, josta Tosca sai ihan huikeet pisteet. Onhan se pehmeä ja tuollainen tilanne tuo esiin myös sen piippaamisen, jota se ei normiarjessa harrasta juurikaan. Mutta ollakseen collie, mä olen enemmän kuin tyytyväinen. Tai olisi minkä rotuinen tahansa, olisin siihen tyytyväinen. Ihan sellainen... kasassa pysyvä paketti. Voi olla vaikea löytää parempaa.

Tosca on myös osoittanut erinomaista sopeutumiskykyä sopeutumalla mökkeilyyn, muuttoon, siskoni corginpentuun ja erityisesti mun hölmöön alati muuttuvaan unirytmiini. Ainiin ja tossuihin! Se on myös tyytyväisenä syönyt lähes koko vuoden raakaa (alussa se söi 50/50 -mallilla vanhan nappulasäkkinsä tyhjäksi) ja sille on sopinut kaikki paitsi koiranrehu-laatuinen lohi, jossa ei taida sitä lohen lihaa olla yhtään, pelkkää jätettä. Se siirtyi myös ruokailemaan vain kerran päivässä samalla, kun nappulat loppuivat, mikä on ollut hyvä ratkaisu.

- Meidän vuosi 2016 kalenterimuodossa -

21.12.2016

Oli ehkä riittävästi vuodesta 2016... Mitäs me sitten keksittäis tälle vuodelle?

- terveenä pysyminen
- parempi lihaskunto (jotta sen metrisen ylittäminen voisi olla mahdollista)

- jäljen ja esineruudun opetteleminen - nyt ei enää kyllä alkeet riitä, mur!
- tokossa alokkaan starttaaminen ja avoimen juttujen treenaaminen
- se BH...
- käydään mielenvirkistykseksi muutamissa mätsäreissä kesällä
- kokeillaan vieheen perässä juoksemista
- tutustutaan muihin koiriin enemmän - nythän tuo jo siskon Minni-corgin kanssa juoksi hippaa jouluna
- agilitya olis kiva kokeilla, ihan... läpällä...

Jatketaan Kyröskosken Käyttökoirien riveissä harrastamista. Koitetaan myös pyrkiä vähän johonkin collieporukoihin tutustumaan oman rodun piireihin. Ja katsellaan avoimin mielin, mitä vuosi tuo tullessaan!

Uusi kalenterisivu vuodelle 2017 on luotu, vaikka ammottaakin vielä melkoisen tyhjänä. Löytyy yläpalkista, kuten edeltäjänsäkin. Johon muuten oli linkki tässä postauksessa ylempänä ja linkki tulee myös löytymään tämän vuoden sivulta.

20.12.2016

Ainiin siitä joulustakin pitäisi vielä tarinoida jotain...

Kyllä mä vielä joku päivä jaksan! Olis kuvia ja videookin.