Ensimmäinen metsäjälki

Tänään käytiin katsomassa, miten jäljestys sujuu metsässä.

Ja sujuihan se. Tai ainakin "maaliin" selviydyttiin.

Ajeltiin paikkaan, jossa tiesin olevan super helppokulkuista metsää, että päästiin aloittamaan helpolla. Pohja oli kuiva ja pääasiassa hiekka-/sammalpohjalla, aluskasvillisuutta oli ihan ministi. Hetkeä aiemmin oli satanut ja muutenkin on ollut kosteaa, joten pölisevän kuivaa ei ollut.

En merkannut muuta kuin jäljen alkukohdan (sitomalla tyhjän kakkapussin puun oksaan, heh...) ja ajattelin että "kyllä mä sen jäljen näen niinkun oon nurmellakin nähnyt" - mutta pakko myöntää että hetkittäin mentiin ihan sillä, että kyllä se koira tietää missä se menee ja näköjään löytää nameja, et vissiin ollaan oikeella suunnalla.

Pituudesta mulla ei ole tuon taivaallista hajua.  Oli se ehkä pidempi mitä ollaan nurmella tehty? En mä tiedä. Enemmän kun 30 metriä, mutta vähemmän kun 100. Vitsit mä olen surkea näiden matkojen arvioinnissa! Latasin kyllä sports trackerin taas puhelimeen nyt kotiin päästyäni, jos se vaikka jeesais vähän.

Jotain loivia mutkia ja pari melkein ehkä kulmaksi laskettavaa sisältyi jälkeen. Namia oli reilusti, mutta oli myös pätkiä, joilla ei ollut namia ja sitten toki pätkiä, missä olisi ollut namia, mutta Tosca tyynesti jatkoi jäljestämistä syömättä niitä. Tuleepahan muurahaiset ynnämuut ruokittua... Jäljen loppuun jätin rasian, jossa oli kananmuna-nami-sötkötystä. Josko sen päähän saisi jonkun idean, että jäljen päässä on jotain, jonka takia se jäljestäminen kannattaa.

Alussa Tosca lähti nätisti etsimään jälkeä ja löysi sen helposti, mutta sitten alkoi hyöriminen ja pyöriminen. Se näkyy kaikki videolla. Toi jäljen alku vaatii todella paljon vielä rutiinia. Annoin sitten koiran itse selvittää, mihin suuntaan tässä ollaan menossa ja pääsihän se sitten vauhtiin. Ei kovin pahasti hukkaillut jälkeä tai tehnyt muutakaan kummallista, vaikka eihän tuo nyt tietysti super siistiltä ja tarkalta jäljestykseltä omaan silmään näytä.



Jälkihommien jälkeen tehtiin vielä pienet tokotreenit hiekkakentällä. Esittelin Toscalle ruudun. Sen mielestä ne tötteröt olis pitänyt kiertää, mutta ehkä se siitä hahmottuu. Ei mitään ihmeellistä, ihan kivoja seuruupätkiä, parit noudot, kaukot toimii taas vaihteeksi, luoksetuloissa edelleen aavistus vinoutta. Tosca oli paikkamakuussa kauempana sen aikaa kun näpersin ruudun paikalleen ja oli siellä ihan nätisti ja hiljaa.

Toscalla on juoksut nyt päällä, mutta ei sitä ihan hirveästi sen treenimotivaatiosta huomaa. On se ehkä aavistuksen tasaisempi ja rauhallisempi. Mutta juoksut ei kyllä juuri meidän treenaamista haittaa. Toki ei mihinkään koiratreenikentille ja kimppatreeneihin mennä silloin, mutta eipä me muutenkaan niin hirveän usein.

Nyt yritetään päästä jäljestelemään lisää lähipäivinä ja erilaisia maastoja ja pidempää matkaa ja vähemmän nameja ja kulmaa ja muuta, pikkuhiljaa vaikeuttaen. Esineruutujakin pitäisi treenata ja keppien ilmaisukin pitäisi jossain vaiheessa ottaa mukaan treeniin.

Tokotreenit yritetään pitää lyhyinä ja mukavina. Ei mitään käsittämättömän pitkäveteistä samojen liikkeiden hinkkaamista. Vähän jos noita avoimen luokan juttuja kattelis ja se eteenmeno ja pk-puolen esteet pitäis opetella.

Vielä on kesää jäljellä

tai jos ei kesää, niin maastokautta ainakin!