8.12.2017

Pieni hetki talven taikaa

Pieni hetki saatiin nauttia kauniista talvimaisemasta,
sopivasti itsenäisyyspäivänä.

Nyt on taas plussaa, sohjoa, loskaa, märkää... Ja lumi on pian mennyttä. Joten onneksi ehdin ja jaksoin aika ärhäkästä flunssasta huolimatta lähteä kameran kanssa ulos hengailemaan. Onneksi valokuvaaminen ei ole fyysisesti raskasta ja ulkona oleminen tuntuu helpottavan oloa.








Kaikkeen tuo koirakin kyllä suostuu, kun pyydän. Esimerkiksi nyt se suostui kiipeämään puuhun. Sen ilmeestä pystyi tosin hyvin lukemaan, että sen mielipide oli jotakuinkin "ootko nyt oikeesti tosissas..?"



Järkkärini täyttää ensi keväänä jo 9 vuotta. Siinä alkaa olla tarkennusongelmaa ja se on myös auttamattoman hidas, kohinan määrä on aika suuri ja muutenkin se on jo pudonnut kehityksen kelkasta aikaa sitten. Yritin valikoida editoitavaksi niitä edes sinnepäin tarkkoja kuvia...

Harkitsen vakavasti uudempaan (mutta käytettyyn) Canonin runkoon vaihtamista tuossa ensi vuoden alussa. Johan sitä on tässä monta vuotta tullut haaveiltua. Mutta on se pakko uusia ennen pentuja, että saa sitten niistä edes jonkinlaisia kuvia. Canon siksi, että objektiiveja ei tarvitsisi uusia.

Ehdoton lempparini näistä kuvista!

Risun pitäminenkin onnistui, vaikka ei olla treenattu tätä
sitten edellisen kuvausreissun - josta onkin jo 2 kuukautta!



Kukkuu!






Nyt ollaan päästy muuttamaan uuteen paikkaan ja nyt toivottavasti ei tarvitse muuttaa ainakaan viiteen vuoteen, koska mä oon ihan loppu tähän jatkuvaan muuttamiseen. Tosca on (jälleen kerran) sopeutunut kovin vaivattomasti uuteen paikkaan. Nyt meidän on taas etsittävä uudet lenkkireitit ja treenikentät ja... Ihan mukavalta on onneksi vaikuttanut, sekä asunto että sen ympäristö. Mitä nyt pari kerrosta ylemmässä asunnossa beagle haukkuu ja ulvoo päivät pitkät eroahdistuksissaan... Onneksi Toscaa ei sen huutelut kiinnosta.

Nyt kun vielä saisi kaikki tavarat paikoilleen...
Tai jos nyt ensin paranisi tästä flunssasta, ennen kuin alkaa kauheasti ahkeroimaan?