6.3.2019

Treenitilannepäivitys

Missä mennään treenien osalta?

Kuvan otti Jenni, joskus useampi vuosi sitten...

Talvella ollaan vietetty aikalailla sellaista pakollista treenitaukoa ja treenattu vaan vähän sisällä ja pari kertaa käyty hallilla. Ulkona on vähän temppuiltu jotain, mitä nyt on tarjennut. Luoksetuloa pennun kanssa tietysti tehty vapaana ollessa paljon. Odotetaan jo innolla kevättä ja ulkotreenikauden alkamista.

Tosca
Toscalla on treeniohjelmassa tokon avoimen liikkeet, jotka pitäis saada ensi vuodeksi kuntoon. Lisäksi suunnitelmissa on treenata vetojuttuja (juosten ja kickbikella) JA vepeä, uutena aluevaltauksena. Kaikkia näistä pääosin omatoimitreeninä.

TOKO
Paikkaistuminen... ei olla tehty. Joo, no kotona sitä on ihan turha treenata ja ulkona sitä ei talvella kauheesti viitsi tehdä. Ryhmäpaikkista tehdessä ongelmana on se, että muut tekee yleensä paikkamakuuta ja Tosca menee aina muiden käskyillä maahan (ärsyttävää ja pitäisi kitkeä pois). Onneksi tämä ei ole paikkaistumisen kannalta ongelma, siis jos ne muutkin vaan tekis sitä istumista... Mutta tää vaatis ihan hulluna treeniä, erityisesti siis kisamaista ryhmäpaikkista ja ilman niitä muiden maahanmenokäskyjä (kun niitä ei oo kokeessakaan). Meidän alokkaan kokeet kaatui useimmiten nimenomaan paikkikseen, joten olis kiva, jos se ei enää avoimessa olis ongelma. Tosca joko nousi ylös tai vinkui, pahimmillaan molempia.

Toscan seuruu on yhtä rikki kun aina. Siihen nyt lääkkeeksi on otettu sellainen jekku, että sitä tehdään vain ja ainoastaan ruokapalkalla ja lelua ei silloin ole edes taskussa. Lelun kanssa se lähtee irtoamaan eteen ja sivulle. Ruokapalkalla se on hyvä. Käännöksetkin oli yhdessä treenissä ihan timanttia aikaisempaan verrattuna. Peruutus pitäis opetella ja juoksuvauhdissa oikealle käännökset. Tehdään nyt tekniikkaa urakalla ja mietitään sitä lelupalkkaan siirtymistä sit joskus paaaljon paljon myöhemmin.

Kaukot tökkii. Toscan mielestä on kamala rangaistus, kun istumasta joutuu menemään takaisin maahan. Se luulee kai, että teki jotain väärin noustessaan istumaan (vaikka tästä on runsaasti palkattu JA kehuttu), kun käsketään maahan. Istumaan se nousee ihan iloisena, mutta maahan meneminen tökkii pahasti ja ahdistaa, vaikka muissa olosuhteissa sen maahanmeno on ihan priimaa. Kaukoissa se on vaan ihan hirvittävä ja kamala asia. Ja kun avoimessa se pitäis tehdä tuplana...
         Tähän täytyy keksiä jotain. Ja ehdottomasti treenataan lelupalkalla, jotta saadaan kierroksia ylös ja sitä kautta jotain itsevarmuuttakin siihen touhuun mukaan. Kaukojen kanssa on tullut sössittyä siinä vaiheessa, kun se osoitti ensimmäisiä epävarmuuden merkkejä ja nyt ollaan sitten jo pahasti suossa ja yritetään sieltä ylös vähän heikolla menestyksellä...

Jäävät toimii ihan kivasti, kaikki kolme, ei pahaa sanottavaa. Mulla ei ole käytössä ennakkomerkkejä, mutta kyllä se aika suurella varmuudella tekee just oikein, kun sanoo vaan oikean käskyn ja oikealla tavalla. Pitäis videoida, että sais varmuuden siihen, mitä siellä mun selän takana oikeasti tapahtuu.

Luoksetulossa pitäis saada vauhtia ja varmuutta. Lelupalkalla, ehdottomasti! Riittävän pitkää matkaa, jotta se tulis oikeasti laukalla, koska lyhyellä matkalla se ei viitti, kun joutuu kuitenkin heti hidastamaan. Suoruutta pitää myös muistaa tarkkailla, koska Toscalla on ollut tapana tehdä vinoja eteenistumisia. Tähän keksin kyllä jo ratkaisun - palkka leuan alla. Se vaatii vaan tietynlaisen lelun, että sitä pystyy siinä pitämään. Vaihtoehtoisesti voisi myös kokeilla jotain kuja-viritelmää, että sen on pakko tulla suoraan... Tämä ongelma kun koskee sitten myös estehyppyä ja merkin kiertoa. Noudoissa se on palautukset tehnyt kyllä kelvollisesti, mitä nyt muistan. Noutoa ei olla treenattu nyt lähiaikoina.

Noutaminen on ihan jees, ei olla nyt tosin talvella liukkauden takia tehty, mutta ainoa mahdollinen ongelma tässä on se, että satunnaisesti Tosca kiljuu liikkeelle lähtiessään, koska noutaminen on liian kivaa. Kuka tietää, mitä se voi kokeessa keksiä (esim. karata heittäessä kapulan perään?) mutta kai tätäkin pitäis treenata, että tulis rutiinia ja sais sen ääntelyn pois.

Merkin kierto on samanlainen ääntelyä aiheuttava asia. Joskus se on myös lähtenyt väärään suuntaan (esim. kun useampi metri oikealla puolella oli A-este....) eli tähän pitää varmaan tehdä jotain häiriötreeniä, että ripottelee sinne kentälle kaikkea muutakin roinaa sen merkkikartion lisäksi.

Ruutu on edelleen täysin opettamatta, hyi minua laiskaa treenaajaa. Ruvetaan työstämään sitä heti, kun noi ulkokentät tuolta sulaa. Ostin matalammat kartiot tähän tarkoitukseen, jos vaikka Tosca ei olettaisi heti, että ne on kiertämistä varten...

Hyppy toiminee. Meillä ei ole omaa umpiestettä (vieläkään), joten kai tätäkin treenataan vaan tavallisella esteellä sitten, kun kentät on sulaneet. Eipä toi oo kauheesti välittänyt siitä, onko se este umpinainen vai ei. Täytyy käydä jossain "virallisilla kentillä" treenaamassa tätä kyllä kans ihan umpiesteellä. Alokkaassa se kiersi esteen ainakin yhdessä kokeessa, mitä se ei ole koskaan treeneissä tehnyt, joten vähän haluan siihenkin varmuutta.

VETO
Vetotreenit aloitetaan ihan nollasta, omistajankin kunto on ihan surkea. Varmaan ensimmäisenä lähdetään tekemään lyhyitä vetoja etupalkalla ja yritetään lenkeillä opetella suuntia. Tässäkin asiassa vaan odotellaan, että nuo jäät sulais tuolta. Nyt siellä ei juokse hullukaan, ihan liian liukasta ja kovaa. Tehdään varmaan alkuun juosten ja sitten vähän myöhemmin kokeillaan sitä kickbikea, vähän pidemmälle matkalle.

Lisäksi koitetaan päästä pyöräilemään (pyörä tosin vielä huoltamatta) kunhan lumesta ja jäästä päästään eroon, että saadaan kuntoa ylös. Pyöräillessä Tosca juoksee vapaana vierellä/edellä, koska mä en luota itseeni pyörän kanssa, jos mulla on siinä koira kiinni. Oon vähän huono pyöräilijä.

VEPE
Suunnitelmissa aloittaa kuivalla maalla harjoitukset esineen viemiseksi ja "veneen" noutamiseksi (veneenä voidaan käyttää esim. tavaralla täytettyä ikea-kassia tai kärryviritelmää, näin alkuun), mutta tähän tarvittais joku ahkera kakkosohjaaja.

Kesällä katsellaan sitten samojen harjoitusten + veneestä hyppäämisen ja hukkuvan pelastamisen tekemistä vedessä. Köysiä ja sensellaista pitäis käydä ostamassa. Vesi, uiminen ja noutaminen on Toscalle mieluisia juttuja, joten ajattelin, että miksi ei... Kuka tietää, jos joskus päästään vaikka tekemään SOVE ja ehkä jopa alokasluokan koe!

Myös Jennin ottama vanha kuva.

Ringa
Pentu opettelee luonnollisesti vasta alkeita. Seuraavaksi listalla on:

- Seuruuta imuttamalla. On tehty ihan vaan suoraa max. kolmen askeleen imutusta.
- Sivulletulo. En vielä tiedä millä tekniikalla.
- Istu, maahan ja seiso -käskyjen saaminen suullisiksi, näistä jälkimmäiset menee vielä ihan täysin käsiavulla, istuminen toimii ihan ok pelkällä suullisella käskyllä, mutta kaipaa vielä lisää varmuutta sekin.
- Paikalla pysymistä kaikissa kolmessa asennossa, istuen onnistuu jo kohtuullisesti.
- Luoksetuloa eteenistumisen kera, nyt se tulee sujuvasti luokse ja hyppää päin...
- Kosketusalustan opettelu, alkeita on tehty mutta lamppu ei ole vielä syttynyt pennun päässä.
- Merkin kierron opettelu.
- Ruutua aina sillon kun Toscankin kanssa, eli kaikki ilo irti siitä, että joskus jaksan kasata sen ruudun johonkin kentälle... Jos se ei jäisi tämän koiran kanssa roikkumaan "tämän takia ei voida mennä avoimen kokeeseen" -liikkeeksi?
- Noutaminen. Leluilla. On se kerran noutanut pienen puisen kapulankin jo.
- Näyttelyseisominen ja -juokseminen (ekat mätsärit tän kuun lopulla!)
- Leikkimistä paljon ja enemmän, kunhan ne inhottavat pentukulmurit irtois ensin... Ne jää pahasti kiinni leluihin ja Ringaa ahdistaa, kun lelu ei irtoa, kun avaa suun.
- Syömisluvan odottaminen ruokakupilla
- Portaiden kulkeminen ylöspäin rauhallisesti - alaspäin se menee nätisti, mutta ylöspäin on jostain syystä pakko syöksyä kuin tuli hännän alla... Vähän vaarallista. En vaan tiedä miten tähän lähteä puuttumaan, koska jarruttaminen pahentaa asiaa.

Eli toisin sanoen tosi paljon pieniä asioita ja isompien asioiden alkeita.

Kesällä toivotaan, että päästään BH-kurssille (vaikka BH-koe onkin ajankohtainen vasta ensi vuonna, ikärajakin 12kk) ja opetellaan toivottavasti uimaan ihan luonnonvesissä. Aletaan myös tekemään jäljen alkeita heti, kun vaan noi maastot sulaa. Nakkiruutua ja siitä sitten aika pian jo jäljelle (mä en oikein oo nakkiruutuihminen).

Ringa noutaa

Ja sitten otetaan sellaiseksi yleiseksi tavoitteeksi se, että saatais videoitua treenejä mahdollisimman usein ja joskus joku valokuvaamaan myös meidän touhuja. Varsinkin jälkimmäinen voi olla vähän helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään.

Tämmöinen pieni tilannekatsaus tähän väliin, kun mitään muuta jännittävää ei olla nyt ehditty ja ulkonakin on just nyt ihan liian kylmä (-14 astetta) ja ei voi edes valokuvata, ulkona treenaamisesta puhumattakaan. Tulis jo se kevät!

4.3.2019

Tavoitteet vuodelle 2019

Tänä vuonna ei ole vielä ehtinyt ihan hirveästi tapahtua, joten kirjataanpa ylös ne menneen vuoden tapahtumat ja tavoitteet tälle vuodelle. Tai näille viimeiselle 10 kuukaudelle, mitä tätä on jäljellä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ohessa kuvia helmikuulta 2019.

3.2.19

3.2.19

3.2.19

          Vuosi 2018 - yhteenveto

Tosca
- terveenä pysyminen
         Joo, terveenä periaatteessa pysyttiin. Ei haavereita eikä tauteja.
- pennut keväällä/kesällä
         Joo, mutta ei. Pennut kuolivat ja Toscalta lähti kohtu.
- pennuista suoriutuminen ja toipuminen
         Leikkauksesta toivuttiin hyvin. Omasta pääkopastani en voi sanoa samaa.

- AVOn liikkeet kuntoon (kisoihin 2019)
         Joo tuota, ei. Treenattiin ihan naurettavan vähän. Jospa sit tänä vuonna treenais ne liikkeet kuntoon...
- yritetään päästä loppuvuodesta möllitokoilemaan
         Eipä tullut mentyä.
- jälki, esineruutu ja pk-tottis jonkunlaiseen kuntoon (toivottavasti kisoihin 2019)
         Haudattiin haaveet Toscan palveluskoirapuolen kisaurasta. Se ei edelleenkään ole hypännyt sitä metristä ja kesällä jäljestys jäi älyttömän kuuman kelin ja omistajan sairastelun johdosta aikalailla nollaan kertaan.

- koirauimalaan talvella (sekä alku- että loppuvuodesta)
         Ei käyty, ei alku- että loppuvuodesta.

Pentu
- ylipäätään se, että yksi pentu meidän perheeseen liittyisi
         No tämä onnistui, vaikka ei ihan niinkuin ajattelin, ja Toscan siskontyttö liittyi laumaan jouluaattona.
- pentu pysyisi terveenä ja kasvaisi
         Eipä se siinä viikossa vielä ihan mahdottomia kerennyt kasvaa, mitä ehti viime vuoden puolella mulla olemaan. Haavakin saatiin Toscan hampaasta korvaan.
- oppisi talon tavoille
         Sama tässä kuin edellisessä...
- jotain pohjia harrastuksille
         Ja sama tässäkin...

Kasvatustyö
- ensimmäinen pentue maailmaan
         Ensimmäinen pentue lepää mullan alla, että ei mennyt ihan niinkuin piti. Tämän myötä myös kaksi seuraavaa kohtaa jäi luonnollisesti täyttämättä.
- ...josta yksi pentu ehkä sijoitukseen
- ...ja yksi itselle
- mahdollinen tuontikoira sijoitukseen loppuvuodesta
         Tuontikoira tuli, mutta itselle. Sijoitukseen laitettavasta pennustakin oli loppuvuodesta puhetta, kylläkin ihan suomalaisen kasvattajan kanssa.

5.2.19

5.2.19

5.2.19

Eli siinäpä se meidän vuosi 2018. Ringan tulo vähän paikkasi tilannetta, mutta jäihän tuo vuosi nyt ihan järkyttävän pahasti "miinukselle" ja muistoihin lähinnä kamalimpana vuotena tähän asti. Pentujen menettäminen, vieläpä sen ensimmäisen pentueen kohdalla,on sellainen juttu, että sitä ei ihan helposti paikata. Jouduin kirjaimellisesti hautaamaan suurimman unelmani. Jotta se tuntuisi vielä epäreilummalta, oli niiden kuuden kauniin, täydellisen pennun joukossa kaksi ihastuttavaa trikkinarttua.

Tammikuussa mulla ja Toscalla tuli täyteen 2 yhteistä vuotta ja kesällä Tosca täytti viisi.

Muutamia muita (positiivisempia) juttuja mainitakseni, tulin hankkineeksi uuden kameran rungon (Canon eos 80D) vanhan 9 vuotta palvelleen (Canon eos 450D) tilalle. Käytiin pariin otteeseen mökkeilemässä, joka on ihan parasta, kysyttiin sitten multa tai Toscalta (mies ei välttämättä ole asiasta ihan niin innoissaan) ja vierailin ensimmäistä kertaa elämässäni Messarissa, ihan turistina ilman koiraa. Tosca osallistui myös Juha Korrin viettitestiin (pitäisi saada joskus ne kuvat ja video käsiteltyä ja nettiin, ennen kuin siitä on kulunut vuosi) ja näin Suomen ainoan IPO-tuloksen tehneen pk-collien "tositoimissa" suojelua treenaamassa.

Loppuvuodesta kroppa alkoi pettää kaiken stressin, huolen ja murheen vaikutuksesta, olin lähes kuukauden sairaslomalla kummallisten flunssaan viittaavien oireiden kanssa, jonka jälkeen määräaikaista työsopimustani ei jatkettu enää. Olin yli 1,5 vuotta ollut samassa paikassa kokopäiväisenä vuokratyöntekijänä, mutta uupumus otti vallan, vaikka töissä sinänsä olikin ihan mukavaa - se kaikki muu siinä ympärillä vaan rasitti ihan liikaa. Osin tästä syystä blogiin kirjoittaminenkin on ollut sellainen ylimääräinen rasite, ja jäänyt siksi tauolle.

17.2.19

17.2.19

17.2.19

Tämä on se minkä mä haluan nähdä vetohommissa! (17.2.19)

Ringa varasti Toscalta kepin (17.2.19)


          Vuosi 2019 - tavoitteet

Tosca
- Pysyä terveenä ja kunnossa
- Saada paino pidettyä järkevänä, mieluiten laskemaan alle 19kg
- Saada fyysistä kuntoa ylöspäin

- Nyt ne tokon avoimen liikkeet kuntoon! Kisoihin vuonna 2020. Ei tekosyitä.
- Testataan, mitä kaikkia rallytokon alokkaan liikkeitä osataan (saatetaan olla hulluja ja mennä kisaamaankin)
- Aloitetaan vetohommat juosten ja kickbikella (ei kisatavoitteita nyt eikä tulevaisuudessakaan)
- Harkitaan vepen soveltuvuuskoetta (tai ainakin treenataan siihen)
- Käydään tokon möllikokeessa opettelemassa ihan sitä kisarutiinia vaikka ALO-luokassa

Ringa
- Pysyä terveenä ja kasvaa isoksi
- Silmätarkki ja luustokuvat marras-joulukuussa (tai sitten alkuvuodesta 2020)
- Rekisteröinti Suomen Kennelliittoon
- Geenitestit (DM, MDR1, pitkäkarvageeni)

- Opetellaan leikkimistä
- ... ja uimista! (sitten kesällä)
- Treenataan tokon / tottiksen alkeita
- Tehdään jäljen ja esineruudun alkeita
- Tähdätään siihen että päästäisi ehkä tekemään BH- ja toko ALO vuonna 2020
- Käydään monissa monissa mätsäreissä
- Käydään ehkä jossain näyttelyssä (junnuluokassa eli sitten yli 9kk iässä)
- Jos loppuvuodesta on möllitokoa jossain, yritetään käydä ihan vaikka nakkiluokassa

Kasvatustyö
- sijoitusnarttu toiselta kasvattajalta ja sille hyvä koti
- toinenkaan sijoitusnarttu ei ole täysin poissuljettu idea


Videolla Ringa ja ekat omatoimi-näyttelytreenit, ikää tasan 4kk:


Meille tuli Toscan kanssa tammikuussa täyteen 3 vuotta yhteistä matkaa ja kesällä Tosca täyttää 6 vuotta. Ringakin täyttää lokakuussa jo vuoden. Todella suuresti toivon, että tästä vuodesta tulee hyvä. Vaikka toisaalta, viime vuoteen jos vertaa, niin huonommaksi on vähän vaikea pistää (olettaen, että molemmat koirat pysyy hengissä).

Loput kuvat on siltä päivältä, kun Ringa täytti 4kk.

Ringa 4kk (27.2.19)

On mulla niin kauniit koirat... (27.2.19)

Pidemmän aikavälin tavoitteet:

Tosca
- TK2 ja ehkä TK3 vielä joskus...
- Mahdollisesti RTK1 ja ehkä jopa RTK2
- EHKÄ Vepe SOVE ja jos siitä suoriudutaan, voidaan kokeilla ALO:a
- Ehkä veteraani-iässä näyttelyihin, jos siltä tuntuu (eli mukaan sillon kun Ringakin menee kehään)


Ringa
- TK1 ja siitä ylöspäin niin pitkälle kun rahkeet riittää
- BH-koe
- Palveluskoirakokeet, todennäköisenä lajina jälki
- Näyttelyissä vähintään muutama pyörähdys, menestyksen mukaan saatetaan käydä enemmänkin
- Luonnetesti

Pitkän ajan haaveet, joita ei nyt ihan voi tavoitteiksi tässä vaiheessa vielä kutsua, olisi tottakai TVA ja KVA, mutta voi olla, ettei kumpaankaan riitä rahkeet vielä tämän koiran kohdalla. Ja mistä sitä vielä tietää 4kk pennusta, tuleeko siitä hyvää harrastus- ja/tai kisakoiraa muutenkaan. 


Kasvatustyö
- Ringalle pentue joskus ehkä n. 3-vuotiaana (jos Ringa soveltuu jalostukseen)
- Jos ekan pentueen kanssa kaikki sujuu hyvin ja pennuista tulee kivoja, ehkä toinen sitten muutamaa vuotta myöhemmin, eri uroksen kanssa
- Muutama sijoitusnarttu muilta kasvattajilta (miel. myös joku ulkomaantuonti) ennen omia pentueita
- Omista pentueista aina vähintään yksi sijoitukseen (ja joku joskus itsellekin)

Ringa noutaa (27.2.19)

27.2.19

27.2.19

27.2.19

27.2.19

Seuraavaksi aion urakoida valmiiksi sen Toscan synnytykseen perehtyvän postauksen. Ja sitten voidaankin taas keskittyä iloisempiin aiheisiin, kuten pennun kasvuun, treeneihin, kuviin ja videoihin! Ja ihan vaan meidän kuulumisiin.

Toiveitakin saa esittää :)

2.3.2019

Ringan tulosta on jo yli 2kk!

Jäänyt vähän tämä bloggaaminen...
Päivitellään sitä tahtia kun hyvältä tuntuu.

Ringa on nyt ollut meillä jo yli 2kk ja täytti juuri 4kk.
Tässä postauksessa kuvat joulu- ja tammikuulta.

Olen myös kirjoittamassa tarkempaa postausta siitä, mitä Toscan synnytyksessä tapahtui ja miten tilanteen voisi tunnistaa vähän aikaisemmin kuin meidän tapauksessa ja niin edelleen. Mutta se vie vielä aikaa, ennen kuin on julkaisukelpoinen. Sen kirjoittaminen ei ole ihan kevyttä hommaa vieläkään ja muistot nousevat herkästi pintaan, mutta jos sen avulla joskus pelastuu edes yksi pentue, niin se tuska ja vaiva on sen arvoista.

25.12.18

Minni-corgi (25.12.18)

25.12.18

23.12. olin ollut kolme yötä Manchesterissa ja palasin jännityksestä täristen lentokentälle. Lensin sinne tosiaan aikaiseen sen takia, että menolento olisi ollut moninkertaisesti kalliimpi paria päivää myöhemmin ja kun työtkään eivät haitanneet harrastuksia siinä vaiheessa, niin miksei yhdistäisi reissuun pientä turistikiertelyä itselle ihan uudessa maassa! Ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla, kaiken kukkuraksi.

Lentokentän terminaalin vieressä tapasin kasvattajan, sekä oman Toscani siskon Aryan. Ennen kuin huomasinkaan, mulle oli pakattu pieni pentu kuljetuskassiin ja toivotettu hyvää matkaa. Tapaaminen oli valitettavasti aika pikainen, sillä lentokentän ympärillä on todella tiukat säännöt siitä, minkä aikaa siellä saa olla auton kanssa ja maksut ovat hurjan korkeat. Jälkeen päin ajatellen tapaaminen olisi siis todellakin pitänyt sopia johonkin muualle, kuitenkin kävelymatkan päähän terminaalista. Olisi ehditty edes hetki jutella paremmin.

Mun neuloma villapaita päällä (28.12.18)

Ensimmäinen yhteiskuva (28.12.18)

28.12.18

Ringa huusi ihan paniikissa varmaan ensimmäiset 10 minuuttia, kunnes totesin, että pakko se on kaivaa sieltä syliin rauhoittumaan. Se pusutteli mun naaman heti ihan märäksi pienellä kielellään! Hetken hengailun ja tutustumisen jälkeen oli kuitenkin pakko laittaa pentu takaisin koppaan ja kipittää lippujen ja lappujen kanssa eteenpäin, kohti turvatarkastuksia. Aikaa oli vielä varmaan pari tuntia ennen lennon oletettua lähtöä (ja olin kuullut terveisiä Suomesta, että Helsingissä on jään takia lennot myöhässä...) mutta halusin pelata varman päälle, jos turvatarkastuksissa tulisi jotain hämminkiä. Mutta ei siinä sen kummempaa, meidät vietiin erilliseen huoneeseen, jossa otin pennun pois kopasta ja koppa käytiin läpivalaisemassa. Työntekijä katsoi pennun päällisin puolin läpi ja totesi, että kaikki kunnossa, ei muuta kun lentoa odottelemaan.

Lentoa odotellessa ehdittiin pennun kanssa vähän leikkiä mukaan ottamallani pikku narulelulla ja yritin parhaani mukaan pitää pentua hereillä ja iloisella mielellä, jotta se koppaan laitettaessa olisi rauhallinen ja nukkuisi lennolla mahdollisimman pitkään. Lento oli tosiaan myöhässä reilun tunnin. Pentu kävi odotusajalla molemmilla tarpeillaan pissa-alustan päällä, onneksi.

2.1.19

Ihan vahingossa sain yhteiskuvan vapaana (2.1.19)

Tosca leikittää (2.1.19)

Lennolla viereeni sattui ihana englantilaisnainen, joka oli jo kauan sitten muuttanut Suomeen ja oli palaamassa sukulaisten luota kotiin joulua viettämään. Hänelläkin oli koira ja kovasti ihasteli pentua. Näytettiin toisillemme kuvia koiristamme puhelimista ja höpöteltiin englanniksi. Ja sitten tämä kaivaa neulepuikot ja lankaa kassistaan ja alkaa neuloa! Siis ei ole todellista, millä tuurilla? Kaivan omat puikot ja langat esiin ja jatketaan juttelua näistä kahdesta aiheesta koko lennon ajan. Eli suoraan sanottuna, mulle sattui ihan paras mahdollinen vierustoveri lentokoneeseen! Kaksi yksin lentävää neulovaa koiraihmistä. Ihan käsittämätön sattuma.
         Helpotti myös omaa stressiä, kun oli kiva juttukaveri vieressä - en muistanut juurikaan hermoilla pennusta, joka nukkui lähes koko lennon ajan ihan hiljaa kopassaan, edessä olevan tuolin alla. Muutaman kerran se hieman vinkui, mutta rauhottui, kun avasin vetoketjua sen verran, että pystyin silittelemään sitä. Kai se vain kaipasi varmistusta siitä, että olen vielä siinä, eikä ole mitään hätää. Olisi kyllä tuntunut ihan käsittämättömän pahalta lykätä juuri emostaan ja sisaruksistaan erotettu 8-viikkoinen pentu ruumaan ihan yksin.

Ringan kanssa saavuttiin Suomeen hieman jouluaaton puolella. Siitä sitten autolla parin tunnin matka kotiin, mies tuli meitä siis hakemaan. Helsinkiin päin tulin yksinäni bussilla, mutta pennun kanssa oli huomattavasti kivempi matkustaa omassa autossa kotiin. Pentu viihtyi suhteellisen mukavasti mun sylissä matkan ajan ja kipitti ihan itse omin pikku tassuin parkkipaikalta kotiovelle minun ja miehen perässä ja kävi siinä matkan varrella pissallakin. Reipas pieni 8-viikkoinen, ensimmäistä kertaa näki lunta, ihmiset ja koko paikka oli ihan outoja, mutta se ei tuntunut hirveästi tuon mieltä vaivaavan.

7.1.19

7.1.19

7.1.19

Tosca ei ottanut pentua vastaan kovin lämpimästi ja onnistui ensimmäisen tapaamisen aikana nappaamaan sitä korvasta hampailla sen verran, että pennulle tuli pieni haava korvaan. Ja korvassa olevat haavathan vuotaa tunnetusti aika runsaasti, vaikka reikä olisi ihan olemattoman pieni... Kaiken kukkuraksi siihen nousi pientä turvotusta ja maalailin jo piruja seinille, että sille tulee hirveä verikorva, joudutaan lähtemään jouluaattona päivystykseen sen kanssa ja siitä korvasta tulee sellainen ruttuinen mytty. Aamulla turvotus oli kuitenkin jo laskenut reippaasti ja korva ei alkujärkytyksen jälkeen tuntunut pentua vaivaamaan.

Jotta pennun elo Suomessa lähtisi mahdollisimman rauhallisesti liikkeelle, niin tottakai oli tosiaan jouluaatto. Pennun ensimmäinen vuorokausi Suomessa ja heti lähdettiin jouluruoalle ja lahjoja avaamaan miehen sukulaisille ja poikettiin matkan varrella toivottamassa hyvää joulua ja näyttämässä pentua myös mun papalle. Pentu oli kovin reipas ja rakasti heti kaikkia ja maisteli joulukuusta ja mattojen hapsuja ja sen sellaista.

Joulupäiväkään ei sujunut sen rauhallisemmin, kun lähdettiin heti aamupäivästä ajamaan tunnin matkan päähän, jossa omat sukulaiseni olivat kokoontuneet vuokramökille viettämään joulua. Toscakin oli mukana ja mökillä tavattiin heti siskon corgityttö Minni, joka yleensä rakastaa kaikkia. Tosca vahti tarkkaavaisesti Minniä, jos se oli pennun lähellä ja selkeää "tämä pentu kuuluu laumaan" -ajatusta oli jo havaittavissa, hankalan alun jälkeen. Loppuvuosi oltiin sitten ihan rauhassa kotosalla ja pentu sai vihdoin kotiutua kunnolla, mitä nyt miehen kaveri tuli viettämään uuttavuotta meille.

14.1.19

14.1.19

Tosca alkoi hiljalleen sulattaa ajatusta pennusta ja näyttää pieniä merkkejä siitä, että voisi vaikka leikkiäkin pennun kanssa. Alkuun ne merkit olivat hyvin jännittyneitä ja Tosca ei ollut itsekään varma siitä, mitä oli tekemässä. Nyt paria kuukautta myöhemmin nuo kaksi ovat hitsautuneet ihailtavalla tavalla yhteen ja leikkivät monenlaisia leikkejä keskenään - ja Toscahan ei leiki. Ei ainakaan mitään kontaktilajeja, eikä tasan varmasti jaa yhtään ainoaa lelua ja luuta. Eipä.
        Se on tehnyt ne kaikki. Päivittäin ne kiskovat leluja, painivat, juoksevat ulkona hippaa, järsivät samaa luuta ja nukkuvatkin samalla pedillä - joskaan ei nyt ihan kylki kyljessä, se olisi Toscalle jo vähän liikaa. Toscalla on ihan uskomattoman pitkä pinna ja toisaalta Ringa oppi hyvin nopeasti lukemaan ja uskomaan Toscan eleitä ja ymmärtämään, että nyt on paras väistää, ettei tule sanomista.

23.1.19

Ehdoton lempikuvani tammikuulta! (23.1.19)

23.1.19

Ollaan käyty rokotuksilla, tapaamassa muita nahkapentuja, vierailtu usein lemmikkitarvikeliikkeissä, tavattu Minni-corgia, seikkailtu niin kävelyteillä kuin metsissä, opeteltu remmissä kulkemista, vapaana luoksetuloa, kivien päälle kiipeämistä, tokon alkeita, vähän näyttelyjuttuja, kosketusalustaa...  Käyty pari kertaa collieiden hallivuorolla ihmettelemässä treenihallia. Hoidettu yksi pissatulehdus ja edistytty sen jälkeen huimasti sisäsiisteydessä. Puettu kovilla pakkasilla pennulle takkia ja tossuja. Otettu satoja ja taas satoja kuvia. Ja muutamia videoitakin. Autoiltu, vierailtu sekä mun että miehen vanhempien luona useita kertoja, sekä mun mummulassa, tavattu vieraita ihmisiä kotona ja muualla, opeteltu toisaalta myös ohittamaan niitä vieraita ihmisiä ilman, että niiden luokse täytyy yrittää kiskoa...

Todettu, että yksinoloista ei tule mitään, jos pennun sulkee olohuonetta pienempään tilaan. Opeteltu ja kokeiltu missä asennossa kynnet saisi parhaiten leikattua ja löydetty siihenkin yhteinen sävel. Liimattu korvia. Rekisteröintikin on Kennelliitolla meneillään ja ensiviikon alussa lähtevät geenitestinäytteet kohti Venäjää ja Zoogeniä. Otetaan DM, MDR1 ja pitkäkarvageeni. Myös Tosca on hengannut mukana, ja sen kanssa olen tottakai käynyt myös ilman pentua kodin ulkopuolella touhuamassa, samoin kuin ollaan käyty pennun kanssa ilman Toscaa.

Siinä meidän ekat pari kuukautta tiivistettynä.

Ringalta lähti myös ekat hampaat, ne keskimmäiset etuhampaat ja pysyvät hampaat on kovaa vauhtia jo tulossa tilalle. Seuraavat niiden vierestä heiluvat jo uhkaavasti ja lähtevät varmasti lähipäivinä, todennäköisesti noiden yhteisten vetoleikkien avustuksella.

26.1.19

26.1.19

26.1.19

Tämän vuoden tavoitteet pitäisi kirjata ylös ja käydä viime vuosi pintapuolisesti läpi. Tässä kun ei vielä ole kauheasti ehtinyt tapahtua. Ehkä se siis seuraavaksi ja siihen kuvitukseksi helmikuun kuvat... Ettei tämä paisu ihan mahdottomaksi.

Loppuun vielä pieni treenivideo tammikuun alusta:


Ajantasaisempia kuulumisia varten tsekkaa meidän Instagram @sopivansmoothcollies