13.4.2019

Ringa röntgenissä

Ringa kävi perjantaina läpivalaistavana.
Se on liikkunut oudosti jo pitkään.

No, päästän teidät jännityksestä,
ehjä kakara se on.

Ringa unten mailla

Ringalla oli tosiaan epäpuhtautta takajalkojen liikkeessä aikaisemmin. Kiitos kaverin, joka hoksasi sen videoista! Ero oli nimittäin sen verran pieni, ettei sitä ns. paljaalla silmällä erottanut, ainakaan kokemattomin silmin. Videolta sen pystyi huomaamaan, kun kykeni keskittymään vain takajalkojen liikkeen seuraamiseen, eikä tarvinnut samalla esim. kävellä itse.

Ringa oli viikon verran "vain pieniä kevyitä pissalenkkejä remmissä" -liikutuksella. Ravi parani, joskin takajalkojen liike oli silti jokseenkin jäykkää. Sen sijaan se edelleen laukkasi ns. pupulaukkaa, eli ponnisti molemmilla takajaloilla suunnilleen samanaikaisesti.
         Tämän lisäksi se on toisten koirien kanssa leikkiessä nostellut harjaa pepun päälle, mikä on myös jonkinlainen kipuoire - ehkä. Jotkut tekee sitä muutenkin. Missään vaiheessa se ei ole nuoleskellut tai järsinyt takajalkojaan mitenkään, jotka ovat yleisiä kipuoireita.

Mentiin siis lääkäriin. Painelussa löytyi jo kipeää vasemman takajalan etuosasta (kuva havainnollistaa). Lisäksi se halusi vetää jalan takaisin selvästi toisen puolen jalkaa aikaisemmin, kun sitä taivutettiin ylös tai taakse. Alueen lihaksista löytyi kireyttä ja vasen puoli oli "luisevampi" oikeaan verrattuna, eli se ei ole oikein käyttänyt sitä jalkaa kunnolla.

Kipukohta, suurinpiirtein (kuvassa Ringa tasan 5kk)

Käytiin ulkona katsomassa liikkeitä. Ravia eestaas. Siinä ei mitään sanottavaa. Mutta ai että mulla on kyllä pätevä pieni kakara, siinä se ravas vieressä, ei yhtään laukka-askelta, ei yhtään pomppua, ei lähtenyt hinaamaan sivulle tai eteen, eikä jäänyt jälkeen. Sen liikkeitä on oikeasti helpompi esittää kuin Toscan, joka höyryää vähän turhan vauhdikkaasti eteenpäin ja jää töpöttelemään lyhyttä ravia, jos sitä jarruttelee. Pysy Ringa sellaisena kuin oot!

Sitten pentuun vähän rauhoitetta ja röntgeniin. Olin huolesta soikeana. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen eläinlääkärillä oli kuitenkin iloisia uutisia - kuvista ei löytynyt mitään hälyttävää. Lonkat olivat todella siistit ja tiiviit, selässä ei ollut mitään kummallisuuksia - mitä nyt yksi kylkiluupari puuttui, mutta se ei aiheuta koiralle mitään oireita sen enempää nyt kuin jatkossakaan. Eikä tämä myöskään rajaa Ringaa pois jalostuksesta, toki mielellään uroksen olisi sitten oltava tältä osin normaali.
      Täytynee kuvata tuon selkä sitten vähän myöhemmin ihan virallisesti, VA1 (tai VA0 rajatapaus-merkinnällä) sieltä tulee sitten tuon kylkiluujutun takia. Nyt kuitenkin, kun tiedetään jo tässä vaiheessa, miltä siellä näyttää, voin ehkä malttaa mieleni sinne 2v ikään asti luustokuvausten osalta, ja kuvauttaa sitten kerralla kaiken, kun saa ne kaikki selkälausunnotkin sitten. Eipä sitä alle 2v:nä jalostukseen käytetä, niin ei sillä ole väliä. Tällä tiedolla jo kelpaa treenata sinne asti huoletta - varsinkin, kun ei olla suuntaamassa agilitykentille.

Juuri rauhoituksesta herännyt reppana

Rauhoitettuna, kun lääkäri paineli kipeää kohtaa, oli Ringa ihan purrut. Tätä en ollut näkemässä itse. Hereillä ollessa se vain kääntyi katsomaan ja nuoli lääkärin käsiä, että et viittis hei, toi sattuu vähän. Mutta tuo on kuulemma ihan normaali reaktio rauhoitetulle koiralle, kun sattuu. Ja onneksi lääkärillä oli paksu huppari suojana, niin selvisi tästä pelkällä säikähdyksellä.

Eli tosiaan diagnoosiksi epäily, että on kasvukipuja/panosteiittia ja sitten toki sitä lihasjumia. Kotiin viemiseksi hyvin uninen ja sekava pentu, reilun viikon kipulääkekuuri ja ohjeistus liikkua nyt ainakin kipulääkityksen ajan kevyesti ja rauhallisesti. Ja soitella viikon kuluttua kuulumisia.
        Saatiin kuitenkin lupa osallistua viikon päästä collieiden uimapäivään, ja päästään Ringankin kanssa tutustumaan uimisen hauskuuteen koirauimalassa. Myös Tosca ja silloin vasta kotiutunut Varga pääsevät mukaan - luojan kiitos äiti lupautui apukäsiksi mulle. Tosca pääsee tekemään hienoja uimahyppyjä lelun perässä ja pennut pääsevät omalla tasollaan ja tyylillään tutustumaan veteen, talven lapsia kun ovat, eivätkä ole vielä luonnon vesiä tavanneetkaan.

Yritän myös saada sekä Ringan että Toscan hierottavaksi lähiaikoina, sitten kipulääkekuurin jälkeen. Nyt kun Ringa on kuvattu, niin sen ehkä uskaltaa joku koirahieroja ottaa hierottavaksikin, vaikka on pentu. Eri asia, miten se malttaa maata kyljellään hierottavana, kun ihmiset on vaan niiiiiiin kivoja!

Minä itse sen sijaan... Sain synttärilahjaksi kahden kerran hierontalahjakortin! Ai että tulee tarpeeseen, minullekin. Mitäs me lihasjumiset... Pitää kyllä heti varata aika ensimmäiseen hierontakertaan, jos pääsisi jo vaikka heti ensi viikolla!

Autossa

Seuraavaksi meillä tapahtuu:
19. pvä meille saapuu pikkupiraija Varga
20. pvä koirauimalaan
24. pvä kyseinen piraija täyttää 2kk
27. pvä Ringa täyttää PUOLI VUOTTA, jestas, mihin tää aika menee...

Sitten onkin vappu ja sen jälkeen Hau-Hau DogShow täällä Tampereella, johon ajattelin mennä turistina pyörähtämään. Ringakaan ei vielä pääsisi pentuluokkaan, kun on alle 7kk. Ei sillä, muutenkin käydään mielummin vain mätsäreissä treenaamassa ja sitten suoraan junnukehiin myöhemmin, pentuluokan osallistumismaksulla kun käy aika monet mätsärit.

Vähän olen haaveillut messaria. Mulla olis kaks junnua sinne, Ringa olis 13kk ja Varga juuri täyttänyt 9kk. Jaiks! No, kerrankos sitä... Jos vaan saa jonkun kivan apulaisen, kun en voi kahta koiraa esittää samaan aikaan. Ja jos Varga osaa yhtään esiintyä - tuo olisi sille ensimmäinen mahdollinen näyttely. Eli paljon mätsäreitä alle kesällä... Ringa nyt on ihan ammattilainen, tällä suurella kahden treenikerran ja yhden mätsärin kokemuksellaan, kuten eläinlääkärilläkin huomattiin - automaattipentu.

Ringa kotona, jo vähän paremmin hereillä

Sain nyt edes muutaman hassun kännykkäkuvan postausta piristämään, kun sattui muutama tältä lääkärireissulta olemaan. Pitäisi noita "kunnon kameralla" otettuja myös editoida, kun ehtisi ja jaksaisi. Niitäkin meinaan on, useampi kansiollinen - on Ringa kera Minni-corgin ja Ringa colliepentutreffeillä ja sitten vielä Ringa ja Tosca lumessa riehumassa. Ainakin, vähintään.

Nyt pitääkin sitten keskittyä (uudelleen) tekemään asunnosta pentuturvallista. Onneksi Ringalta jäi pissa-alustoja ja pienempi kuppi ja lämmintä vaatetta, kovin paljoa ei ole tarvinnut uutta pentua varten shoppailla, mitä nyt muutaman pannan ja remmin voin ehkä myöntää hankkineeni. Oli niin hyviä alennuksia...

Palaillaan asiaan Vargan kotiutumisen jälkeen... Jos mulla on sormet tallella, joilla kirjoittaa.

Instagrammissa ajankohtaisempia kuulumisia:
@sopivansmoothcollies

4.4.2019

Ringan geenitestit

Ringan poskisolunäyte lähti joitain viikkoja sitten kohti Venäjää.
Nyt on kaikki tulokset tulleet.

MDR1 -/- (lääkeaineyliherkkä)
DM DM/N (kantaja)
Karvanlaatu S/S (ei kanna pitkäkarvaisuutta)

Labrana tosiaan Zoogen.

Ennestään tiedettiin vanhempien perusteella:
CEA non-carrier (normaali, ei kantaja)
PRA (rcd2) non-carrier (normaali, ei kantaja)


Sinänsähän nämä tulokset eivät Ringan elämään vaikuta, vanhempien tulosten perusteella tiesin jo valmiiksi, että se on DM:n osalta joko normaali tai kantaja, eli siis toisin sanoen sillä ei itsellään ole vaaraa sairastua siihen, kuten ei myöskään aiemmin tiedettyihin silmäsairauksiin.
        Lääkeaineyliherkkyys sen sijaan pitää muistaa koiraa lääkitessä ottaa huomioon, tietyt lääkeaineet eivät sovi, mutta muuta haittaa siitä ei pitäisi olla, kun hevostalleillakaan ei käydä - lähiaikoina ivermektiinillä madotettujen hevosten lannassa on riski, jos yliherkkä koira sitä syö.

Sen sijaan Ringan tulevaan jalostuskäyttöön tällä on merkityksensä. Ringalle (mikäli sitä jalostukseen tulevaisuudessa käytetään) harkitsen vain DM N/N -tuloksen geenitesteistä saaneita uroksia. DM on selkäydinrappeuma, joka alkaa tavallisesti oireilla vasta vanhemmalla iällä. En halua laittaa maailmalle yhtäkään koiraa, jolla on riski sairastua tähän. Sairastuneet kuitenkin menevät monttuun ennen aikojaan, eikä sitä toivo yhdellekään koiralle, vähiten omille kasvateilleen. Kantajat sen sijaan


MDR1 on vähän sellainen, että olisi kiva pyrkiä tilanteeseen, että lääkeaineyliherkkien koirien määrä vähenisi ja lopulta niitä ei syntyisi enää ollenkaan, mutta kun se ei vaikuta koiran elämään... Niin mielummin sitä painottaa niitä muita asioita jalostuksessa. Kuten niitä oikeasti elämänlaatuun vaikuttavia sairauksia, luonnetta ja niin edelleen. Sen takia, on kiva jos sattuu uros, joka on tämän osalta +/+ (eli normaali, jolloin pennut olisivat kantajia, mutta eivät itse yliherkkiä), mutta se on vain kiva plussa, ei varsinainen kriteeri urokselle.
         MDR1 on vähän sellainen "hyvä tietää omasta koirasta" -asia, jotta osaa varmistaa eläinlääkäriltä, että käyhän tämä lääke nyt varmasti koiralleni. Ja pitää koiran pois tallilta hevosten madotuksen jälkeen, mikäli hevoset sellaisella aineella madotetaan. Samoin kuin ei-yliherkäksi testatun kanssa voi sitten tarvittaessa käyttää tiettyihin loishäätöihin sitä ivermektiiniä, vaikka se onkin nykyään käymässä aika harvinaiseksi. Joihinkin juttuihin se on kuitenkin vailla vertaansa.
        Ja minulla esimerkiksi, kun on liskoja, jos sattuisi niille tulemaan punkkeja (matelijoilla on omat punkkinsa, jotka ovat siis tarttuvia loisia, samaan tapaan kuin esimerkiksi nenäpunkki koirilla), täytyisi olla niiden häätämisessä tarkkana, koska siihen käytetään ivermektiini-valmisteita. Tähän mennessä sellaisia kiusankappaleita ei ole meillä näkynyt, mutta aina kun uusi matelija saapuu, se pidetään alkuun kokonaan eri huoneessa kuin muut matelijat, karanteenissa, jotta tämmöiset kiusat eivät leviä koko porukkaan. Yksi on helpompi hoitaa kuin kaikki!

Karvanlaadun osalta, Ringa ei tule saamaan pitkäkarvaisia jälkeläisiä (pinoja eli pitkäkarvaisia nahkoja) ja sen voisi siis yhdistää myös pitkäkarvaiseen collieen (vaatii erikoisluvan), jolloin kaikki pennut olisivat lyhytkarvaisia, mutta kantaisivat pitkäkarvaisuutta geeneissään. Myöskin pitkäkarvageeniä kantavaa urosta voi siis käyttää ilman "pelkoa" pinojen syntymisestä.
         Älkääkä nyt siis käsittäkö väärin, mulla ei sinänsä ole mitään pinoja vastaan, ja on todella hyödyllistä myös pitkäkarvaisille collieille ja niiden geenipoolille, jos pinoja siirretään pehkorekisteriin ja käytetään sillä puolella jalostukseen. Mutta toisaalta on ihan kiva, ettei tarvitse syntyneistä pennuista arpoa, ovatko ne nyt pitkäkarvaisia vai eivät - nahkapennuissakin kuitenkin on joskus yksittäisiä pörröisemmän näköisiä kavereita, joista sitten kuitenkin kasvaa ihan normaalin näköisiä lyhyellä karvalla varustettuja collieita.


CEA on collieiden yleisin silmäsairaus ja sen osalta Ringalle voidaan käyttää urosta, jolla on tämä sairaus. Pennut tulisivat olemaan kantajia, eivät siis itse sairaita. Samoin voin huoletta käyttää sille urosta, jota ei ole geenitestattu tämän osalta. Tämä onkin hyvä, koska se laajentaa kivasti niiden valittavissa olevien urosten määrää - tosin, harvaa sitten on myöskään testattu DM:n osalta, jos ei ole tätäkään testattu.
         CEA on vähän sellainen, että kaksi kantajaa nyt ehkä voisin yhdistää, jos se uros nyt on muuten ihan täydellinen nartulleni (laskennallisesti 25% pennuista sairaita, 50% kantajia ja 25% normaaleja eli ei-kantajia). Ensisijaisesti pyrin siihen, että CEA-sairaita ei synny, mutta kun jalostuksessa on niitä muitakin asioita huomioon otettavana. Mutta kantajaa ja sairasta en missään nimessä haluaisi yhdistää (50% sairaita, 50% kantajia). Tämä ei onneksi ole mikään ihan hirvittävä ongelma, nahkacollieista kuitenkin löytyy ihan kohtuu hyvin koiria, jotka eivät ole kantajia - kuten Ringa, ja myöskin Tosca. Pikkuhiljaa toivottavasti yhä enemmän ja enemmän, jotta jossain vaiheessa päästään siihen, että yhtäkään CEA-sairasta pentua ei enää synny. Onneksi geenitestaaminen on jo nyt yleistynyt todella mukavasti.
        CEA:n lievin olomuoto CH tai CRD, ei vaikuta koiran elämään. Valtaosa sairaista on juurikin näitä. Se on silmänpohjan suonikalvon synnynnäinen vajaakehitys, joka yleensä peittyy pikkupentuajan jälkeen. Siksi collieilla yleensä on silmätutkimukset jo ennen luovutusikää. Ringallahan tätä ei ole tehty, koska se on tuontikoira, mutta onneksi se ei voi geeniensä ansiosta tätä silmäsairautta sairastaa. Ringa menee siis silmäpeiliin sitten, kun on täyttänyt vuoden. CEA:sta on pari vakavampaakin versiota, coloboma ja ablaatio, jotka ovat sitten vakavampia juttuja - ja syy siihen, miksi tämän sairauden määrää halutaan vähentää.

PRA on etenevä verkkokalvon surkastuma, joka aiheuttaa alkuun hämäränäön huonontumista ja sokeuttaa koiran lopulta kokonaan. En itseasiassa tiedä, miten yleistä tämä on collieilla, mutta aika harvoja on tämän osalta geenitestattu. Kiva kuitenkin, että Ringan vanhemmat on. Voidaan olla tämän osalta huoletta, sekä elämässä ylipäätään, että jalostuksen osalta.


Kuvituksena vielä muutamat kuvat Ringan 5kk-päivältä, kun ei nyt ole tuoreempiakaan ja niitä sen verran paljon, etten ihan kaikkia viitsinyt yhteen postaukseen tunkea.

Nyt jäädäänkin sitten terveystutkimusten osalta odottamaan Ringan kohdalla sitä maagista yhden vuoden ikää, jonka jälkeen voidaan ruveta suunnittelemaan silmätarkkiin ja luustokuviin menemistä.

Uuden tulokkaan, Vargan, osalta jännäillään pentutarkkia ja sitten MyDogDNA -testien tuloksia (jotka kasvattaja ottaa kaikilta pennuilta, miten kiva!) - sieltä saadaan sitten tietää esimerkiksi tämän pikkutyypin MDR1-tulos ja valtava määrä muita juttuja. Ennestään on tiedossa, että se on CEA kantaja ja DM normaali.

3.4.2019

Pentuja katsomassa

Tehtiin siskon kanssa tuossa maaliskuun viimeisenä päivänä pieni road trip.
9 tuntia autossa. Melkein 700 kilometriä.


Tämä on meidän tiimin uusi vahvistus, Varga :)


Mutta kyllähän se nyt piti päästä pentuja katsomaan, oli matka mitä tahansa! Tässä siis muutamia kuvia Diamondfoxin pentusista (Vivian x Vertti), joista yksi narttupentu tosiaan on liittymässä meidän tiimiin. Ovat kuvissa viisiviikkoisia, eli muutama hassu viikko enää luovutusikään.

Varga

Etualalla Varga


Ulkona oli vähän haastavat valo-olosuhteet, kirkas auringonpaiste ja jyrkät varjot. Joten pennut näyttävät osassa kuvista enemmän tai vähemmän ruskeilta, teki niille mitä vaan... Ihan mustia kyllä ovat nuo trikit. Ai kun on kivaa hommaa tämä mustien koirien kuvaaminen.




Varga, tässä ja parissa seuraavassa kuvassa myös :)






Ja Varga tässäkin ja kaikissa allaolevissa.







Pentukasa, Varga lähimpänä kameraa


On ne ihania ♥

2.4.2019

Varga

Meidän tiimiin liittyy se puuttuva palanen.
Vertin tytär.

Sitten mulla on melkein se mitä halusin alunperin: Toscan ja Vertin tytär. Mutta onkin Toscan siskontyttö ja Vertin tytär, isoin erohan siinä on se, että niitä on yhden sijasta kaksi. Mutta ihan parasta, että mulla on toivottavasti tulevaisuudessa kaikesta huolimatta jalostuksessa mukana näitä molempia koiria, jollain tavalla. Jos nyt osoittautuvat siihen kelvollisiksi. Ja toivottavasti itselläni mieluisia harrastuskavereita ja perheenjäseniä. Ihan kelvollinen plan B.

Ja onhan se yhden nartun (sterkkaamattoman, toim. huom.) omistaminen vähän sellainen "kaikki munat yhdessä korissa" -tilanne kasvattajalle. Että se voi olla, ettei sitä sitten syystä tai toisesta pääse kasvattamista sillä ainokaisella aloittelemaan ja siinä sitä sitten taas odotellaan seuraavat x vuotta seuraavaa mahdollisuutta.

Tämän pienenhän siis piti mennä sijoitukseen, mutta sitä sijoituskotia ei sitten tuntunut löytyvän ja saatoin ehkä vähän vahingossa unelmoida... Enkä sitten oikein enää raaskisi "luopua" siitä. Ja vahingossa keksin sille kutsumanimenkin. Se vaan tuli jostain, eikä siinä sitten muita vaihtoehtoja enää mietitty - ihan niinkuin Ringankin kanssa.

Varga on feminiininen versio nimestä Varg, joka tarkoittaa sutta. Että onko se nyt sitten hyvä vai huono enne? Susi on hieno eläin kyllä, vaikken kyllä metsässä yllättäen haluaisi törmätä...

Katsotaan miten meillä lähtee sujumaan, vaihtoehtonahan tosiaan on sitten myös etsiä se sijoituskoti vähän myöhemmin, jos alkaa tuntua siltä, että pakka hajoaa käsiin näiden kanssa. Mutta huhtikuun puolivälin jälkeen haetaan jokatapauksessa pikkutyyppi meille tänne Tampereelle.

Mutta tässä hän on ♥

Diamondfox Amazing Dark Phoenix
"Varga"

4vk (kuva © kennel Lifedream)

tricolor, narttu, s. 24.2.2019

isä:
BH HK1
Cinnaberry`s Calvin K   "Vertti"

emä:
BALT & EE & LV & LT JMVA LTJV-18 TLNJW-18 TLNW-18
Diamondfox Amazing Love   "Vivian"

CEA: kantaja
DM: N/N (ei kantaja = normaali)

4vk (kuva © kennel Lifedream)

Melkolailla mustanpuhuva typy. Kai se sitten tasapainottaa tätä hommaa jotenkin, kun Tosca ja Ringa ovat vähän enemmän valkoisella koristeltuja. Vargasta tulee (ainakin sukunsa perusteella) varmasti isompi kuin nämä mun sievät pienet englantilaisneidit. Pitäis sitten päästä se metrinen estekin ylitte, vähän helpommin. Vähän haaveilen et jos viestikoiran saisin. Ja jälkeä nyt varmaan tulee tehtyä, samalla kun Ringankin kanssa. Hurjimmissa unelmissani harrastaisin nahkacollien kanssa suojeluakin, mahtaiskohan tästä kakarasta olla jopa siihen. Aika näyttää...

Käytiin näitä pieniä siskoni kanssa katsomassa maaliskuun viimeinen päivä, kun juuri olivat viisiviikkoisia. Sellainen kevyt yhdeksän tuntia autossa sinä päivänä. Vähän kauhulla odotan saman matkan tekemistä uudelleen muutaman viikon päästä ja parin pennun kanssa kohti Tamperetta... Tänne Tampereelle tulee myös Vargan veli, joten lähdetään kätevästi kimppakyydillä sitten hakemaan näitä riiviöitä kotiin.

Ja jestas että viisiviikkoinenkin jo puree kovaa! Ei mitään sellaista pientä kokeilua ja maistelua, vaan ihan oikeasti sattuu, kun nää tyypit päättää kokeilla hampaitaan. Ringa kun ei ole koskaan muuta kuin vähän kevyesti kokeillut hampaillaan sormia, en oo saanut siltä vielä naarmuakaan. Toki mä tapasin sen vasta ensimmäistä kertaa kahdeksanviikkoisena.

Varga 2vk

Siskollakin saattoi siinä alkaa pieni pentukuume nostaa päätään pieniä pennunpalleroita lällytellessä. Lupasin, että saa olla tämän ja vaikka Ringankin kummitäti ja ottaa niitä, ja miksei Toscaakin, lainaan ihan mielin määrin (ehkä kuitenkin yksi kerrallaan), jos siltä tuntuu :D Ja kakkosohjaajaksi tarvin sen, jos meinataan viestiä tehdä. Onni on sisko, joka on kans koiraihminen ♥ Joskaan ei ehkä ihan niin hullu kun minä...

Minä sen sijaan... En varmasti ota yhtään ainoota pentua ainakaan viiteen(toista) vuoteen tän jälkeen. Ringa on älyttömän helppo pentu, mutta tää ei varmaan tule olemaan ihan samaa sarjaa. Ja ei varmasti tuu olemaan vapaa-ajalla tylsää hetkeä!

No, sentään alkaa olla kevät. Ei tarvi enää pukea niin hirveästi ulos lähtiessä. Helpottaa elämää. Ringan sisäsiisteyden opettelua kun tehtiin juuri siinä pahimpien pakkasten aikaan ja voin kertoa, että ei ollut kyllä mitään herkkua se.

Varga 2vk

Mutta yks juttu mitä en oo vielä päättänyt, on tän neidin varusteiden väri. Toscallahan on oranssi ja Ringalla keltainen. Hetkeen aikaan en kyllä kauheesti mitään uutta osta, että voi olla, että tämä menee mustissa kamppeissa alkuun (ja lainaa muilta, onneks mulla on pantoja ja remmejä ja muita varmaan ainakin kymmenelle koiralle).

Vähän haaveilin turkoosia, mutta kun tämä on tumma ja kasvanee noita kahta muuta isommaksi, niin se kyllä oletettaisi varmaan urokseksi vähän turhan usein... Pinkki olis toisaalta kauheen kiva. Mulla olis kyllä pinkkiturkoosia paracordia! Paracord-remmejä on tässä ihan jonkun verran tullut tehtyä, niin nopeastikko sitä nyt omallekin yhden... Tai kaksi.

Ja kohta mä tarvin toisen tai siis kolmannen pakastimen... Hupenee tuon yhden kaappipakastimen sisältö aika reipasta tahtia jo kahden kanssa, ja jääkaapin pikkupakastimessa on ihmisten sapuskaa.

Ja joo, mä tiedän, tää on huono idea.
Mut eipä se oo mua ennenkään estänyt.

1.4.2019

Ringa 5kk

Ringa täytti 27.3. viisi kuukautta,
käytiin sen kunniaksi ottamassa vähän kuvia ihan kahdestaan pennun kanssa.



Hyvin se on oppinut tämän poseeraamisen ja paikallaan pysymisen. Paljon pienemmällä vaivalla, kuin kuvittelin. On se vaan hieno pentunen, helppo, nätti ja kiva, ja rakastaa aivan kaikkia.




Korvatkin on tällä hetkellä hyvin mallillaan, olleet jo varmaan pari viikkoa irti liimauksista ja näyttävät edelleen tältä kuin näissä viikko sitten otetuissa kuvissa. No, niitä juoksuja odotellessa sitten... Ehtiihän ne vielä yrittää pystyyn nousta, mutta toivotaan parasta.

Hampaita vaihdetaan kovaa vauhtia, lattialta on talteen löytynyt yksi kulmahammas ja yksi poskihammas. Kivoja muistoja pentuajasta, olen suunnitellut niiden jatkokäyttöä esim. koruksi kirkkaaseen koruhartsiin valamalla, saa nähdä toteutuuko ikinä... Mulla kun on näitä projekteja muutenkin jo melkoisesti.





Käytiin tuossa 30.3. kakaran kanssa ekassa match showssa ikinä. Ollaan ihan naurettavan vähän treenattu näyttelyjuttuja, mutta saatiin punainen nauha. Ringa oli tuomarin sanoin pariaan valmiimpi! Eikä se parikaan huonosti esiintynyt. Automaattipentu, mistä lie oppinut tänkin homman, Tosca varmaan kertonut miten pitää mennä... Ja hyvin malttoi väkijoukon keskellä keskittyäkin siihen olennaiseen. Pääsen tämän kanssa ihan liian helpolla.

Kuvatodisteita ei mätsäristä ole, sen enempää mitä yhden hassun itse ottamani punainen nauha -kuvan laitoin instagrammiin. 





Ensi kuussa Ringa onkin jo puolivuotias, mihin tää aika oikein menee?!