30.5.2019

Blogi koki pienen uudistuksen

Kävin muutama päivä sitten ottamassa uusia kuvia (julkaisen niitä myöhemmin lisää). Inspiroiduin uudistamaan blogin ulkoasua, kun sain otettua asiallisen ryhmäkuvan ja yksilökuvat jokaisesta. Oli jo aikakin, edellistä ulkoasua on merkintöjen mukaan katseltu jo kesästä 2017 asti. Nyt saatiin siis viimein myös nuo trikit mukaan ulkoasuun.

Ihan niin inspiroitunut en ole kuitenkaan ollut, että olisin saanut kennelin nettisivujen ulkoasua päivitettyä, se saa odottaa vielä - haluan uusia treenikuvia, ehkä sitten...

Otetaanpa huvin vuoksi pieni katsaus siihen, miltä täällä on näyttänyt ennen! Olen ottanut ainakin melkein kaikista ulkoasuista screenshotteja talteen, niihin on hauska palata vuosien jälkeen. Voi ehkä kokea jollain tavalla edistyneensä, ainakin kun verrataan tuohon ihan ensimmäiseen versioon. Nuo muut nyt on edelleen omaan silmään ihan siedettäviä.

Tämä oli ilmeisesti se ensimmäinen Toscan tulon jälkeen.
Olin ottanut screenshotin juuri ennen ulkoasun uudistamista.

Tästä löytyi päivämäärä 31.1.2016, Tosca oli ollut mulla alle kuukauden.

Tältä on näyttänyt 24.8.2016 alkaen.

Tämä ulkoasu tuli käyttöön jotakuinkin 25.6.2017

Ja tässä sitten tämä nykyinen, jonka sain aikaiseksi tänään.

Olen vähän kriiseillyt sen kanssa, kun blogin nimi on Koirankuonoja, mutta kennelin nimi olisi kiva saada kuitenkin mukaan. Joten olkoot nyt tuommoinen ainakin jonkun aikaa. Jos jättäisin blogin nimen kokonaan pois, pitäisi melkein sitten muuttaa myös blogin osoite ja pelkään, että kaikki eivät sitten enää löytäisi takaisin tänne. Myöskin pitkin nettiä pyörivät linkit menisivät kaikki rikki. Joten olkoot tällä osoitteella, ja tuo nimikin nyt sitten roikkuu mukana. Eipä se kai ketään haittaa.

Samalla päätin sitten uudistaa tuota oikeassa reunassa olevaa palkkia ja heittää siihen linkilliset kuvat koirista. Mun omaa naamaa nyt ei sitten näy missään tässä ulkoasussa, mutta tuskinpa sitäkään kukaan jää kaipaamaan. Sen näkee sitten tuolta Emäntä-välilehdeltä, jos se kiinnostaa.

Semmoista tällä kertaa :)

Olen suunnitellut siskon kanssa reissua treenikentälle, kameran kera. Joten jospa niitä treenikuviakin saatais jonain päivänä tänne. Seuraavaksi kuitenkin niitä nurmikenttäkuvia, joista muutama ulkoasussa jo näkyy.

29.5.2019

Treenikuulumisia

No jäipä tämäkin sitten julkaisematta, vaikka jo viime viikolla kirjoitin...
Perjantaina oli BH-kurssi, jonka jälkeen nämä on siis kirjoitettu.

Nyt ei valitettavasti kuvia, ei ole mitään aiheeseen liittyviä saatavilla,
eikä kyllä mitään muitakaan uusia, editoituna.

Mennään vanhimmasta nuorimpaan. Tosca. Sen kanssahan oli kovasti tarkoitus jättää pk-hommat taakse ja keskittyä tokoon. En ole kuitenkaan vieläkään (shame on me) aloittanut ruudun opettamista. Se on mulle kans sellanen yks ällötysliike, mistä en tykkää. Vähän kuin eteenmeno, joskin sen kanssa on vielä suurempi kynnys saada mitään aikaiseksi. Täytyisi niitä mokomia ruutunauhoja ja tötteröitäkin kantaa mukana.

No... Syy sille, miksi Toscan kanssa jätin pk-hommat oli se, että "se ei pääse metristä yli, saati sitten kapulan kanssa" ja se tosiaan täyttää kesällä 6v, eli alkaa olla jo ikää jonkun verran. Se on pari vuotta sitten hypännyt KERRAN 90cm ja sekin näytti hankalalta. Jo 80cm näytti siltä, että se ei ole sille mikään helppo pomppu. Noooo... Jäätiin BH-kurssin jälkeen ihan keskenämme kentälle, meinasin että höntsäilen jotain Toscan kanssa. Jotenkin ne esteet siellä kentän laidalla houkuttelee aina.
        Tehtiin kuitenkin ensin vähän seuruuta ja otin kaksi noutoa A:lla. Se on tähän asti tehnyt vain pari noutoa kisakorkuisella A:lla ja nekin lelulla. Ihan kiusallani kokeilin, miten se toimisi pienellä, kevyellä kapulalla. Hyvin, näköjään. Kentän laidalta lainasin vähän isompaa, varmaan just sellainen 650g mitä pk-puolella käytetään, suunnilleen samankokoinen kuin omanikin (joku on vaan jättänyt kaikki "kunnolliset" kapulat kotiin, ja autosta löytyi vain se yksi pieni, kevyt kapula). No, vieras kapula, huomattavasti painavampi kuin millä on hetkeen treenattu ja sieltä se sen nouti ja tuli A:n yli takaisinkin. Jotenkin se, mikä oli sille pari vuotta sitten hankalan näköistä, näyttää nyt hirveän helpolta. Ja se tekee mielellään.

Meillähän siis oli viime vuosi käytännössä pelkkää taukoa, pentujen odotuksen, leikkauksen jälkeisen saikun ja käsittämättömän helteen takia, ja osittain mun kadoksissa olevan motivaation takia. Eli siksi kaikesta on "pari vuotta".

No, kun se A meni niin helposti, niin ajattelin siinä sitten kokeilla, miten se hyppäisi 80cm. No, helposti. Otettiin ensin yhteen suuntaan ja sitten noutona (lelulla). Sama 90-senttisenä. Helppo nakki. Mä oikein ääneen sanoin Toscalle, että en usko että tätä hyppäät, mutta kokeillaan nyt kiusallaan ja hain viimeisen korotuslaudan esteeseen. Niin, kun et oo ennenkään metriä hypännyt, niin tuskin hyppäät nytkään.
         Jätin Toscan hyvän matkaa esteen taakse, kuten aina, jotta sillä on matkaa ottaa vauhtia ennen hyppyä. Kutsuin, pidätin hengitystäni... Ja sieltä se pomppasi, kuin ei mitään. Teki taas tyhjäksi mun epäilyt ja ylitti itsensä ja kaikki mun odotukset. Mun oli pakko ottaa sama uudelleen, että uskoin sen oikeasti tapahtuneen. Puhtaasti yli. Oletin, että jos se hyppäisi, se vähintään ottaisi tassuilla vauhtia esteestä, mutta ei. Kertaakaan.

Niin että, myönnetään. Kaivoin esiin sen vanhan haaveen, päästä pk-kisoihin Toscan kanssa. Sen ei pitänyt olla mahdollista, mutta niin ei monen muunkaan asian, mitä Toscan kanssa on tehty. Ei me tähdätä mihinkään suureen menestykseen enää tässä vaiheessa, mutta jos edes se JK1. Ens kesänä, tänä kesänä me treenataan.
        Eihän siltä nyt puutu kuin maastot kuntoon ja eteenmeno (joka on jo itseasiassa jonkinlaisessa kunnossa). Ja metriselle tottakai varmuutta ja se nouto, jonka lisääminen siihen nyt ei sinänsä ole iso ongelma, jos Tosca ei koe sitä estettä ongelmana. Treenataan alkuun vaikka 80cm sitä noutoa kevyellä kapulalla ja nostetaan siitä estettä ja kapulan kokoa. Kyllä se menee.

Ja kaiken tän jälkeen, mun on pakko todeta, et on muuten aikamoiset saappaat junnuilla täytettävänä.

Bonuksena, Tosca oli pari päivää siskolla lainassa, Minni-corgin ollessa kasvattajalla. Tosca kävi Minnin sijaisena rallytoko-treeneissä tekemässä avo-voi -tasoista rataa. Katsotaan, jos Tosca vaikka starttaisi vähän rallyakin jossain vaiheessa, jos saan siskon ylipuhuttua ;) Alo taitais olla Toscalle aika helppoa kauraa. Kunhan mä en ole pilaamassa suoritusta...

Ringa. Seuruu edistyy, BH-kurssin opein. Pitäisi vaan enemmän treenata itsekseenkin. Onneksi päästiin kurssille mukaan, en tiedä olisiko tuo kerennyt täyttää vuoden ennen kuin olisin saanut itsekseni aikaiseksi aloittaa sen seuraamisen treenaamisen. Se on mulle sellainen mörkö, ettei oo tosikaan. Sen verran hyvin oon seuruussa Toscan kanssa sössinyt.

Ringa on sopivan ahne, ei pure sormia verille, mutta tekee mielellään ja kelpuuttaa kaikki namit. Toki enemmän on enemmän, mutta treenaaminen on huomattavasti miellyttävämpää, kun sormet ei lähde namien mukana... Istuminen jees, maahanmeno tarvii vielä treeniä paljon ja seisomista ei olla ihan hirveästi edes tehty. Paikallaan pysymistä pieniä hetkiä, lähinnä istuen, se on helppoa silloin, kun ei oo liiemmin häiriötä. Luoksetuloa on tehty vähän avustajan kanssa pitkällä matkalla ja irrallaan odottaen lyhyellä matkalla, pari kertaa myös ihan miniesteen yli.

Yritin saada sitä kiipeämään matalaa A:ta, mutta se ei halunnut. Nosti tassut estettä vasten ja totes, että tän enempää en tuu, en pääse, en uskalla. Harmi, kun ei oo vielä matalampaa... Kai se sen oppii joskus, jollain keinolla. Kyllähän se siitä fysiikan puolesta yli pääsis ihan helposti (Varga todisti tämän...), mutta sillä on vähän tää sama kuin Toscalla korkeiden esteiden kanssa, että pää pistää vastaan. Ja kun sen kanssa ei vielä ole oikein keinoja nostaa virettä ja saada sen taistelutahtoa hereille, että se oikeasti haluaisi mennä sen palkan perässä vaikka kuuhun. Kun se nami ei siihen riitä.

Ringa ei siis vieläkään leiki. Tai no, se siis noutaa, kyllä, muttei taistele yhtään, sylkäisee lelut siihen puolen metrin säteelle musta. Ehkä se taisteluhomma tulee sieltä sitten myöhemmin, nyt vain sellaisia puolen sekunnin pieniä pätkiä joskus ja jouluna. Itseluottamusta jne. Mutta ei toivoakaan sitä lelulla pystyä palkkaamaan vielä pitkään aikaan, kun ei se noutaminenkaan ole ihan niin superia sen mielestä, että se repeäisi liitoksistaan päästessään sitä tekemään. Lelua kohti se napsii kyllä, muttei tartu vahingossakaan kunnolla. Jotain saalisviettiä siellä on, pitäis flirtillä kokeilla minkä verran, omat kädet kun on aika rajalliset siihen saalisliikkeen tekemiseen.
        En tiedä sitten, olisko sitä pitänyt pikkupennusta lähtien vaan tehdä enemmän... Meillä oli vaan iso hammasongelma - Ringan hampaat vaan meni lelusta läpi ja vaikka se avasi suunsa, lelu ei irronnut sen hampaista ja Tosca raahasi sitä välillä metrin pitkin lattiaa, kun se roikkui hampaistaan lelussa suu auki... Vähemmästäkin alkaa semmoiset leikit inhottaa pentua, en ihmettele yhtään. Nyt sen hampaiden vaihtumisesta on jo aikaa, mutta en ole kunnolla sen kanssa vetoleikkejä leikkinyt kuin ihan kerran metsässä pienen hetken vanhalla rukkasella, eikä tää homma ole edistynyt sitten yhtään. Kumisista leluista, tai muista sellaisista, joista hampaat ei mitenkään voi läpi mennä, se ei ole kiinnostunut ollenkaan. Jostain syystä Vargan kanssa ei tämmöistä hammasongelmaa ole ollut ollenkaan, vaikka lelut on ihan samoja. Eli jotenkin erilaiset noi niiden maitohampaat kai on?

Varga. Ai jestas se puree. Pakko hankkia hanskat sen kanssa treenaamiseen. Mun kipukynnys ei kestä sitä, kun se haukkaa mua sormista namia tavoitellessaan, erityisesti siis seuruuta opettaessa. Muutenhan se on ihan enkeli, eikä ajankulukseen/protestiksi käytä hampaitaan muhun. Muttakun se lihapulla on niin hyvää, ettei ehdi katsoa mihin ne hampaat osuu... Tästä syystä se toki myös pitää keskittymisen aika mukavasti oikeaan suuntaan, eikä välitä ympäristöstä.

Se tekeekin ruoalla aikamoisella draivilla hommia. Aika pähee kakara, tommoseks kolmikuiseks. Nopee, ihan törkeen nopee, ihan eri maailmasta kuin nuo englantilaiset. Ja se kiipeää sen namin perässä vaikka kuuhun, ei tarvi virpoa ja varpoa. Se meni sen matalan A:n jota Ringa ei suostunut menemään. Oltiin siis muutenkin siinä ihan vieressä ja sepä meni sen ihan omine lupineen. Kevyesti. Että sellanen kolmekuinen kakara. Täytti muuten sen 3kk juuri silloin perjantaina.

Seuruuhommissa se tekee tosi hienosti, käyttää takapäätäänkin kuulemma, ja on niin innoissaan, että! Toki ollaan sen kanssa vasta ihan vähän vasta treenattu sitä ja se on mallia yksi askel etuviistoon, eli ei mitään varsinaista seuruuta vielä, mutta jos en sössi mitään, niin siitä tulee kyllä aika hieno. Lisäksi on tehty mm. istumista ja maahanmenoa mun peruuttaessa ja luoksetulon eteenistumista. Pitäis kai ottaa vähän avustajan avulla kunnon luoksetulojakin, kauheasti se ei vielä paikallaan malta pysyä, kun intoa on niin hirveästi.

Se myös leikkii kivasti sillä tuulella ollessaan. Pitäs vaan enemmän, siitä sais ihan lelulla palkkautuvan koiran varmasti. Kun vaan osais ite. Ja se noutaakin, mm. käpyjä, lelujen lisäksi. Ja ottaa kontaktia kokoajan vähän paremmin, mikä ei ole ihan niin paljoa sen vahvuus kuin Ringan, joka taas on siltä osin ihan luonnonlahjakkuus. Toki sitä tuli myös Ringan kanssa huomattavasti enemmän treenattua pikkupentuaikana, että oliko nyt sitten luonnonlahjakkuutta vai treenin tulosta... Näyttelyhommia me ei olla edes yritetty, kertaakaan. Sitäkin varmaan pitäis, en oleta että tulee tämän kanssa niin helposti kuin Ringan kanssa.

Sisäsiisteys ei hirveästi edisty, tai ainakaan se ei tunnu siltä. Kakat se tekee ulos, käytännössä kaikki. Mutta pissaaminen... Ensin sillä oli se kausi (samoin kuin Ringalla), että ulos kutsuessa se pissasi äkkiä lattialle, tai juoksi karkuun pissatakseen, jos lähestyin sitä pannan ja remmin kanssa. Nykyään se lähtee ulos mielellään ja tulee kutsusta eteiseen. Mutta varsinkaan silloin, kun lähden sen kanssa kahdestaan ulos, sillä ei ole pienintäkään ajatusta käydä siellä ulkona pissalla, vaikka vien sen ulos juuri, kun se on kyykkäämäisillään pissaamaan sisällä! Olen seisonut sen kanssa tuntitolkulla ulkona, turhaan. Sitten on pakko mennä sisälle ja esim. itse vessaan, jonka aikana se käy pissalla sisällä. Öisinkin se käy sisällä pissalla vähintään kerran, joskus kahdestikin.
          Ymmärrän toki, että se on vasta 3kk, eikä sen kuulukaan vielä olla sisäsiisti, mutta osaa kyllä olla tämä vaihe ihan super ärsyttävä ja tuntuu, että pissaa on kokoajan kaikkialla ja en tee muuta kuin luuttuan lattioita ja vaihdan alustoja uusiin ja yritän kytätä milloin sillä olisi hätä, ja ehtiä sen kanssa ulos ajoissa - hyvin huonolla menestyksellä. Sillähän oli siis pissatulehduskin heti silloin 8vk iässä, käytännössä heti kotiuduttuaan. Silloin se pissasi lusikallisen, joi, ja yritti heti perään pissata uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen... Ja vinkui kokoajan hermostuneena. Nyt ei ole mitään sellaisia oireita ja se saa karpalojauhetta ja pissatulehduksia estävää lääkettä, joten kai tämä vaan on pentujen kanssa aina tätä. Oli se Ringankin kanssa, ja sitten se vaan yhtäkkiä alkoi pissailla ulos enemmän ja yhtäkkiä tajusin, ettei se ole pissannut sisälle moneen viikkoon.

Jälkihommia ei olla vielä "keretty" kenenkään kanssa, mistä poden super huonoa omaatuntoa. Kun se piti aloittaa heti, kun lumet on sulaneet ja maastot vähän kuivuneet. Ja mitään ei olla tehty, vaikka ainakin kuukausi jo olis ihan hyvin voitu treenata. No, Toscan kanssa on käyty pari kertaa pyöräilemässä ja uimassa, pennutkin on uineet pari kertaa. Ringa tarvii tekniikan kanssa vielä tukea, kunhan vaan vedet lämpiäis sen verran, että sinne kykenis itse meneen syvemmälle sitä uittamaan. Vargalta oikea tekniikka tuntuu ainakin liivit päällä tulevan ihan luonnostaan. Harmi, että kaikki sopivat rannat on automatkan päässä, kun meidän lähiranta on super äkkisyvä, heti rannasta pudotus ja 30cm vettä. Kelpaa Toscalle, muttei todellakaan pennuille.

Yhteenvetona tän hetken fiiliksestä voisin sanoa, että vaikka edistystä on tullut ja onnistumisia, mielessä hiertää kokoajan ajatus siitä, että enemmän pitäisi tehdä. Enkä tarkoita sitä, että kokoajan ja joka päivä pitäisi olla hiki hatussa menossa ja treenaamassa. Koska edistymisestä huolimatta, ei me olla oikeasti kotona treenattu mitään. Jos treenattais edes kaks tai kolme kertaa viikossa vähän jotain kaikkien kanssa, sekin olis paljon nykyiseen verrattuna. Jälkihommiakin olis kerennyt tehdä jo miljoona kertaa, kun olis vaan saanut aikaiseksi. Pennut edistyis, jos niiden kanssa tekis ihan pientä pätkää jotain kotona. Vaikka vaan istu-maahan-seiso -juttuja, kontaktia ja luopumista. Kosketusalustaa. Kivaa pientä helppoa. Ja leikittäis niitä, niin sekin homma edistyis. Toscan kanssa pitäis käydä ainakin muutaman kerran viikossa pyöräilemässä tai jotain, että sais sen kuntoa ylös.
        Siitä huolimatta, että olen vain kotona työttömänä, en saa aikaiseksi! Tämä on ollut mun koko elämän mittainen ongelma, josta en ole vieläkään päässyt eroon. En saa aikaiseksi mitään, oli kyse sitten mistä tahansa. Jään vaan koneelle istumaan - eikä sekään yleensä tarkoita kuvien käsittelyä, nettisivujen päivittämistä ja blogin kirjoittamista, vaan Netflixiä, Facebookin selaamista ja uutisten selailua. Saan siihen kulutettua koko päivän, ihan sujuvasti. Ja sitten taas viikon päästä mietin, miksei mikään asia ole edistynyt, eikä kukaan ole pessyt pyykkejäkään tai täyttänyt astianpesukonetta... Ja vihaan itsessäni tätä ominaisuutta enemmän kuin ylipainoa, jota sitäkin on jokusia kymmeniä kiloja... Joka oikeastaan johtuu tästä samasta "en saa aikaiseksi" -ongelmasta.

Eli toisin sanoen, on ihan törkeen huono omatunto siitä, etten vaan saa itsestäni irti kaikkea sitä, mitä haluaisin. Kaikki tavoitteet jää täyttämättä, jos tää jatkuu näin. Kukaan ei vaan vieläkään ole kertonut mulle, miten itseään otetaan niskasta kiinni, tai varsinkaan, miten se ote pidetään. Kaikki vaan kehottavat niin tekemään, mutta kukaan ei tiedä miten se pitäisi tehdä.

Pahoittelen avautumistani, mutta musta on ihan tärkeää myös kertoa, että tää ei oo mitenkään ruusuilla tanssimista ja pelkkiä onnistumisia. Mä en ole täydellinen, aktiivinen koiranomistaja. Mutta mä haluaisin olla. Ja mä olen sen velkaa mun koirille. Ne on hienoja koiria, jokainen, ja ne ansaitsee parasta. Sen takia mulla on todella, todella huono omatunto.

Mutta toivotaan, että tämä nyt tästä lähtisi ylöspäin...

Ja jatketaan vielä "iloisia" aiheita sillä, että ihan pian tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun mun unelmat romahti. Jos ne pennut olis syntyneet ajallaan ja elossa, mulla voisi olla näinä päivinä vuoden täyttävä nuori koira tässä käsissäni. Koko elämä olis voinut mennä erilailla, sen jälkeen nimittäin tuli melkoinen alamäki eteen vähän joka asiassa. Mutta ihan eniten mua harmittaa se, etten saanut juuri Toscasta ja juuri siitä yhdistelmästä itselleni koiraa. En saanut koskaan nähdä, mitä niistä olis tullut. Mitä Toscan geeneistä olis tullut. Ja mikään ei koskaan voi sitä mulle korvata.
        Ja vieläkin, vuoden jälkeen, se sattuu pahasti, enkä voi kirjoittaa tätä itkemättä. Voi, kun jollain olis aikakone... Niin hienoja ja rakkaita kuin Ringa ja Varga onkaan, niin silti palaisin miettimättä ajassa taaksepäin, pelastaisin ne Toscan pennut. Mutta jossain me vielä nähdään, rajan tuolla puolen... Sitten aikanaan

15.5.2019

Vargan geenitestit

Vargan "pentupakettiin" sisältyi MyDogDNA -geenitestit.
Tulokset tulivat, joten katsotaas niistä läpi ne tärkeimmät...

Oheen laitan kuvia, jotka on otettu 14.5. eli eilen.


Ennestään tiedettiin vanhempien perusteella, että Varga on:
CEA carrier (=terve. kantaja)
DM N/N (=terve, ei kantaja)

MyDogDNA kertoi meille, että Varga on myös:
MDR1 -/- (=lääkeaineyliherkkä)
Pitkäkarvaisuuden kantaja (=voi saada pitkäkarvaisia pentuja jos uroksellakin on sama geeni)
Grey Collie Syndrome -/- (ei kantaja)


Varga kantaa takakannuksiin viittaavaa geeniä. Eli Vargan mahdollisissa tulevissa pennuissa saattaa jollakulla olla takakannukset.

Lisäksi testi antaa suuntaa-antavan arvion Vargan lopullisesta koosta, 55cm / 21,5kg. Ihan pieni siitä ei tule jäämään, se jo tiedettiin, mutta kun nyt pysyisi siellä alle 56 sentissä korkeudeltaan eli rotumääritelmän rajoissa.

Tästä linkistä pääset katselemaan Vargan geenitestituloksia!


Tässä nyt tosiaan selvisi samalla, että isäkoira Vertti kantaa tuota pitkäkarvaisuutta. Emä Vivian kun on testattu ja ei sitä kanna. Eli näin ne geenitestit antavat lisää tietoa testatun koiran lisäksi myös sen vahemmista.

Ensimmäinen yhteiskuva ilman remmejä tai avustajia ♥




Käytiin tänään treenaamassa, Kyröskosken Käyttökoirien BH-kurssilla Ringan kanssa ja muiden kanssa sitten sen jälkeen. Pentujen seuruuhommat edistyy! Sain hyviä ohjeita :) Tosca nouti patukan kahdesti täyskorkean A:n yli, ja 50cm hyppyesteellä tehtiin pari noutoa ihan kapulalla. Voi kun sais treenikuvia joskus, täytyy värvätä joku kuvaamaan...

Tänään alkaa myös SporttiRakin pentukurssi! Luento tuli meidän treenien aikaan, joten nyt täytyisi mennä katsomaan se ja tutustua ensimmäisiin tehtävänantoihin. On kyllä kiva päästä oppimaan uutta ja opettamaan pennuille erilaisia asioita!



Remmissä kävelykin alkaa jo luonnistua kolmistaan!

Seuraavaksi meillä olisi suunnitelmissa jälkihommia ja uimista (loppuviikosta on tulossa lämmin!) ja toivottavasti saan jotain treenivideoita ja/tai -kuvia aikaiseksi myös.

8.5.2019

Operaatio VEPE

Meillä on Toscan kanssa sellainen pieni projekti...
Haluttais suorittaa VEPE SOVE eli vesipelastuksen soveltuvuuskoe.


Ja siinähän on se hauskuus, että soveltuvuuskokeen liikkeet on tasan samat kun alokasluokan liikkeet. Eli... Siitä on aika pieni kynnys sitten kisoihinkin. Ja sitten kun on alokkaan suorittanut, niin eihän siitä kummoinen matka ole seuraavaan luokkaan... ja niin edelleen.

Haasteenahan vepessä on treenipaikan saaminen. Eli vähän se sama kun suojelun treenaamisessakin - muutenhan me oltais jo Toscankin kanssa treenaamassa huvin vuoksi suojelua. Mutta kun sitä ei huvin vuoksi pääse treenaamaan. Treenipaikat on tiukassa jo kisaamaan haluavillekin. Vepessä rajoittaa kaluston ja sopivien rantojen puute.

Onneksi aloittaa voi ihan omitoimitreenaamalla niitä juttuja, joita voi treenata kaverin kanssa ilman sen kummempia välineitä. Ja sittenhän jäljellä ei oikeastaan olekaan sen kummempaa, kuin veneestä hyppääminen, joka olis ihan uutta. Joten Toscan tuntien, mä melkein sanoisin et iisii. Hyppäähän se laituriltakin, pois päin rannasta ja omistajastaan, miksi se ei hyppäisi veneestä mun kutsusta? Toki tätäkin siis pitää treenata, mutta oletan sen olevan se helpoin osuus tässä lajissa.

Lisään tähän kuvitukseksi muutaman lievästi aiheeseen liittyvän kuvan viime kesältä.

Tuo kuvissa näkyvä punainen patukka on muuten Bilteman mallistoa ja killuu tällä hetkellä lähirannan koivun latvassa. Oikeasti, en valehtele, se ON siellä latvassa, korkealla ja pysyy. Heitin sen vahingossa sinne syksyllä... Hups.


Katsoinkin tähän liittyen SporttiRakin luennon "Suunnitelmissa vepe" jonka piti mm. legendaarisen Simba-labbiksen (ks. instagrammissa #kuningassimba) kanssa kisannut Jessi Landen. Ja sain taas lisää kipinää tähän touhuun jota jo tuossa alkukeväästä kovasti intoilin! Suuret kiitokset Jessille luennosta!

Kaikkia tämmöisiä kivoja luentoja pääsee seuraamaan (livenä tai jälkikäteen) SporttiRakin jäsenet! Mulle SporttiRakki sponssasi vuoden jäsenyyden ja olen aika super innoissani tästä. Osallistutaan myös pentusten kanssa SporttiRakin pentukurssille, joka on toki sitten ihan oma erikseen ostettava kurssinsa. Melkoisesti sisältöä saa kuitenkin jo jäsenmaksulla käyttöönsä!

Mutta, mennään itse asiaan ja laitetaan tähän vähän jotain muistiinpanoja ja suunnitelmia, nämä ei ole suoraan luennolta vaan osin omaa ideointia ja osin ihan koeohjeesta poimittua.


Tiivistetysti liikkeet SOVE / ALO:

1. Uinti 50m
Koira hyppää veneestä, jossa voi olla apuohjaaja pitämässä koiraa kiinni. Ilman apuohjaajaa koiran on pysyttävä veneessä pitämättä.

2. Esineen vientie 30m
Koira vie esineen rannalta veneeseen, apuohjaajalle tai sen puuttuessa koetoimitsijalle. Esine on oma, tuomarin hyväksymä.

3. Veneen nouto 30m
Veneessä vetoköysi ja vähintään 2 ihmistä. Koira lähtee rannalta ja köysi annetaan koiralle tuomarin merkistä.

4. Hukkuvan pelastaminen 30m
Pelastettava pudottautuu veneestä ja loiskuttelee vettä. Koira lähtee rannalta, ui pelastettavan luo ja tarttuu pelastettavan kädessä olevaan patukkaan TAI pelastettava tarttuu koiran valjaissa oleviin lenkkeihin.

SOVE: hyväksytty jos väh. 65p.
ALO: 1.tulos väh. 90p, 2.tulos väh. 80p, 3.tulos väh. 65p.
Maksimipistemäärä on 100, 25p per liike.

En mene seuraaviin luokkiin tässä sen syvemmin, mutta liikkeet vaikeutuvat niissä luonnollisesti. Luokkia on siis kolme ALO, AVO ja VOI, soveltuvuuskoe täytyy olla suoritettuna ennen tätä. Ja soveltuvuuskoetta voi yrittää kolmesti, sen jälkeen peli on ko. koiran kanssa lopullisesti pelattu. Lansut ja nöffit eivät tarvitse soveltuvuuskoetta, tämä on niiden rodunomainen koe. Bonuksena niille on oma junioriluokka, jossa on vain kaksi liikettä. SOVE sen sijaan on avoinna kaikille rekisteröidyille rotukoirille.

SOVE pitää luonnollisesti saada läpi vain kerran. Kahdella ALO 1-tuloksella nousee avoimeen, kolmella AVO 1-tuloksella voittajaan ja kolmella VOI 1-tuloksella saa vepevalion (FI VPVA) arvon. Lisäksi tarvitaan toki se ainainen näyttelytulos, vähintään H. VEPEn ikäraja näyttelytulokselle poikkeuksellinen 24kk, muissa lajeissa se on 18kk.

Linkit Kennelliiton PDF:iin:
VEPE SÄÄNNÖT
KOEOHJE


Hyviä pointteja:

  • Koiraa pidetään kaulapannasta kiinni kokeessa(kin) ja siellä ei juurikaan ole käyttäytymissääntöjä, "kunhan se ei pure ketään ja pysyy hanskassa"
  • Koira saa huutaa ja riekkua, siitä ei vähennetä pisteitä
  • Yhden liikkeen suoritukseen on aikaa 4min
  • Käytössä on 6 käskyä per liike SOVE/ALO (AVO: 3 ja VOI: 2)
  • Käsky on max. koiran nimi + yksi käskysana (esim. "tänne" tai "Tosca tänne" = 1 käsky "Tosca tule tänne" tai "tule tänne" = kaksi käskyä. Kädet selän takana/taskussa = jatkuva käsky -> vähentää pisteitä nopeasti)
  • Liikkeet suoritetaan yksi kerrallaan ja pitkä(hkö) tauko välissä (helppo käyttää vihjeitä ennen liikettä -> vähentää tarvittavia käskyjä)
  • Koiraa ei koskaan hypytetä lasikuituveneestä, loukkaantumisvaara (treeneissä ja kokeissa käytössä kumiveneet joissa ns. hyppymatto reunalla)
  • Esineen vientiä ja veneen hinaamista voi harjoitella muillakin välineillä (esim. uimapatja, suppauslauta, puhallettava krokotiili...)
  • Koiralle pelastusliivit treeneissä (helppo opettaa pois sitten myöhemmin)
  • Kaikille veteen / veneeseen meneville ihmisille pelastusliivit
  • Saaaappaaaat (ellei ole hellekelit)
  • Treenata ja kisata ei koskaan sinilevässä tai ukonilmassa
  • Kun koira osaa, muista varioida treenejä, ettei koira kyllästy


Asioita, joita voi treenata kuivalla maalla (ja kannattaakin):

  • Esineen vieminen (tuntemattomalle) avustajalle - tämän oltava ehdottoman mieluinen ja vahva liike jo maalla ja mieluusti pitkällä matkalla!
  • Painavan esineen hakeminen köydestä vetämällä, esim. pulkan, maton, renkaan?
  • Apuohjaajan ("hukkuvan") hakeminen kuivalla maalla patukasta "taluttaen" / ylipäätään leikkiminen ja palkan ottaminen apuohjaajilta / tuntemattomilta
  • Erilaisten esineiden pitäminen suussa, kantaminen, vieminen
  • Pelastusliivien pitäminen (sekä ohjaajalla ja koiralla) jos se tuottaa koiralle hämmennystä


Eli nyt vaihe yksi: Kaiva jostain se apuohjaaja. Siskoooo?

Sitten vaihe kaksi... Osta köysiä. Kelluvia sellaisia.

Kuvia ja Vargan tavoitteet

Laitetaas pläjäys kuvia jotka on otettu 2.5.

Ja vähän tavoitteita Vargalle!



Nämä kuvat on otettu ihan meidän lähimetsässä, pilvisenä päivänä. On ihanaa kuvata vapaana riehuvia koiria, jotka kuitenkin mielellään keskeyttävät touhunsa ja tulevat myös poseeraamaan pyydettäessä. Pelkästään Toscaa kuvatessa alkoi joskus poseerauskuvien ottaminen kyllästyttää, joten sain todenteolla vaihtelua siihen, kun hankin pari koiraa lisää!

Varmaan kaunein kuva Ringasta tähän asti ♥



Varga menee lujaa - ja juoksee pienempää ympyrää kun isommat,
että pysyy vauhdissa mukana.



Tajusin tässä kalenterisivua päivitellessäni, että kun Vargan tulosta ei ollut vuoden alussa vielä tietoakaan, niin eipä sille ole mitään tavoitteitakaan asetettu... Joten kirjaillaanpa nyt jotain tavoitteita sillekin.

Vargan tavoitteet 2019
- isoksi kasvaminen (muttei liian isoksi!)
- terveenä pysyminen

- tavallisten arkisten asioiden oppiminen (luoksetulo, vapaana pysyminen, ohittaminen, remmissä kulkeminen, autoilu, yksin oleminen, ruokailuvuoron ja eteisestä poistumisen odottaminen jne.)
- sisäsiisteys

- opetellaan leikkimistä
- opetellaan tokon/tottiksen alkeita
- opetellaan jäljen alkeita
- opetellaan toivottavasti viestiä???
- ja esineruudun alkeita
- kesällä uimista
- käydään monissa mätsäreissä
- mahdollisesti pikkupentuluokkaan Kuopion erkkariin
- ja mahdollisesti junnukehään sitten messariin

Vargan tavoitteet pitkällä tähtäimellä
- BH-koe (ehkä kesällä 2020)
- TK1 (ekaan kokeeseen ehkä 2020??)
- palveluskoirakokeet (jälki, viesti???)
- suojelun treenaaminen (olis ehkä siisteintä ikinä, lähinnä haave...)
- harvakseltaan näyttelyissä käyminen

- luustokuvat aikaisintaan 03/2020
- silmätarkki aikaisintaan 03/2020
- luonnetesti joskus sitten aikaisintaan 2021 (ikäraja 2v)




Toivotaan että Vargasta kehittyy hieno harrastuskoira ja mahdollisesti myös jalostuskoira, sitten aikanaan, kuten myös Ringasta. Näillänäkymin painotutaan Ringan kanssa ehkä enemmän tokoon ja Vargan kanssa palveluskoirapuoleen, mutta aika näyttää kuka päätyy mihinkin. Ringa saattaa kokonsa takia jäädä vähän pieneksi pk-kisauraa ajatellen. Vaikka luonnehan sen ehkä enemmän sanelee.

Molempien kanssa tehdään kuitenkin pohjia molempiin hommiin, pk-puolella jälkeä, ainakin nyt alkuun. Katsotaan miten se pennuille maistuu, veikkaan että Ringalle ainakin erinomaisesti. Viesti kiinnostaisi, mutta se on vähän "kuoleva laji", joten sitä on vaikea päästä harrastamaan missään porukassa / ohjauksessa.


Tosca katseli pentujen riehumista paheksuen :D




Ihana kun alkaa olla vihreää!

6.5.2019

Ringa 6kk

Ringa on jo puolivuotias!
Mihin tää aika oikein menee?

6kk tuli täyteen 27.4. ja käytiin tottakai ottamassa kuvia.


Ringa sai puolivuotispäivänsä kunniaksi käyttöönsä vihdoinkin Vijueen leveän heijastavan puolikurran - samanlaisen kuin Toscalla, mutta omassa värissään. Tilasin sen jo heti kun Ringa kotiutui, mutta se oli luonnollisesti pitkään liian iso sille. Nyt tuntui sopivalta ottaa se vihdoin käyttöön. Seuraavaksi pitää hommata Vargalle pinkki...

Lisäksi Ringa pääsi "synttärilahjaksi" hierontaan puolivuotispäiväänsä edeltävänä päivänä. Tai siis, hieroja tuli meille kotiin ja hieroi sekä Toscan että Ringan. Ja pääsi tottakai bonukseksi vielä paijaamaan Vargaa siinä ohessa - kukapa nyt kieltäytyisi söpön pikkupennun paijaamisesta. Jumiahan sieltä takapäästä löytyi aikalailla, kuten jo eläinlääkärissä aiemmin todettiin. Hyvin yleistä liukastelun seurausta, hierojankin mielestä. Ne kamalat talven jääkelit... Toivottavasti ensi talvi olisi siltä osalta parempi.
        Hyvin malttoi Ringakin maata paikallaan, mitä nyt kipeimmistä kohdista hieroessa pidin vähän etupäästä kiinni, ettei lähtenyt kääntyilemään. Selkeästi oli kyllä havaittavissa milloin osui kipeään kohtaan. Toscallakin jotain pientä jumia takapäässä, mutta ei mitään merkittävää.



Viikkoa aiemmin käytiin koko porukalla, juuri kotiutuneen Vargan kera, koirauimalassa. Varga tutkaili ympäristöä mun äidin sylistä, Tosca pääsi esittelemään huimia uimahyppyjään ja Ringa ui kolme kierrosta vähän kuin Toscan perässä, uittajan avustamana ja pelastusliivit päällään.
        Kyllä siitäkin vielä uimari saadaan! Pitäisi vaan päästä käymään uudelleen, nyt kun luonnon vedet on vielä ihan liian kylmiä lapsukaisten uimaopetteluun. Tosca sen sijaan starttasi luonnonvesissä uimakautensa jo vappuaattona - sehän menisi jo jäiden sekaan uimaan, jos vaan heittäisi sille sinne jotain.



On se niin pätevä ikäisekseen, varsinkin treenimäärän (vähyyden) huomioon ottaen. En todellakaan olisi osannut kuvitella puolivuotiaan olevan näin helppo kuvattava ja pysyvän näin hyvin paikallaan! Jotain oon siis kai tehnyt oikein(kin).

Meillä alkaa myös BH-kurssi ylihuomenna! Mennään tutulle Kyröskosken Käyttökoirien kentälle, jossa Toscankin kanssa on (useampi) BH-kurssi käyty ja myös itse BH-koe suoritettu, tai siis sen tottelevaisuusosio. Ringa ei ole ns. suoritusiässä vielä pitkään aikaan, ikäraja BH-kokeeseen osallistumiselle on 12kk. Että sitten ensi kesänä, toivottavasti. Mutta kun kerran mahduttiin kurssille, niin mikäpä siinä sitten. Ja hyvähän se on treenata valvovan silmän alla ja saada ohjausta ja vinkkejä siihen tekemiseen.



Kooltaan se on pieni kirppu, edelleen. Ei kuitenkaan näytä mitenkään rimpulalta, kuten monet muut ikäisensä. Se on luovutusikäisenäkin ollut kilon pari muita ikäisiään ns. jäljessä. Kasvanut kuitenkin tasaisesti, että sen puoleen en ole siitä yhtään huolissani. Mutta pieni siitä tulee kyllä varmasti jäämään, ei sen sukukaan ole mitään jättiläisiä.
          Tätinsä Tosca on ihan rotumääritelmän alarajalla, 51cm korkea. Painoltaan sopiva siinä 18-19kg välissä ollessaan, mikä toisaalta on nahkanartulle ihan tavallinen paino. Toscan sisko, Ringan emä Arya, on aikalailla samaa kokoluokkaa, sen perusteella kun sen livenä näin Ringaa hakiessani. Tiesin siis mitä tulen todennäköisesti saamaan. Ei sen isäkään tietääkseni mikään suuren suuri ole.

Ringa painaa karvan verran päälle 13kg ja on edelleen jonkun verran Toscaa matalampi, mitannut en ole. Jännityksellä siis odotetaan, mitä vaaka ja mittanauha sanovat sen ollessa vuoden. Sen jälkeen se nyt ei varmaan korkeutta enää kasva, massa on tietysti asia erikseen.

Ringalle sitten ehkä pitää yrittää katsoa jotain kookkaampaa urosta, jos sille pentuja tulee joskus tulevaisuudessa... Tavoitteena kun on kasvattaa harrastuscollieita, eikä mitään minicollieita! Hiukan korkeampi koira pääsee myös sen pk-puolen metrisen yli vähän helpommin, vaikka tärkeämpää onkin toimiva rakenne. Menee ne pienet bortsut ja kelpietkin yli siitä metrisestä, toki niillä roduilla fysiikka onkin vähän erilainen, luonteesta puhumattakaan.



Seisotushommat kuvia varten ei ehkä ihan suju ilman avustajaa - ei olla tosin kauheesti treenattukaan. Mutta kyllähän se nyt siinä seisoo sivuttain muhun nähden, paikallaan. Ja jalkoja saa jo asetella. Vaikka... Ei olla kyllä sitäkään treenattu. Lelun saa jo MELKEIN heittää sen eteen ilman, että se sinkoaa kysymättä sen perään. Melkein, ei ihan. Vielä ei iiiihan riitä maltti, mutta kyllä siitä jo huomaa, että se vähän harkitsee. Itseni taakse saan heittää lelun ilman, että se lähtee sen perään, eli ihan hyvällä mallilla ollaan opettelussa.

Mätsäreitä pitäis ruveta katselemaan taas sillä silmällä. Olen jo pientä suunnitelmaa tehnyt tän vuoden puolella olevista näyttelyistä. Kiitos veronpalautusten, lähdetään näillä näkymin molempien junnujen kanssa messariin joulukuussa, mutta Ringa tekee kehädebyyttinsä jo paljon aikaisemmin, kun on tässä näitä näyttelyitä lähempänäkin, mm. Nokian RN suuresti harkinnassa.
         Vargakin varmaan piipahtaa erkkarin pentukehässä, jos sinne asti eksytään. Se kun olis Kuopiossa asti, ja olisi Ringan eka näyttely - PAITSI jos mennään samalla paikkakunnalla edellisenä päivänä olevaan KV-näyttelyyn. Ringa täyttää sen vaaditut 9kk viikkoa aiemmin. Varga taas täyttää 9kk paria viikkoa ennen messaria, eli se olisi sitten sen ensimmäinen ns. virallinen esiintyminen. Täytyy todella yrittää saada niitä mätsäreitä käytyä ja paljon, kunhan saadaan rokotukset, eikä se kokemus ja rutiini pahaa tee Vargallekaan.

Voisinpas tässä yrittää merkata suunnitelmia tuonne meidän julkiseen kalenteriinkin, joka löytyy tuolta yläpalkin linkkirivistöstä...


Korvat on pysyneet ihan nätisti, omaan silmään. En ole näiden korvien taitteiden kanssa mikään ammattilainen ja mulle riittää hyvin, jos ne nyt jonkunlaisella hyväksyttävällä taitteella on. Eikä se nyt maata kaada, vaikka olisivat pystytkin, mutta onhan se näyttelyissä ihan kiva, jos niissä on sellainen asiallinen taite, ettei siitä tule isoa miinusta.

Kauhulla odotan ekoja juoksuja, mutta sitten taas liimataan jos tarve on. Jospa ne saisi jäämään asiallisesti... Yhtään ei innosta sellainen näyttelyitä edeltävä ainainen korvien kanssa puljaaminen, vaikka onneksi se onkin ihan toissijainen juttu muihin harrastuksiin nähden.

Teippaaminen on muuten ihan syvältä, en enää ikinä. Kamalaa hommaa ja sitä liimaa on väkisin korvissa sen jäljiltä, vaikka millä liottelis. Ja lopputuloskin ihan mitä sattuu, kun ei se teippi samanlailla pidä sitä korvaa, kuin liima.
        Tällä kahden koiran kokemuksella suosittelen tästä lähtien ehdottomasti liimaamista. Sitäpaitsi kertaakaan ei ole tullut kommenttia liimatuista korvista, toisin kuin Toscan teippikorvien kanssa. Joku kehtasi jopa syyttää mua koirani korvien TYPISTÄMISESTÄ kun Toscalla oli teipit... Ja näyttäähän se nyt valokuvissakin rumalta, ne teipit siis.

Ihmettelijöille siis infona että näillä sileäkarvaisillakin sitä liimaa tosiaan laitetaan vaan korvan karvoihin, ei ihoon. Toki se helpommin osuu ihoon kuin pitkäkarvaisella, mutta hyyyyvin hyvin harva siitä mitään reaktiota saa. Ja ei häiritse eikä satu koiraa. Itse käytän kokeneemman ohjeistuksella Cascon punaisessa tuubissa olevaa tekstiililiimaa.



Ringa otti kaiken ilon irti siitä hetkestä, kun sai pihistettyä lelun Toscalta - menivät muuten aika vauhdilla ympäri ruohokenttää hetken aikaa! Ringa alkaa jo olla yhtä nopea kuin Tosca, ja metsässä pujotellessa Tosca jää selkeästi jälkeen. Suoralla ja tasaisella sen sijaan ei vielä.

On kyllä kiva, kun nämä eivät kinastele leluista (mitä vähän jännitin ennen Ringan tuloa). Tosca vie minkä Tosca haluaa, eikä kukaan sano siihen juuri mitään. Toisaalta Toscakaan ei ihan porsas ole lelujen kanssa, muuta kun silloin, kun niitä heitellään. Muuten kyllä junnut saa pitää lelunsa, jos niillä leikkivät. Sulassa sovussa juoksevat ulkona myös pitäen samasta lelusta kiinni, siis Ringa ja Tosca. Varga ei vielä pysy vauhdissa. Kukaan ei ärise eikä murise eikä yritä varsinaisesti puolustaa leluja toisiltaan. Sisälläkin välillä kiskovat leluja keskenään.

Toscaa ei olis oikein napannut tää pentujen kanssa poseeraaminen...

...tai no, Vargan lähinnä. Ringa ei oo enää yhtään niin ällöttävä.

Muutamaa päivää aiemmin otettuja kuviakin pari tässä alla, koska tuo ko. päivänä ottamani rakennekuvantapainen ei ehkä ollut se paras... On vähän hankalaa, kun kuvaa yksin. Tai siis toisinsanoen täysin tuurista kiinni, mitä sinne kameraan tallentuu. Avustaja olis näissä hommissa ihan paikallaan, mutta aina ei saa ketään mukaan just sillon kun tarttis. Tai sit ei vaan muista edes kysyä, kun lähtee niin extempore kameran kanssa ulos.

24.4.

24.4.

Kerran jo totesin kuvia editoidessani, että pitäis varmaan ottaa vähemmän kuvia.

Ja sitten perään totesin, että harva on jälkeenpäin harmitellut, että voi kun tuli otettua ihan liikaa kuvia, ennemmin just toisin päin. Monesti kuulee, että voi kun olisi tullut otettua kuvia silloin kun tämä lapsi/lemmikki oli pieni. Toki nykyään pitää muistaa joskus jättää kamera (ja puhelin!) rauhaan ja keskittyä nauttimaan siitä tilanteesta sellaisenaan, eikä kameran ruudun takaa.

4.5.2019

Kaksi viikkoa Vargaa

Varga kotiutui 19.4.
Siitä on nyt vähän reilut kaksi viikkoa.

Ohessa kuvia ekalta parilta viikoltamme yhdessä :)

22.4.

22.4.

22.4.

Pitkä päivä, 9 tuntia autossa. Puolet siitä pentuja vahtien. Tampereelle muutti myös Vargan veli, joten yhdistettiin pentujenhakureissumme yhdeksi. Pennuillakin oli sitten toisistaan turvaa ja seuraa matkan aikana.

Pennut vinkuivat hetken alkumatkasta, mutta muuten reissu meni tosi rauhassa. Muutamat oksennukset tuli - monet pennut voi huonosti autossa (paitsi Ringa, ei koskaan Ringa...) ja veikka kuolasi Vargan selän ihan litimäräksi. Ajettiin pysähtymättä Tampereelle asti.

Ja... Kirjoitin tämän jo kauan sitten. Ja unohdin sen roikkumaan luonnoksena.

22.4.

22.4.

Nyt paria viikkoa myöhemmin, Vargan täyttäessä huomenna 10vk, täytyy todeta että ihan hirveen kiva pentu. Meillä on mennyt ihan hyvin, mitä nyt heti ekalla viikolla käytiin hakemassa pissatulehdukseen antibiootit. Sisäsiisteydestä ei ole tämän hauskuuden takia vielä pienintäkään tietoa, mutta kyllä se siitä. Niinhän se meni Ringankin kanssa. Kakat sentään tulee suurimmalta osin ulos.

Toscakin on suhtautunut pikkupentuun ihan hyvin ja asiallisesti, Ringan kanssa ovat leikkineet heti ekoista päivistä lähtien ja vauhti vaan kiihtyy. Hyvin menevät koko lauma vapaana metsässä ja touhuilevat yhdessä, unohtamatta seurata missä mä liikun.
        Paljon käydään toki pennun kanssa kahdestaankin ulkona - jokaiselle koiralle pitää muistaa antaa sitä omaa aikaa, erityisesti kun kaksi on nuoria ja opettelevat vielä ihan elämän perusjuttuja. Sisäsiisteyden opettelemisen aikana niitä kahdenkeskeisiä ulkoiluhetkiä tulee pikkupennulle kätevästi siinä samalla, kun isompia ei tarvitse viedä ulos niin tiheään tahtiin.

Hirveän hyvä kropan hallinta tuolla on ikäisekseen, menee yli kaatuneista puista ihan tuosta vaan ja kiipeilee sinne ja tänne ja tonne. Sohvallekin heti ekana vai tokana päivänä kotona ollessaan. Pentuaitauksesta tai porteista ei ole yrittänyt yli - vielä... *koputtaa puuta*

24.4.

24.4.

24.4.

Ollaan jo opeteltu perusjuttuja, istumista, maahanmenoa, seisomista ja vähän sivulletulon alkeita, pyörimistä molempiin suuntiin ja ylipäätään namikäden seuraamista, kontaktia... Luoksetuloa, omaa nimeä. Ja liikkeelle lähdettiin siitä, että opeteltiin niiden namien tulevan mun kädestä - joka oli alkuun hirveän vaikeaa.
          Pennut olivat kasvattajalla syöneet nappuloita maahan / lattialle heitettynä ja kun otin nameja käteen, Varga rupesi vaan tutkimaan lattiaa, että missähän niitä nameja olis. Meni yllättävän kauan ja jouduin oikeasti tunkemaan sen namikäden pennun naaman ja lattian väliin n. sata kertaa, ennen kuin se ymmärsi, mistä niitä nameja tulee. Sen verran itsepäisesti se oli "kiinni" siinä lattiassa, että ei tuntunut näkevän tai kuulevan mitään mitä ympärillä tapahtuu.

Kaiken tämän lisäksi meillä alkaa kohta SporttiRakin pentukurssi! Kurssi käydään siis netin kautta, eli kaikki kaukana treenipaikoista asuvat, vuorotöitä tekevät, autottomat, kiireiset jne. ihmiset pentuineen voivat myös helposti osallistua ja häiriöherkkienkin pentujen kanssa pystyy suorittamaan itselle sopivassa paikassa, jos usean koirakon seassa treenihallilla/kentällä toimiminen on haastavaa.
          Koirakkopaikkojakin on vielä jäljellä! Eli tulkaa meidän kanssa treenaamaan :) Vähän halvemmalla löytyy sitten kuuntelupaikkoja. 15.5. on aloitus ja kesto 9 viikkoa. Odotetaan jo innolla! Myös Ringa tulee varmaan vähän osallistumaan siinä sivussa, vaikka onkin jo vähän "yli-ikäinen" tälle kurssille (lähtötasoksi ilmoitettu 9-12vk) - saan vähän niinkuin kaksi yhden hinnalla, heh...

Lisäksi käydään siis ihan kentilläkin treenaamassa muiden koirakkojen seassa, että ei jää sekään puoli hoitamatta. Aloitetaan Ringan kanssa Kyröskosken Käyttökoirien BH-kurssi (vaikka se ei ole "siinä iässä" vielä pitkään aikaan, mutta kun oli tilaa...) 8.5. ja Varga tulee sinnekin mukaan höntsäilemään ja tutustumaan ja totuttelemaan. Ja Toscakin tulee mukaan toimimaan tarvittaessa muille koirakoille häiriökoirana / treenaamaan omia juttujaan kurssin ulkopuolella - kolme kärpästä yhdellä iskulla tai siis kolmen koiran treenit yhdellä ajoreissulla.

27.4.

Tosca ei halua istua pentujen vieressä... Huomaako sen?
27.4.

Kerettiin treffaamaan jo siskoni Minni-corgia kertaalleen, alla muutama kuva siltäkin päivältä. Suunnitteilla on myös pentutreffejä veljen ja muiden samanrotuisten kanssa. Ja ollaan käyty pariin kertaan lemmikkitarvikeliikkeissäkin pyörimässä Vargan kanssa ja samalla punnittu.
        Varga on Ringaan verrattuna valtava, painoi 8-viikkoisena jo 5,3kg siinä missä Ringa oli samanikäisenä neljäkiloinen. 9,5vk iässä painoa oli jo 6,4kg. Mutta Vargasta varmaan kasvaakin aika iso, verrattuna näihin englantilaisneiteihin. Ringa on nyt puolivuotiaana vähän päälle 13-kiloinen eikä vielä lähellekkään saman korkuinen kuin rotumääritelmän alarajalla oleva tätinsä Tosca. Mahtaako se kasvaa edes sinne alarajalle...

28.4.

28.4.

28.4.

28.4.

28.4.

Ollaan toki myös ruvettu opettelemaan paikalla olemista kuvan ottamisen ajan, kiven päällä istuen - tämähän on se mun koirien tärkein ja eniten käytetty taito... Siinä sitten tulin taas todenneeksi, että mistä näitä puoliautomaattipentuja oikein tulee.
         Alla pari ekalla opettelukerralla otettua kuvaa. Ja ne siis otettu kahden isomman koiran touhutessa omiaan selkäni takana eli häiriötäkin oli! Näistä näkee myös hyvin tämänhetkisen korvatilanteen, suuresti toivon että näihin ei tarvitse liimojen ja teippien kanssa koskea. Molemmilla vanhemmilla on ns. luomukorvat, eli toivoa on.

2.5.

2.5.

Varga syö nyt alkuun pentunappulaa ja raakaa vähän sillain 50/50, raa'an määrää vähitellen lisäten. Alkaa tuntua, että pitää kohta hankkia toinen pakastin, vaikka joku pieni arkkupakastin, kun ei tuo iso kaappipakastin enää tunnu riittävän... Kumma juttu, kun koiramäärä on triplaantunut! Hyvin uppoaa ruoka pentuun, se on sopivasti ahne.

Noutohommatkin sujuu heti alkuunsa, leikittiin eräänä iltana kahdestaan pennun kanssa ulkona ollessa noutoleikkiä männynkävyllä. Kerran jouduin itse hakemaan sen - eli sillä ekalla heitolla. Sen jälkeen se käpy palautui mulle. Ilmeisesti mun huoli siitä, että mitä jos tulevat koirat ei noudakkaan niin mielellään kuin Tosca, on täysin aiheeton. Molemmat pennut tekee sitä ihan luonnostaan - niin kauan kun Tosca ei ole paikalla. Se meinaan vie kaikki heitetyt lelut ja kävyt ja muut pienempien nenän edestä, tai jopa suusta...

2.5.

2.5.

2.5.

2.5.


Jospa siinä olisi pentupäivitystä ja kuvia hetkeksi aikaa tästä naperosta.

Seuraavaksi voisin esitellä teille Ringan puolivuotiskuvat :)