Ringa 6kk

Ringa on jo puolivuotias!

Mihin tää aika oikein menee?

6kk tuli täyteen 27.4. ja käytiin tottakai ottamassa kuvia.

Ringa sai puolivuotispäivänsä kunniaksi käyttöönsä vihdoinkin Vijueen leveän heijastavan puolikurran - samanlaisen kuin Toscalla, mutta omassa värissään. Tilasin sen jo heti kun Ringa kotiutui, mutta se oli luonnollisesti pitkään liian iso sille. Nyt tuntui sopivalta ottaa se vihdoin käyttöön. Seuraavaksi pitää hommata Vargalle pinkki...

Lisäksi Ringa pääsi "synttärilahjaksi" hierontaan puolivuotispäiväänsä edeltävänä päivänä. Tai siis, hieroja tuli meille kotiin ja hieroi sekä Toscan että Ringan. Ja pääsi tottakai bonukseksi vielä paijaamaan Vargaa siinä ohessa - kukapa nyt kieltäytyisi söpön pikkupennun paijaamisesta. Jumiahan sieltä takapäästä löytyi aikalailla, kuten jo eläinlääkärissä aiemmin todettiin. Hyvin yleistä liukastelun seurausta, hierojankin mielestä. Ne kamalat talven jääkelit... Toivottavasti ensi talvi olisi siltä osalta parempi.
        Hyvin malttoi Ringakin maata paikallaan, mitä nyt kipeimmistä kohdista hieroessa pidin vähän etupäästä kiinni, ettei lähtenyt kääntyilemään. Selkeästi oli kyllä havaittavissa milloin osui kipeään kohtaan. Toscallakin jotain pientä jumia takapäässä, mutta ei mitään merkittävää.

Viikkoa aiemmin käytiin koko porukalla, juuri kotiutuneen Vargan kera, koirauimalassa. Varga tutkaili ympäristöä mun äidin sylistä, Tosca pääsi esittelemään huimia uimahyppyjään ja Ringa ui kolme kierrosta vähän kuin Toscan perässä, uittajan avustamana ja pelastusliivit päällään.
        Kyllä siitäkin vielä uimari saadaan! Pitäisi vaan päästä käymään uudelleen, nyt kun luonnon vedet on vielä ihan liian kylmiä lapsukaisten uimaopetteluun. Tosca sen sijaan starttasi luonnonvesissä uimakautensa jo vappuaattona - sehän menisi jo jäiden sekaan uimaan, jos vaan heittäisi sille sinne jotain.

On se niin pätevä ikäisekseen, varsinkin treenimäärän (vähyyden) huomioon ottaen. En todellakaan olisi osannut kuvitella puolivuotiaan olevan näin helppo kuvattava ja pysyvän näin hyvin paikallaan! Jotain oon siis kai tehnyt oikein(kin).

Meillä alkaa myös BH-kurssi ylihuomenna! Mennään tutulle Kyröskosken Käyttökoirien kentälle, jossa Toscankin kanssa on (useampi) BH-kurssi käyty ja myös itse BH-koe suoritettu, tai siis sen tottelevaisuusosio. Ringa ei ole ns. suoritusiässä vielä pitkään aikaan, ikäraja BH-kokeeseen osallistumiselle on 12kk. Että sitten ensi kesänä, toivottavasti. Mutta kun kerran mahduttiin kurssille, niin mikäpä siinä sitten. Ja hyvähän se on treenata valvovan silmän alla ja saada ohjausta ja vinkkejä siihen tekemiseen.

Kooltaan se on pieni kirppu, edelleen. Ei kuitenkaan näytä mitenkään rimpulalta, kuten monet muut ikäisensä. Se on luovutusikäisenäkin ollut kilon pari muita ikäisiään ns. jäljessä. Kasvanut kuitenkin tasaisesti, että sen puoleen en ole siitä yhtään huolissani. Mutta pieni siitä tulee kyllä varmasti jäämään, ei sen sukukaan ole mitään jättiläisiä.

          Tätinsä Tosca on ihan rotumääritelmän alarajalla, 51cm korkea. Painoltaan sopiva siinä 18-19kg välissä ollessaan, mikä toisaalta on nahkanartulle ihan tavallinen paino. Toscan sisko, Ringan emä Arya, on aikalailla samaa kokoluokkaa, sen perusteella kun sen livenä näin Ringaa hakiessani. Tiesin siis mitä tulen todennäköisesti saamaan. Ei sen isäkään tietääkseni mikään suuren suuri ole.

Ringa painaa karvan verran päälle 13kg ja on edelleen jonkun verran Toscaa matalampi, mitannut en ole. Jännityksellä siis odotetaan, mitä vaaka ja mittanauha sanovat sen ollessa vuoden. Sen jälkeen se nyt ei varmaan korkeutta enää kasva, massa on tietysti asia erikseen.

Ringalle sitten ehkä pitää yrittää katsoa jotain kookkaampaa urosta, jos sille pentuja tulee joskus tulevaisuudessa... Tavoitteena kun on kasvattaa harrastuscollieita, eikä mitään minicollieita! Hiukan korkeampi koira pääsee myös sen pk-puolen metrisen yli vähän helpommin, vaikka tärkeämpää onkin toimiva rakenne. Menee ne pienet bortsut ja kelpietkin yli siitä metrisestä, toki niillä roduilla fysiikka onkin vähän erilainen, luonteesta puhumattakaan.

Seisotushommat kuvia varten ei ehkä ihan suju ilman avustajaa - ei olla tosin kauheesti treenattukaan. Mutta kyllähän se nyt siinä seisoo sivuttain muhun nähden, paikallaan. Ja jalkoja saa jo asetella. Vaikka... Ei olla kyllä sitäkään treenattu. Lelun saa jo MELKEIN heittää sen eteen ilman, että se sinkoaa kysymättä sen perään. Melkein, ei ihan. Vielä ei iiiihan riitä maltti, mutta kyllä siitä jo huomaa, että se vähän harkitsee. Itseni taakse saan heittää lelun ilman, että se lähtee sen perään, eli ihan hyvällä mallilla ollaan opettelussa.

Mätsäreitä pitäis ruveta katselemaan taas sillä silmällä. Olen jo pientä suunnitelmaa tehnyt tän vuoden puolella olevista näyttelyistä. Kiitos veronpalautusten, lähdetään näillä näkymin molempien junnujen kanssa messariin joulukuussa, mutta Ringa tekee kehädebyyttinsä jo paljon aikaisemmin, kun on tässä näitä näyttelyitä lähempänäkin, mm. Nokian RN suuresti harkinnassa.

         Vargakin varmaan piipahtaa erkkarin pentukehässä, jos sinne asti eksytään. Se kun olis Kuopiossa asti, ja olisi Ringan eka näyttely - PAITSI jos mennään samalla paikkakunnalla edellisenä päivänä olevaan KV-näyttelyyn. Ringa täyttää sen vaaditut 9kk viikkoa aiemmin. Varga taas täyttää 9kk paria viikkoa ennen messaria, eli se olisi sitten sen ensimmäinen ns. virallinen esiintyminen. Täytyy todella yrittää saada niitä mätsäreitä käytyä ja paljon, kunhan saadaan rokotukset, eikä se kokemus ja rutiini pahaa tee Vargallekaan.

Voisinpas tässä yrittää merkata suunnitelmia tuonne meidän julkiseen kalenteriinkin, joka löytyy tuolta yläpalkin linkkirivistöstä...

Korvat on pysyneet ihan nätisti, omaan silmään. En ole näiden korvien taitteiden kanssa mikään ammattilainen ja mulle riittää hyvin, jos ne nyt jonkunlaisella hyväksyttävällä taitteella on. Eikä se nyt maata kaada, vaikka olisivat pystytkin, mutta onhan se näyttelyissä ihan kiva, jos niissä on sellainen asiallinen taite, ettei siitä tule isoa miinusta.

Kauhulla odotan ekoja juoksuja, mutta sitten taas liimataan jos tarve on. Jospa ne saisi jäämään asiallisesti... Yhtään ei innosta sellainen näyttelyitä edeltävä ainainen korvien kanssa puljaaminen, vaikka onneksi se onkin ihan toissijainen juttu muihin harrastuksiin nähden.

Teippaaminen on muuten ihan syvältä, en enää ikinä. Kamalaa hommaa ja sitä liimaa on väkisin korvissa sen jäljiltä, vaikka millä liottelis. Ja lopputuloskin ihan mitä sattuu, kun ei se teippi samanlailla pidä sitä korvaa, kuin liima.

        Tällä kahden koiran kokemuksella suosittelen tästä lähtien ehdottomasti liimaamista. Sitäpaitsi kertaakaan ei ole tullut kommenttia liimatuista korvista, toisin kuin Toscan teippikorvien kanssa. Joku kehtasi jopa syyttää mua koirani korvien TYPISTÄMISESTÄ kun Toscalla oli teipit... Ja näyttäähän se nyt valokuvissakin rumalta, ne teipit siis.

Ihmettelijöille siis infona että näillä sileäkarvaisillakin sitä liimaa tosiaan laitetaan vaan korvan karvoihin, ei ihoon. Toki se helpommin osuu ihoon kuin pitkäkarvaisella, mutta hyyyyvin hyvin harva siitä mitään reaktiota saa. Ja ei häiritse eikä satu koiraa. Itse käytän kokeneemman ohjeistuksella Cascon punaisessa tuubissa olevaa tekstiililiimaa.

Ringa otti kaiken ilon irti siitä hetkestä, kun sai pihistettyä lelun Toscalta - menivät muuten aika vauhdilla ympäri ruohokenttää hetken aikaa! Ringa alkaa jo olla yhtä nopea kuin Tosca, ja metsässä pujotellessa Tosca jää selkeästi jälkeen. Suoralla ja tasaisella sen sijaan ei vielä.

On kyllä kiva, kun nämä eivät kinastele leluista (mitä vähän jännitin ennen Ringan tuloa). Tosca vie minkä Tosca haluaa, eikä kukaan sano siihen juuri mitään. Toisaalta Toscakaan ei ihan porsas ole lelujen kanssa, muuta kun silloin, kun niitä heitellään. Muuten kyllä junnut saa pitää lelunsa, jos niillä leikkivät. Sulassa sovussa juoksevat ulkona myös pitäen samasta lelusta kiinni, siis Ringa ja Tosca. Varga ei vielä pysy vauhdissa. Kukaan ei ärise eikä murise eikä yritä varsinaisesti puolustaa leluja toisiltaan. Sisälläkin välillä kiskovat leluja keskenään.

Toscaa ei olis oikein napannut tää pentujen kanssa poseeraaminen...

...tai no, Vargan lähinnä. Ringa ei oo enää yhtään niin ällöttävä.

Muutamaa päivää aiemmin otettuja kuviakin pari tässä alla, koska tuo ko. päivänä ottamani rakennekuvantapainen ei ehkä ollut se paras... On vähän hankalaa, kun kuvaa yksin. Tai siis toisinsanoen täysin tuurista kiinni, mitä sinne kameraan tallentuu. Avustaja olis näissä hommissa ihan paikallaan, mutta aina ei saa ketään mukaan just sillon kun tarttis. Tai sit ei vaan muista edes kysyä, kun lähtee niin extempore kameran kanssa ulos.

24.4.

24.4.

Kerran jo totesin kuvia editoidessani, että pitäis varmaan ottaa vähemmän kuvia.

Ja sitten perään totesin, että harva on jälkeenpäin harmitellut, että voi kun tuli otettua ihan liikaa kuvia, ennemmin just toisin päin. Monesti kuulee, että voi kun olisi tullut otettua kuvia silloin kun tämä lapsi/lemmikki oli pieni. Toki nykyään pitää muistaa joskus jättää kamera (ja puhelin!) rauhaan ja keskittyä nauttimaan siitä tilanteesta sellaisenaan, eikä kameran ruudun takaa.