Kuvia Vargasta osa 1

Vargan synttärikuvauksista editoitavaksi päätyi melkein 80 kuvaa, joten...

En läväytä niitä kaikkia kerralla tänne. Yritän valikoida parhaita paloja.

Vargasta on kehittynyt heti pikkupentuna aloitetun treenaamisen seurauksena vallan pätevä valokuvamalli, ottaen huomioon sen muuten niin vauhdikkaan luonteen. Ihan vähän vaan olen ylpeä siitä, että edes tämän asian olen saanut ilman ongelmia opetettua mun molemmille nuorille neideille.

Tälläisiä kameran edessä iloisin mielin poseeraavia, kärsivällisesti paikallaan pysyviä koiria on ilo kuvata jopa ilman apulaista - joka onkin vähän ehdotonta, niin harvoin saan (tai viitsin pyytää) ketään auttelemaan kuvailujen kanssa. Toki avustajan kanssa pystyy toteuttamaan joitain sellaisia asioita, jotka yksin kuvatessa ovat haastavia, joskus jopa mahdottomia.

Lisäksi kuvausapulaisesta on se hyöty, että sellaisen voi myös laittaa sinne valmiiksi säädetyn kameran taakse ottamaan niitä kuvia! Jotta voi sitten esimerkiksi ottaa treeni- ja leikkikuvia. Niitä kun on käytännössä täysin mahdoton ottaa yksin. Joten mitä suurimmat kiitokset siskolleni, joka ilomielin lähti mun kuvausapulaiseksi ja kakkoskuvaajaksi kylmään helmikuiseen säähän. Tosin, olisi voinut olla myös metri lunta ja 20 astetta pakkasta...

Lähti vähän lapasesta...

Jos mennään vähän valokuvausasiaan vielä, niin itsehän tosiaan kuvaan tätä nykyä Canon eos 80D -järjestelmäkameralla, edellisen 450D:n jäätyä eläkkeelle 9 vuoden urhean palveluksen jälkeen keväällä 2018. Tällä kertaa kameran nokalla oli Canon 24-105mm F/4 L -objektiivi. Käytännössä käytän vain sitä ja "niftyfiftyä" eli Canon 50mm 1.8 -objektiivia, vaikka muutama muukin putki kameralaukusta löytyy. Näistä lista Muuta-sivulla.

Käytössä minulla on käytännössä poikkeuksetta täysmanuaaliasetukset, ja kuvat tallentuvat muistikortille ns. RAW-muodossa eli raakakuvina. Niitä ei voi sellaisenaan latailla mihinkään nettiin, vaan ne kulkevat minun tapauksessani aina Adobe Lightroom -ohjelman läpi, jossa säädän värit kuntoon, teen pieniä fiksauksia ja rajaan kuvat. Ohjelma myös lisää vesileimat automaattisesti kuvien kulmaan haluamallani tavalla.

Ennen editointia käyn kuitenkin kuvat läpi ja valitsen sieltä vain parhaat editoitavaksi. Olen seuraillut, ja koiria kuvatessa editointiin pääsevien kuvien suhde otettujen kuvien määrään on noin 10%. Eli esimerkiksi 200 kuvasta noin 20 päätyy editoitavaksi. Se on aika paljon, varsinkin kun kuvia saattaa yhdeltä kuvausreissulta tulla helposti yli 500, mutta en vain osaa "tiivistää" eli valita vain muutamaa ihan parasta kuvaa. Onneksi tallennustila on halpaa nykyään, sillä säilytän kaikki "karsinnan läpäisseet" eli editoitavaksi päässeet kuvat - myös alkuperäiset raakaversiot. Ei ole ihan kerta tai kaksi kun niitä on tarvittu myöhemmin!

Uudella ja vanhalla kameralla otetut kuvat muuten tunnistaa vesileimasta! Vanhoissa kuvissa vesileimana on nimeni Elisa, jonka takana isompana sukunimeni ensimmäinen kirjain S. Kun hankin uuden rungon, päivitin vesileiman nykyiseen muotoonsa, johon sisältyy myös kennelini kotisivujen osoite. Jos riittävän kauas taaksepäin mennään, niin kaikissa blogin kuvissa ei taida olla vesileimoja ollenkaan ja blogin alkuajoilta löytyy myös exäni ottamia kuvia sekä ilman vesileimaa että vesileiman "JK" kera.

Virallinen 1v -rakennekuva

Tässä Vargan ihan itse tarjoama poseeraus Vargan itse valitsemassa paikassa!

Löytyikö kuvista omaa lempparia? Kommentoi!

Mun oma lemppari... Tykkään toisiksi alimmasta kauheasti, mutta kun nuo muutkin on niin kivoja (vaikka itse sanonkin)! Mutta jos olisi pakko valita, niin kai se sitten se olisi.