3.4.2016

Korvakokeita (osa1)

En kaipaa teippaamista arvostelevia kommentteja, enkä aio sellaisia julkaista, joten voitte yhtä hyvin pitää mielipiteenne ihan omana tietonanne, kiitos.

Teippaaminen ei satu tai haittaa koiraa millään tavalla, kun se tehdään oikein.

Teippaamista ja korvien painottamista erilaisin keinoin tavataan myös monilla muilla roduilla, sakemanneista dobbereihin ja perunkarvattomiin - osalla korvia tuetaan pysymään pystyssä, osalla halutaan luppakorvat sivulle viipottavien sijaan. Colliella korvien kuuluisi olla kärjestään eteenpäin taittuneet. Tekniikka ja lopputulos vaihtelee tarkoituksen, tekijän ja yksilön mukaan.

Jalostuksen kannalta kannatan kevyiden korvien kantajien yhdistämistä luonnonkorvaisiin, jopa raskaskorvaisiin, mikäli mahdollista ja muilta osin järkevää. Kaikkia kevyt-/pystykorvaisia collieita kun ei voida missään tapauksessa jättää jalostuksesta pois - siitä tulisi paljon enemmän ja paljon suurempia ongelmia rotuun, kun geenipooli pienenisi olemattomiin.

Pystykorvaisuus ei ole kuitenkaan ihan suoraan periytyvä juttu, vaan osittain ihan pelkkää sattumaa ja aika pieni asiahan se on, jos koira on muuten erinomainen yksilö. Ne pystyt korvat haittaavat sitä koiraa ihan yhtä vähän kuin esimerkiksi joku hassu värivirhe, kuten vaikka ylimääräiset tai puutteelliset valkoiset merkit colliella. Sen sijaan voidaan miettiä, mistä kannattaa pelkkien korvien asennon takia lähteä "säästämään" - esim. lonkkaviat tai puutteellinen hermorakenne ovat sellaisia asioita, joilla on ihan todellista merkitystä koiran elämään, toisin kuin korvien asennolla.

Tässä ehkä myös huomataan, että olen ns. käyttökoiraihmisiä, eli kannatan jalostusta, jossa suurimpina arvoina ovat terveys ja luonne. Ulkonäkö tulee sitten niiden jälkeen. Työkoiraksi alkujaan luokitellut colliet ovat erinomainen esimerkki siitä, kun jalostus menee ajan myötä ihan päin mäntyä - näistä on aika hyvin onnistuttu hukkaamaan käyttöominaisuudet, kun on jalostettu koiria CACIBit ja SERTit silmissä vilkkuen. Tottakai jonkinlainen yhtenäinen ulkomuoto on rodussa kiva olla, mutta itse en lähtisi jalostamaan ulkomuotoa käyttöominaisuuksien kustannuksella.

Tosca on 2,5-vuotias kevytkorvainen collieneiti.

Kyllä sen korvia on pentuna teippailtu, mutta kuulemma kaikesta huolimatta nousivat itsepäisesti. Luettuani netistä aiheesta, päädyin kuitenkin ihan huvikseni kokeilemaan, mitä vaikutusta teippaamisella olisi tässä vaiheessa. Pysyisivätkö ne ahkeralla teippaamisella edes muutaman päivän, että voisi käydä näyttelyssä pyörähtämässä ilman, että arvosana pelkkien korvien vuoksi laskisi.

Jostain luin 4-vuotiaasta, jonka korvat oli saatu teippaamalla tai liimaamalla asettumaan ihan lopullisesti. Kovin vähän oli tekstiä aiheesta aikuisen koiran korvien "muokkaaminen". Joten, koska koira ei millään tapaa kärsi korvissaan olevista teipeistä tai liimoista, päätin kokeilla. Onpahan sitten ainakin materiaalia jaettavaksi seuraaville asiaa miettiville.

Toscan korvat ovat vähän jostain tähtien asennosta kiinni, joinain päivinä paljon selvemmin taittuneet, joskus taas lähes pystyt. "Hyvinäkin" päivinä kuitenkin ihan liian kevyet näyttelytuomareiden silmiin. Ja onhan se saanut molemmista junnukehistä arvosteluun maininnan korvista.

Tässä Toscan korvat 02/2016 eli ennen teippailukokeiluja.

Ohjeiden mukaan hankin Leukoplast Pro -haavateippiä, sitä leveämpää (2,5cm).  Vähän turhan leveää tuo leveämpi malli on, en ymmärrä miten sitä pystyy pennuilla edes käyttämään. Teippi tulee kuitenkin tarpeeseen esim. omien käsien ja jalkojen haavoja ja rakkoja paikkaillessa! Nytkin kädessä on laastari, jota on Leukoplastilla vähän "vahvistettu", kun sen omat liimat eivät tahtoneet pysyä.

Hain korvista olemassa olevat "taitoskohdat" ja taitoin korvan siitä. Pyöräytin ympärille löysästi teippiä, painelin kevyesti, että tarttui ja valmis. Tosca ravisteli päätään kerran, eikä ole sen jälkeen näyttänyt millään tavalla huomaavan teippejä korvissaan.

Tässä varmaan ihan ekat teippailut korvissa.

Tässä teippi leikattu kapeammaksi,
mikä johti teippien huonompaan pysymiseen,
mutta oli muuten parempi kuin leveä.

Luin, että teipit lähtevät öljyllä nätisti irti karvoja repimättä ja tähän kuulemma minkkiöljy on paras, kun ei jätä karvoja rasvaisen tuntuisiksi. Hankin Bio-Groomin minkkiöljyn, mutta kokemukset eivät olleet mitenkään valaisevat.
          Kamala liuottimen haju, sitä "öljyä" oli sitten joka paikassa ja teipit ei kyllä lähteneet juurikaan sen paremmin kuin "kuiviltaan", vaikka miten yritin uittaa korvia siinä. Kaiken kukkuraksi uudet teipit on supervaikea saada tarttumaan, vaikka kuinka yritin pyyhkiä korvat kuiviksi minkkiöljystä heti teipit irroitettuani. Eli minkkiöljy ei lunastanut kumpaakaan lupauksistaan.

Alla olevat kuvat on otettu teippien vaihdon yhteydessä 5.3.2016

Tätä on laajakulma-efektin takia korjailtu, joten jos koira
näyttää hassun malliselta, syyttäkää korjailuja...



Toivottavasti saan sen näyttelyissä katsomaan alaspäin,
koska ylös katsominen hukkaa kaiken teippailun vaivan.


Teippejä on vaihdeltu vähän sitä mukaa, kun ovat kastuneet, likaantuneet, alkaneet repsottaa tai muuta. Aika pitkään ne parhaimmillaan ovat saaneet olla, silloin kun ulkona oli vielä pakkasta ja lunta, eikä ollut karvanvaihtoaika.

Jatkamme teippailuja näyttelyyn asti ja toivomme, että sieltä ei saada kauheasti sanomista korvista. Sen jälkeen katsellaan, miten kauan ne pysyvät taitteella. Tulette todennäköisesti kuulemaan vielä korvista ainakin Korvakokeita (osa2) -postauksessa sitten joskus ehkä toukokuun puolella aikaisintaan. Mahdollisesti kesällä kokeillaan myös ns. painosalvaa. Ei hajuakaan, pysyisikö se uivan koiran korvissa yhtään, mutta ei siinä paljoa menetä.

Yhtä rakas se on, oli korvat miten tahansa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huom! Kommentit julkaistaan vasta hyväksyntäni jälkeen :)