24.4.2016

Tokopäivä Kyröskoskella

Lauantaina käytiin tokoilemassa Kyröskosken Käyttökoirien kentällä,
saamassa taas vähän uusia palikoita mistä rakennella.

Kuvista kiitos tällä kertaa Jennille.

Siinä menee mun sormet...


Saatiin hyvin apuja, ei niinkään liikkeisiin, mutta siihen yleiseen puoleen. Sitä lähdettiin siis nyt hakemaankin. Esimerkiksi haahuilu liikkeiden välissä pyritään nyt kitkemään sillä, että Tosca makaa käskyn alla mun lähellä, jos uuteen liikkeeseen ei siirrytä sulavasti suoraan edellisestä liikkeestä. Mun täytyy treenata reaktionopeutta, jotta olisin sen ratkaisevan sekunnin koiraa edellä ja ehtisin käskyttää sen maahan ennen haahuilun ajattelemistakaan. Ja ehdottomasti miettiä treenit etukäteen, jotta en itse jää haahuilemaan miettiessäni, mitä seuraavaksi tehdään.

Lisäksi otetaan ns. luopumisharjoitukset mukaan treeniin, eli mulla on namia kädessä, mutta koiran pitää katsoa mua, ennen kuin saa namin. Käsi sulkeutuu, kun koira tunkee kuononsa namia kohti ja aukeaa, kun se ottaa siitä etäisyyttä. Kun tämä sujuu esim. minä kyykyssä ja koira maassa, samaa otetaan liikkuvalla kädellä, häiriöllä jne. ja sitten siirretään se toimimaan mm. sivulla ollessa. Tämä todennäköisesti tulee tuomaan jonkinlaista ratkaisua myös siihen, että Tosca tarvitsee tällä hetkellä paljon käsi-/namiapua seuruussa ja on sen takia hyvin kiinni siinä käden liikkeessä. Näin se oppinee ottamaan oikeasti kontaktia muhun, eikä namiin.


Tosi hyvin neiti collie jaksoi pitkän päivän, johon siis sisältyi kaksi 15 minuutin settiä eri kouluttajien kanssa ja paljon autossa odottelua. Se oli suurimman osan ajasta melko valppaana autossa, tähyili ympäristöä, joten ajattelin että se olisi iltapäivällä ollut ihan rättipoikki, kun kaivan sen kakkossettiä varten ulos. Mutta mitä vielä, se oli iltapäivällä vielä parempi kuin aamusta!

Kun olin palauttamassa sitä autoon, se kävi (köh...) vähän omatoimisesti moikkaamassa yhtä labbista, mutta oli tosi nätisti ja ystävällisesti. Tää oli luvattomasta toisen koiran luo karkaamisesta huolimatta kiva juttu, koska se kävi häntä heiluen positiivisella mielellä moikkaamassa toista koiraa. Ja palasi siitä sitten aika reippaasti takaisin kyllä.

Hurrrrrja! Tää on se "eco" -rinkula, josta olen aiemmin maininnut.

Toscasta ei ole juurikaan mustavalkokuvia, mutta nyt on ainakin yks.


Jenni tuli meille yöksi - lauantai-ilta ja osa sunnuntaista käytettiinkin sitten Toscan sukututkimukseen. Vielä riittää tutkittavaa ja hutkittavaa, mutta jonkinlainen kuusipolvinen sukutaulu löytyy tällä hetkellä TÄÄLTÄ.
         En voi suositella puhelimella, tabletilla tai muulla kovin pieniruutuisella laitteella avaamaan, se saattaa olla hieman vaikeaselkoinen. Täytyy joskus säätää pakolliset leveydet siihen, myöhemmin. Ylipäätään lisätietoja ja muuta on tulossa lisää joskus, kun saan rakenneltua.

Ei tuon suku ollenkaan hullummalta näytä, vaikka on tuolla viime vuosituhannella aika rankkaa linjasiitosta käytetty - se oli silloin selvästi in, aika lailla joka rodussa. Ja onneksi niistä ajoista on jo monta monta sukupolvea aikaa. Pari merle-merle -yhdistelmää ja pitkäkarvaistakin löytyi taustalta, sieltä viidennestä, kuudennesta ja seitsemännestä polvesta. Ja aika runsain määrin pitkäkarvatekijän kantajia, jollainen Toscan isäkin on.

Kovin sairaita koiria sen sijaan ei löytynyt ja luonnetestejä oli varsinkin isän puolella runsain määrin ja ihan kivoja pistemääriä - niiden jakautumisesta eri osa-alueisiin sen sijaan ei vielä ole mulla tietoa, eikä varmaan monesta löydykään. Ilahduttavasti jokunen käyttötuloskin löytyi, vaikka onhan tämä koko rotu aika pitkälti näyttelypuolta vielä. Jälkeä, tokoa ja hakua ainakin. Suunta on (luojan kiitos) parempaan päin.

Mun takki vaihtui settien välillä - tuli kylmä!
Mutta mikä tuo takajalan asento on?

Jenni kävi kokeilemassa vähän tokoilua ja näyttelyjuttuja läheisellä kentällä lauantai-illasta Toscan kanssa ja kivastihan se toimi (ja T jaksoi edelleen tehdä hommia!). Sitten, kun mä opin sen kanssa kunnolla tekemään, niin tulee siitä kyllä aika magee. Vaikka onhan se jo nyt.
         Sunnuntainen mätsärikäynti sen sijaan peruuntui (Jennin piti viedä se kehään), kun neiti ilmeisesti rappusissa nyrjäytti etujalasta vähän nilkkaansa ja ontui sitä sitten jonkun aikaa. Ei se nyt ihan kolmijalkainen ollut, mutta selvästi kevensi sen jalan askellusta. Nyt illasta alkaa vaikuttaa jo normaalilta, mutta otetaan rauhallisesti pari päivää - opetellaan sitten vaikka sisällä sitä kapulan pitoa, kun se ei jalkaa rassaa, jos Tosca alkaa kerätä liikaa pöllöenergiaa. Parempi purkaa se johonkin rauhalliseen ja kehittävään, kuin lelujen kanssa pitkin kämppää riekkumiseen.

Luoksetulo-odottelua

Mitä tekee koiraharrastaja perjantai-iltana?
Menee aikaisin nukkumaan, koska kymmeneltä aamulla täytyy olla treenikentällä.

2 kommenttia:

  1. ps. oikea koiraharrastaja menee perjantai yönä töihin päästäkseen sieltä joskus aamuneljältä ja miettii onko järkeä nukkua, vai meneekö ADHDna kentälle :''D eiku hei... Se olinkin vaan mä.

    Voihan miniTosca :3 Onnistuko Liikkiksen kuvista mikään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :''D hahah

      Mä oon ollu niin laiska, etten oo vielä saanut kuvia edes koneelle asti :D Joten en tiedä.

      Poista

Huom! Kommentit julkaistaan vasta hyväksyntäni jälkeen :)