12.4.2016

Tokotunti ja ekat mätsärit

Torstai 7.4. - Toko-yksityistunti

Ennen koutsin saapumista leikin Toscan kanssa ja esittelin sille asian nimeltä noutokapula. Juu, se ei ehkä koskaan ennen ollut nähnyt sellaista. Nouti sen muutaman kerran, ei ongelmaa. Kerran otti kapulan päästä kiinni, mutta pudotti ja korjasi pyynnöstä. Tottakai se tuo sen mulle hyppäämällä mua vasten, mutta... se nyt on hiottavissa. Treeniä tottakai tarvitaan myös siihen, että T pysyy sivulla istumassa, kun heitän kapulan.

Koutsin saavuttua katsottiin ALOn juttuja läpi, ihan että millä tasolla mennään. Tehtiin jonkinlainen alokkaan seuruukaavio (namin kanssa) ja otettiin ensimmäiset pätkät juoksua ja hidasta kävelyä ikinä. Pysähdykset ja täyskäännökset kuulemma ok, mutta 90-asteen käännökset vaatii hiomista. Juoksussa Tosca irtosi liikaa ja hitaassa sen peppu kävi kuulemma liikaa maassa, eli pyrki vähän liikaa perusasentoon. No, näitä vauhteja ei olla treenattu vielä ollenkaan, joten ymmärrettävää.

Otettiin sitten seuraamisen käännöksiä maahan piirretyllä... öh... parkkiruuduilla. Eli sellainen kulmikas 8, joita näkee esim. digikelloissa. Vasemmalle kääntymiset on vaikeita, oikealle vähän parempia. Mutta kyllä se siitä. Treeniä vaan. Lisäksi mun pitää ehdottomasti muistaa treenata ihan vaan sitä, että poistun koiran luota, kun se istuu sivulla tai makaa. Ja toki siihen palaamista myös. Niissä se on vähän epävarma ja lähtee joskus mukaan.

Maahanmenoa seuraamisen yhteydessä ei olla vielä tehty ollenkaan, mutta sitäkin kokeiltiin. Joo, eihän se treenaamatta sitä osaa. Mutta sitä lähdetään nyt opettelemaan. Treeneissä saatiin kuitenkin ainakin ohjaajan päähän jonkinlainen kuva siitä, miten sitä lähdetään opettamaan koiralle.

Luoksetulossa ei näyttäisi olevan muuta ongelmaa, kuin koiran eteen istuminen. Se jää aavistuksen liian kauas. Vauhtia pitää myös muistaa ylläpitää, mutta tuolla kertaa tuli muistaakseni kivasti laukassa. Toscahan siis usein pudottaa puolivälissä raville.

Kaukot (istu-maahan-istu) on toimineet erinomaisesti, mutta nyt treeneissä se ei meinannut taas nousta istumaan sitten millään. Liian alhaiset kierrokset, kun T ehti tylsistyä liikkeiden välillä odottamiseen, saattoivat olla osasyynä, vaikka eipä se tosin seuraavana päivänä paremmalla moodillakaan toiminut. Sitä saa siis muistutella sille taas. Ja käsimerkit pitäs ottaa käyttöön koiraa helpottamaan (tällä hetkellä niistä ei ole apua, jos olen edes metrin päässä koirasta).

Kapulan pitoa ja estehyppyä ei kokeiltu. Este pitää kyllä ehdottomasti testata joku päivä ihan itsekseen, kun noita esteitä on ja kapulanpitoharkat pitää aloittaa myös. Oletan pienessä typerässä päässäni, että nämä kaksi liikettä eivät tule olemaan mikään kovin suuri ongelma meille, mutta aika näyttää...

Paikkamakuussa vierellä oli koutsin pehkonarttu. Ensimmäisellä kerralla Tosca nousi istumaan pari kertaa jo kun olin sen sivulla vielä ja lähti melko pian tulemaan mua kohti kun pääsin kauemmas seisomaan, mutta kun palautin sen paikalleen, se pysyi.

Edelleen me kuulemma voitaisi kevään/kesän aikana olla valmiita kokeeseen, jos treenataan ahkerasti. Mä olen tyytyväinen, jos edes tän vuoden puolella möllikisoihin. Mutta oli miten oli, treenata pitäisi ahkerasti, mitä ei ehkä olla tässä parin viikon aikana tehty. Synttäreiden järjestäminen, matkasta palautuminen ja kaikki! Tekosyitä. Aina se 15min jostain välistä pitäisi löytyä, kun kerran on aikaa istua koneellakin!

Sunnuntai 10.4. - Ensimmäiset mätsärit

Korkattiin meidän mätsäriura Ylöjärvellä, parkkihallissa pidetyissä mätsäreissä. Isoihin aikuisiin oli muistaakseni vähän päälle 40 koiraa, jotka otettiin kuuden joukoissa kehään juoksemaan, josta sitten pariarvostelu. Me oltiin onneksi jo toisessa erässä, numerolla 8.

Tosca osaa seistä paikallaan kivasti, mutta mutta... koska mä olen sen sivulla, se tuijottaa mua kokoajan eli pää on sivulle ylös. Jos tungen namin sen nenän eteen, se pyrkii sitä kohti tai kiemurtelee saadakseen sen mun nyrkistä, joten se seisominen menee siinä. Jos menen sen eteen, se tulee mua kohti ja todennäköisesti vetää pepun maahankin vielä. Jokatapauksessa katsoo silloin about suoraan ylös. Enkä tällöin tietenkään pysty puuttumaan sen jalkojen asentoonkaan. Ja lisäksi sen korvat osottaa sivuille, enemmän tai vähemmän.

Jalkojen asento taas on toinen ongelma, se nimittäin seisoo jalat ihan sumpussa, tajalalat allaan, eli ei todellakaan siten, että se näyttäisi edustavalta. Tähän löytyy osasyy siitä, että se on takapäästään jumissa talven ja kevään liukastelujen takia - hieronta täytyy kyllä varata ja on venyttelykin vähän tuntunut pahinta helpottavan. Tosin, kyllä se metsässä satunnaisesti pysähtyessään seisoo niin, että ei voi kuin huokailla sen kauneutta... Alla muutamia esimerkkejä:

Ylväs, ryhdikäs ja kaunis koira

Vähemmän ylväs tässä...

Taas ylväs ja kaunis ja takajalat takana.

Ja sit taas ei.

Ei sen asennon pitäisi olla mahdottomuus kehässä,
kun se kerran kiviröykkiössäkin onnistuu.

Takaisin asiaan.... Juokseminen ei sujunut sen paremmin. Maastolenkkarit on huonot sisällä, juokseminen oli muutenkin tuskaisaa ja hiukset naamalla. Vauhtia oli liian vähän ja käännöksissä koira törmäili muhun, suoralla taas yritti kuristaa itsensä remmiin pyrkimällä vähän yllättäen sivulle tai eteen ja rupesi sen takia yskimäänkin yhdessä kohdassa. Joten sekään osa-alue ei sujunut.

Saatiin, ihan oikeutetusti, sininen nauha. Sinisten kehästä pudottiin ensimmäisten joukossa. Pakko myöntää, että ei kauhean hyvä fiilis jäänyt. Mutta ei se auta kuin treenata lisää. Vappu alkoi ainakin jännittää entistä pahemmin, KV-näyttelyyn ei ole kiva mennä nolaamaan itseään ja koiraa.

Lisäksi pakko sanoa, että kehässä olemisesta jäi todella kiireinen ja hätäinen fiilis. Ei ehtinyt yhtään katsomaan, miten se koira seisoo tai muuta ja sit piti jo yhtäkkiä olla juoksemassakin ja sit taas seisoa ja ... Huhhuh, kaikki tuntui tapahtuvan nanosekunnissa, enkä mä pysynyt kärryillä ollenkaan. Ei se näyttänyt kyllä yhtään siltä, kun muiden esiintymistä katsoi kehän ulkopuolelta.

No, ensi sunnuntaina uusiksi... Vaikka ei juuri huvittaisi tuon kokemuksen perusteella, niin pakko se on kai, että oppii. Olis tässä ainakin neljät mätsärit vielä ennen vappua.

Mätsäreiden jälkeen käytiin seikkailemassa lapsuusajaltani tutussa metsässä, siitä ehkä muutama kuva tulossa joskus myöhemmin, jos sattui yhtään onnistunutta kuvaa tarttumaan. En ole vielä saanut kuvia miehen kamerasta. Mätsäristä ei ole kuvia, pimeä halli jne. Tokotunnilla miehen piti kuvata, mutten viitsinyt herättää sitä niin aikaisin, kun se oli nukkunut huonosti.

Nyt täytyis vaan viitsiä, jaksaa ja ehtiä treenata, sekä tokoa että näyttelyjuttuja.

2 kommenttia:

  1. Joissakin mätsäreissä meilläkin ollu kiireitä, mutta yleensä ne menee tosi rennossa tunnelmissa, hätäilen enemmänki virallisissa näyttelyissä, jotenkin niin sekavan näköstä ja varsinki silloin jos tuomari ei puhu suomea tai edes englantia.. nii yritäppä sen käsimerkeistä selvää saada.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me siis vaan osuttiin vähän huonoihin mätsäreihin kokemuksen määrään suhteutettuna... :D Toivottavasti seuraavat ja erityisesti se oikea näyttely menee paremmin! Meillä onneksi on suomalainen tuomari :D

      Poista

Huom! Kommentit julkaistaan vasta hyväksyntäni jälkeen :)