Röntgeniä

Luustokuvapäivä! Tätä onkin jo odotettu!

Tosca saatiin vihdoin ja viimein rekisteriin 8.8. ja päivää myöhemmin tuli näkyviin vuotiaana kuvattujen lonkkien lausunto B/B. Liityin myös itse Kennelliiton jäseneksi tässä samalla.

- Tosca KoiraNetissä -

Tosca aamulla, tyytyväisen tietämättömänä siitä,
mihin kohta ollaan lähdössä.

Ihan iloinen olen lonkkalausunnosta, terveethän nuo ovat, mutta tottahan sitä aina olisi A:ta toivonut. Collieilla kuitenkin jalostuskäytön raja-arvona C ja Toscalla on suvussa hyvin terveitä lonkkia, joten sinänsähän tämä ei ole mikään suuri juttu. Tavallaan harmittaa, että nuorena kuvatut lonkkakuvat lausuttiin, mikäli kyseessä olikin ns. nuoruuden löysyyttä. Siinä tapauksessa se olisi nyt kuvattuna voinut saada A:t. Mutta näillä mennään, enkä viitsi alkaa uudelleen kuvauttamaan lonkkia.

Odottaminen on ihan tyhmää t. Tosca 

Tänään meillä olikin sitten tosiaan jännä päivä, kun mentiin Toscan kanssa eläinlääkärille ottamaan viralliset kyynärkuvat ja epäviralliset selkäkuvat. Jos mulla olisi liikaa rahaa, niin toki selänkin ottaisin virallisena, mutta kun sitä ei näiltä vaadita, niin tyydyn mielelläni reilusti halvempaan vaihtoehtoon. Kyynärkuvien lausuntomaksun kävin jo etukäteen Omakoirassa hoitamassa pois alta.

Todisteaineistoa! Tämä on vielä odotusaulasta,
ennen mitään rauhoituspiikkejä.

Meillä oli aika klo 12, varttia vaille saavuttiin paikalle, annettiin tiedot tiskillä ja mentiin odottamaan. Tosca ja sen olemattomat odotustaidot - 20min meni vinkuessa, mutta sitten se päätti, ettei tässä varmaan mitään tapahdu ja veti mun jalkoihin kyljelleen. Eli osaa se rauhoittua oudoissakin paikoissa, se ei vaan tapahdu ihan minuutissa. Eikä noussut, vaikka vierestä käveli koiria ja ihmisiä.

Rauhoitusaine alkaa vaikuttaa, klo 12:29

Noin vartin yli päästiin sitten huoneeseen, jossa eläinlääkärisetä ihmetteli koiraa vähän päällisin puolin, tsekkasi polvet ja sanoi että ne on kunnossa ja tuikkasi rauhoittavan. Sitä laitettiin normaalia vähemmän, kun ei tarvinnut lonkkakuvia varten venytellä koipia ja oli muutenkin niin rauhallinen koira. Ihasteli, että kiva kun on tuollainen rauhallinen mutta seurallinen neiti.
         Aika pian alkoi pää painua, sitten se meni maahan ja pian veti etupäällä kyljelleen, takapää jäi ns. maahanmenoasentoon. No mä sen sitten käänsin kokonaan kyljelleen, oli sen verta epämukavan näköinen asento. Ja pian se olikin sitten ihan täysin unten mailla ja hoitaja tuli kantamaan sen ihan velttona kuvattavaksi. Oli se kyllä aika reppana lötköpötkö.

Odotellaan heräilyä, klo 12:56

Menin aulaan odottamaan ja pitkältä tuntuneen ajan kuluttua mut pyydettiin takaisin, Tosca makasi tutkimuspöydällä ja oli saanut "herätyspiikin", mutta oli vielä ihan umpiunessa. Siinä sitten odottelin, eläinlääkäri kävi näyttämässä kuvia ja antamassa mielipiteensä - ei mitään sanottavaa missään, oikein siistit kyynärät ja selässäkin kaikki kunnossa. Nyt siis odotellaan vielä kennelliiton lausunto kyynäristä.
         Pikkuhiljaa Tosca rupesi heräilemään, räpytteli silmiä ja vähän liikutteli korviakin. Istuin sen vieressä. Sitten korjasin asentoani, mun kenkä piti narahtavan äänen lattiaa vasten ja Tosca hyppäsi istumaan. Oli se kyllä ihan kuutamolla ja vajosi takaisin uneen hetken sekavana tuijoteltuaan. Siitä se kuitenkin alkoi vähitellen virkoamaan, nosti välillä päätään tarkistaakseen että mä olen vielä siinä ja nukahti uudelleen.

Zzzzz.... klo 13:13

Sitten se alkoi pyrkiä istumaan, huterasti, nojasi muhun. Laitoin sille valjaat päälle, että pystyn tukemaan sitä paremmin, jos se päättää lähteä johonkin suuntaan hoipertelemaan ja nostin sen hetken kuluttua alas pöydältä. En todellakaan luottanut, että se tuossa kunnossa pääsisi sen 20cm matkan pöydältä lattialle omin voimin. Lattialla se sitten jo seisoikin ihan omin voimin, kävi muutamaan kertaan kietämässä huoneen ympäri hoipertelevin askelin.
         Totesin, että ehkä me tästä jo selvitään autolle ja käytiin maksamassa. Nostamalla autoon ja kotona autosta alas. Autolta ovelle se hoiperteli kuin kännissä, mentiin ihan rauhassa. Asutaan ensimmäisessä kerroksessa eli yhden kerroksen rappuset olisi ollut ylöspäin. Mentiin ihan suosiolla hissillä. Ja kotona laitoin Toscalle mun työpöydän viereen pehmoisen pedin ja peittelin sen sinne.

Loppupäivä otetaan ihan levon kannalta.

Reppana istuu muhun nojaten
ja tyhmä omistaja vaan ottaa kuvia, klo 13:34

Paikkana siis Eläinystäväsi Lääkäri, Tampere. Tosi mukava paikka, näin ekan kerran perusteella. Kaikki ihmiset oli tosi mukavia ja tilat siistejä ja pisteet kotiin siitä, ettei missään näkynyt sitä tyypillistä nappulasäkkihyllyä ja seiniä ei oltu kuorrutettu nappularuokamainoksilla. Ja maksoin 10€ vähemmän kuin mitä luulin, johtuikohan siitä vähemmästä rauhoitusaineen määrästä vai mistä.
         Ensi kuun alussa Toscalla on silmätarkki samassa paikassa ja sitten olisi vielä tarkoitus tilata Zoogeniltä CEA- ja DM-geenitestit. Ne saa ilmeisesti ihan kotona otettua, siis poskesta otettava raapenäyte.

Tosca punnittiin toki myös ja painoa tänään oli 20,3kg.

Hoippuvat on askeleet, klo 13:37

No mutta entäs meidän treenit sitten?

Treenien osalta meillä on vietetty hiljaiseloa. Jotain pientä on käyty hömpöttelemässä ja muutamaan otteeseen olen tarkoituksella paineistanut Toscaa ja nostanut sen puoliväkisin takaisin sieltä. Ehkä se vielä oppii, ettei paineistuminen ole maailmanloppu, vaan silloin kannattaa yrittää vielä vähän kovemmin. Tässä on kyllä yksi asia, mitä koiraan kaipaisi - se paineensietokyky.

Fiilisongelmaahan meillä nyt vähän on ollut. Sen takia ollaan tehty tosi pieniä treenejä. Mua on lähinnä vaan ahdistanut, kun en ole osannut asialle oikein mitään tehdä ja sitten koko treenaaminen on vähän jäänyt. Kun enhän mä voi kovin ahdistuneena mitään treenata, kun tuo koira lukee mua kuin avointa kirjaa ja kaiken kukkuraksi reagoi hyvinkin selkeästi siihen, millä tuulella mä olen.

Viikon takaa, mummulassa pienen treenin jälkeen.
Hurja pieni peto!

Seuruussa ylimääräiset kiertämiset on myös olleet ongelmana möllitokoista lähtien - kerran jopa astuin Toscan tassulle, kun se lähti juoksusta hitaaseen siirtymässä kiertämään mua. Hyppäsi sivuun ja vingahti, mutta ei sitten enää kuitenkaan aristanut varvasta hetkeä myöhemmin. Ei kyllä kiertänyt sitten enää toista kertaa samassa liikkeessä.
         Mutta jotenkin tämä turha kiertäminen täytyisi nyt saada loppumaan, enkä oikein tiedä miten. Pieni komentaminen ei auta mitään ja isompi komentaminen saa tuon vain paineistumaan ja hermostuksissaan sitten kiertämään mua entistä pahemmin. Ja sitten se paineistunut fiilis siirtyy koko seuraamiseen ja sivulletuloon ja pakka hajoaa käsiin ihan kunnolla. Remmissä en ole testannut, mutta veikkaan, ettei se sitä remmissä edes yritä. Ei kai se auta kuin kokeilla.

Liikkeestä maahanmeno (ihan sama mistä liikkeestä, siis muutenkin kuin seuruussa) on nyt ihan supervarma ja alkanut tulemaan nopeammaksikin. Kunhan vain muistan sen armeijakuri-asenteen käskyttäessä, kepeällä lepertelyllä tuo ei tee yhtään mitään kyllä kunnolla - ei siis ihme ja kumma paineistu yhtään siitä, kun jämäkästi käskytän liikkeet. Ollaan nyt ruvettu tekemään seassa myös istumisia ja vetihän tuo pari kertaa maahan, ennen kuin tajusi avata korvat ja kuunnella, että mikäs käsky sieltä tuleekaan. Tää tekee oikein hyvää sille. Sitten vielä jossain vaiheessa opetan kunnolla sen seisomisen.

Blogi sai myös vähän uutta ilmettä tänään.

Eiköhän me treenirintamallakin nyt heräillä taas,

treenaamattomuus ei ainakaan edistä asiaa yhtään.