Ompeluksia

Tämä postaus on odottanut luonnoksissa jo reilun kuukauden,
mutta eipä kai tämä asia ole siinä ehtinyt vanhentumaan.

Vihreä panta - ensin hieno poseerauskuva...

Vihreä puolikurra oli maannut "to do" -laatikossa keskeneräisenä jo vuosia, arviolta noin viisi tai jopa kuusi vuotta. Siis pidempään kuin Tosca on ylipäätään ollut olemassa. Tekeminen tyssäsi joskus siihen, kun muovirimpula ompelukoneeni ei suostunut paksuihin materiaaleihin. Nyt sain kuitenkin 46v Singerini toimimaan (ongelmanahan oli niinkin vakava ja iso juttu, kuin vääntynyt puola...) ja se porskuttaa iloisesti kolminkertaisenkin t-nauhan yli.

Totesin vihreän pannantekeleen mätsäävän pituudeltaan Toscalle - eihän siitä puuttunut enää muuta kuin se kurraosuus. Pannan päällinen on siis (todennäköisesti) merinovillahuopaa, joka on tikattu t-nauhan päälle. Tuo huopapala on nimittäin Näpsä-käsityökoulusta johonkin ihan toiseen projektiin tarttunut mukaan aikoinaan.

Kurraosuuden lisääminen oli muutaman minuutin juttu ja pannasta tuli oikein kelvollinen. Kaiken kukkuraksi se sopii väriltään yllättävän hyvin tummalle soopelille. Mikään arkipantahan tämä ei herkähkön materiaalinsa vuoksi tule olemaan kyllä, mutta eiköhän sillekin aikansa ja paikkansa ole.

... ja sit tämmöinen ei-poseerauskuva :D

Siitähän mä sitten innostuin ja kaivoin laatikoita. Sisko oli valitellut, että Minni-corgin remmi alkaa olla tiensä päässä (pennut, huoh...) ja siitäpä sain idean. Tein simppelin noin 2-metrisen remmin kapeasta t-nauhasta, pehmustin violetilla softshellin nurjalla puolella (sellainen pehmoinen karvamainen pinta). Laitoin lukon lähelle myös pienen palan heijastinta tuomaan turvaa pimeneviin syysiltoihin, vaikka eihän tuo kovin kummoinen heijastin olekaan. Remmistä on kuulemma tykätty!

Toscaltakin puuttui pantavalikoimista oikean värinen puolikurra. Heijastinraidallista t-nauhaa ja oranssia softshelliä. Näpersin aika pätevän arkikäyttöpannan. Puolikurra, heijastimet ja pehmuste - aika pettämätön yhdistelmä. Olen oikein tyytyväinen ja tämän valmistumisen jälkeen ei olla muita pantoja käytettykään sitten...

Oranssi puolikurra.

Hölmöläinen...

Panta oli oikeastaan testikappale pehmustuksen toimivuudesta. Aloin nimittäin väsäämään Toscalle myös valjaita, samoista materiaaleista. Mallia otin Toscan Hurtan y-valjaista, jotka menevät ikävästi kainaloon ja apinoin parannuksen tähän ongelmaan Hurtan uudemmasta mallistosta. Näissä tekemissäni tuo mahan ympäri tuleva remmi on huomattavasti taaempana, eikä näin ollen hankaa kainaloita. Valjaat eivät tee selän päällä X-kuvioa, vaan ennemmin H:n. Näette kyllä sitten kuvista...

Onni on koira, jonka päälle voi sovittaa mitä vaan ja se osaa olla ihan rauhassa paikallaan. Helpottaa tällaisia projekteja huomattavasti. Kauhulla odotan, kun sisko pyysi tekemään Minni-corgille myös valjaat...

Valjaista laitan kuvia, kunhan saan pehmusteet tehtyä.

Joo, kyllä, ne on edelleen kesken.