Colliepäivä

Osallistuttiin SCY:n Pirkanmaan alaosaston järjestämään Colliepäivään Toijalassa 23.9.
Ja mulla on sieltä ihan sikana kuvia ja vähän tekstiä...

Alunperin paikalle lähdettiin jalostustarkastuksen takia, mutta myös muu tapahtuma oli oikein kiva, sai kokeilla doboa, rallytokoa, agilitya... Oli myös kiva nähdä ihmisiä ja muita collieita, vaikka mä nyt toki tällaisena vähän hiljaisena tyyppinä jäinkin tapani mukaan lähinnä seuraamaan sivusta. En vaan osaa tunkea juttelemaan uusien ihmisten kanssa, vaikka kuinka on se yhteinen puheenaihekin.

Doboa kokeilemassa

Mulla oli sisko mukana, joka otti tämän postauksen kuvat (siis siitä huolimatta, että niissä taitaa olla mun vesileima... mutta toisaalta mä sekä säädin kameran asetukset että editoin kuvat). Sisko pääsi myös kokeilemaan Toscan kanssa rallytokoa! Sitten me treenailtiin vähän pk-esteitä (kisakorkuinen A ja 50cm hyppy) ja vähän agilitya, kun kerrankin saatiin kuvia niistä.
        Omaa jalostustarkastusvuoroa odotellessa ihmeteltiin vähän doboa. Etujalat voi kyllä laittaa tasapainotyynylle, mutta takajalat on no-no. Takapään käyttöä pitäisi kyllä treenailla enemmän. Pitää ehkä laittaa tuollainen tasapainoilutyyny joulupukin listalle!

Vapaana rallittelulle oli myös varattu tilaa ja siellä joitain collieita juoksi iloisesti porukassa. Toscan jalostustarkastuksen jälkeen siellä ei tietenkään ollut ketään, joten jäi meiltä välistä. Vaikka en kyllä ihan mene takuuseen, olisiko Tosca siellä olostaan nauttinut. Ehkä päästään yhteislenkille myöhemmin katsomaan, miten isommassa porukassa olo sujuu.

Jalostustarkastuksessa Tosca mitattiin 51,5cm korkeaksi. Hieman pitkänmallinen ja korvat hyvin minimaalisesti taittuneet, mikä nyt jo toki tiedettiin, mutta yleisesti saatiin ihan todella hyvä arviointi. Tai ainakin itse olen todella tyytyväinen. Ei mitään suurempia virheitä.

Klikatkaa kuvia, niin suurenevat, jos ei meinaa saada selvää :)

Kiitos tapahtuman järjestäjille, tuomarille yms! :)

Seuraavana päivänä käväistiin mätsärissä saamassa sininen nauha ja sinisten kehästä ensimmäisten joukossa ulos. Siis vaikka meillä oli parina säntäilevä ja pomppiva villakoira ja Tosca esiintyi hyvin asiallisesti. Sentään sisko pääsi Minni-corginsa kanssa pienten aikuisten punaisten kolmanneksi, joten ihan turha reissu ei ollut. Mutta kieltämättä harmittaa, kun me ei olla edelleenkään saatu yhtä ainoaa ruusuketta, edes mätsäreistä.

Kyllä, laitan tuhannesti enemmän arvoa niille kahdelle pienelle kolikon kokoiselle merkille, BH-pinssille ja TK1-avaimenperälle. Mutta olisi silti kiva saada joskus edes se yksi ruusuke hyllyn reunaa koristamaan. Mutta musta tuntuu, että meidän mätsäritouhut tais vähäks aikaa olla tässä, katsellaan jos joskus myöhemmin kiinnostaisi taas kokeilla.