2.3.2019

Ringan tulosta on jo yli 2kk!

Jäänyt vähän tämä bloggaaminen...
Päivitellään sitä tahtia kun hyvältä tuntuu.

Ringa on nyt ollut meillä jo yli 2kk ja täytti juuri 4kk.
Tässä postauksessa kuvat joulu- ja tammikuulta.

Olen myös kirjoittamassa tarkempaa postausta siitä, mitä Toscan synnytyksessä tapahtui ja miten tilanteen voisi tunnistaa vähän aikaisemmin kuin meidän tapauksessa ja niin edelleen. Mutta se vie vielä aikaa, ennen kuin on julkaisukelpoinen. Sen kirjoittaminen ei ole ihan kevyttä hommaa vieläkään ja muistot nousevat herkästi pintaan, mutta jos sen avulla joskus pelastuu edes yksi pentue, niin se tuska ja vaiva on sen arvoista.

25.12.18

Minni-corgi (25.12.18)

25.12.18

23.12. olin ollut kolme yötä Manchesterissa ja palasin jännityksestä täristen lentokentälle. Lensin sinne tosiaan aikaiseen sen takia, että menolento olisi ollut moninkertaisesti kalliimpi paria päivää myöhemmin ja kun työtkään eivät haitanneet harrastuksia siinä vaiheessa, niin miksei yhdistäisi reissuun pientä turistikiertelyä itselle ihan uudessa maassa! Ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla, kaiken kukkuraksi.

Lentokentän terminaalin vieressä tapasin kasvattajan, sekä oman Toscani siskon Aryan. Ennen kuin huomasinkaan, mulle oli pakattu pieni pentu kuljetuskassiin ja toivotettu hyvää matkaa. Tapaaminen oli valitettavasti aika pikainen, sillä lentokentän ympärillä on todella tiukat säännöt siitä, minkä aikaa siellä saa olla auton kanssa ja maksut ovat hurjan korkeat. Jälkeen päin ajatellen tapaaminen olisi siis todellakin pitänyt sopia johonkin muualle, kuitenkin kävelymatkan päähän terminaalista. Olisi ehditty edes hetki jutella paremmin.

Mun neuloma villapaita päällä (28.12.18)

Ensimmäinen yhteiskuva (28.12.18)

28.12.18

Ringa huusi ihan paniikissa varmaan ensimmäiset 10 minuuttia, kunnes totesin, että pakko se on kaivaa sieltä syliin rauhoittumaan. Se pusutteli mun naaman heti ihan märäksi pienellä kielellään! Hetken hengailun ja tutustumisen jälkeen oli kuitenkin pakko laittaa pentu takaisin koppaan ja kipittää lippujen ja lappujen kanssa eteenpäin, kohti turvatarkastuksia. Aikaa oli vielä varmaan pari tuntia ennen lennon oletettua lähtöä (ja olin kuullut terveisiä Suomesta, että Helsingissä on jään takia lennot myöhässä...) mutta halusin pelata varman päälle, jos turvatarkastuksissa tulisi jotain hämminkiä. Mutta ei siinä sen kummempaa, meidät vietiin erilliseen huoneeseen, jossa otin pennun pois kopasta ja koppa käytiin läpivalaisemassa. Työntekijä katsoi pennun päällisin puolin läpi ja totesi, että kaikki kunnossa, ei muuta kun lentoa odottelemaan.

Lentoa odotellessa ehdittiin pennun kanssa vähän leikkiä mukaan ottamallani pikku narulelulla ja yritin parhaani mukaan pitää pentua hereillä ja iloisella mielellä, jotta se koppaan laitettaessa olisi rauhallinen ja nukkuisi lennolla mahdollisimman pitkään. Lento oli tosiaan myöhässä reilun tunnin. Pentu kävi odotusajalla molemmilla tarpeillaan pissa-alustan päällä, onneksi.

2.1.19

Ihan vahingossa sain yhteiskuvan vapaana (2.1.19)

Tosca leikittää (2.1.19)

Lennolla viereeni sattui ihana englantilaisnainen, joka oli jo kauan sitten muuttanut Suomeen ja oli palaamassa sukulaisten luota kotiin joulua viettämään. Hänelläkin oli koira ja kovasti ihasteli pentua. Näytettiin toisillemme kuvia koiristamme puhelimista ja höpöteltiin englanniksi. Ja sitten tämä kaivaa neulepuikot ja lankaa kassistaan ja alkaa neuloa! Siis ei ole todellista, millä tuurilla? Kaivan omat puikot ja langat esiin ja jatketaan juttelua näistä kahdesta aiheesta koko lennon ajan. Eli suoraan sanottuna, mulle sattui ihan paras mahdollinen vierustoveri lentokoneeseen! Kaksi yksin lentävää neulovaa koiraihmistä. Ihan käsittämätön sattuma.
         Helpotti myös omaa stressiä, kun oli kiva juttukaveri vieressä - en muistanut juurikaan hermoilla pennusta, joka nukkui lähes koko lennon ajan ihan hiljaa kopassaan, edessä olevan tuolin alla. Muutaman kerran se hieman vinkui, mutta rauhottui, kun avasin vetoketjua sen verran, että pystyin silittelemään sitä. Kai se vain kaipasi varmistusta siitä, että olen vielä siinä, eikä ole mitään hätää. Olisi kyllä tuntunut ihan käsittämättömän pahalta lykätä juuri emostaan ja sisaruksistaan erotettu 8-viikkoinen pentu ruumaan ihan yksin.

Ringan kanssa saavuttiin Suomeen hieman jouluaaton puolella. Siitä sitten autolla parin tunnin matka kotiin, mies tuli meitä siis hakemaan. Helsinkiin päin tulin yksinäni bussilla, mutta pennun kanssa oli huomattavasti kivempi matkustaa omassa autossa kotiin. Pentu viihtyi suhteellisen mukavasti mun sylissä matkan ajan ja kipitti ihan itse omin pikku tassuin parkkipaikalta kotiovelle minun ja miehen perässä ja kävi siinä matkan varrella pissallakin. Reipas pieni 8-viikkoinen, ensimmäistä kertaa näki lunta, ihmiset ja koko paikka oli ihan outoja, mutta se ei tuntunut hirveästi tuon mieltä vaivaavan.

7.1.19

7.1.19

7.1.19

Tosca ei ottanut pentua vastaan kovin lämpimästi ja onnistui ensimmäisen tapaamisen aikana nappaamaan sitä korvasta hampailla sen verran, että pennulle tuli pieni haava korvaan. Ja korvassa olevat haavathan vuotaa tunnetusti aika runsaasti, vaikka reikä olisi ihan olemattoman pieni... Kaiken kukkuraksi siihen nousi pientä turvotusta ja maalailin jo piruja seinille, että sille tulee hirveä verikorva, joudutaan lähtemään jouluaattona päivystykseen sen kanssa ja siitä korvasta tulee sellainen ruttuinen mytty. Aamulla turvotus oli kuitenkin jo laskenut reippaasti ja korva ei alkujärkytyksen jälkeen tuntunut pentua vaivaamaan.

Jotta pennun elo Suomessa lähtisi mahdollisimman rauhallisesti liikkeelle, niin tottakai oli tosiaan jouluaatto. Pennun ensimmäinen vuorokausi Suomessa ja heti lähdettiin jouluruoalle ja lahjoja avaamaan miehen sukulaisille ja poikettiin matkan varrella toivottamassa hyvää joulua ja näyttämässä pentua myös mun papalle. Pentu oli kovin reipas ja rakasti heti kaikkia ja maisteli joulukuusta ja mattojen hapsuja ja sen sellaista.

Joulupäiväkään ei sujunut sen rauhallisemmin, kun lähdettiin heti aamupäivästä ajamaan tunnin matkan päähän, jossa omat sukulaiseni olivat kokoontuneet vuokramökille viettämään joulua. Toscakin oli mukana ja mökillä tavattiin heti siskon corgityttö Minni, joka yleensä rakastaa kaikkia. Tosca vahti tarkkaavaisesti Minniä, jos se oli pennun lähellä ja selkeää "tämä pentu kuuluu laumaan" -ajatusta oli jo havaittavissa, hankalan alun jälkeen. Loppuvuosi oltiin sitten ihan rauhassa kotosalla ja pentu sai vihdoin kotiutua kunnolla, mitä nyt miehen kaveri tuli viettämään uuttavuotta meille.

14.1.19

14.1.19

Tosca alkoi hiljalleen sulattaa ajatusta pennusta ja näyttää pieniä merkkejä siitä, että voisi vaikka leikkiäkin pennun kanssa. Alkuun ne merkit olivat hyvin jännittyneitä ja Tosca ei ollut itsekään varma siitä, mitä oli tekemässä. Nyt paria kuukautta myöhemmin nuo kaksi ovat hitsautuneet ihailtavalla tavalla yhteen ja leikkivät monenlaisia leikkejä keskenään - ja Toscahan ei leiki. Ei ainakaan mitään kontaktilajeja, eikä tasan varmasti jaa yhtään ainoaa lelua ja luuta. Eipä.
        Se on tehnyt ne kaikki. Päivittäin ne kiskovat leluja, painivat, juoksevat ulkona hippaa, järsivät samaa luuta ja nukkuvatkin samalla pedillä - joskaan ei nyt ihan kylki kyljessä, se olisi Toscalle jo vähän liikaa. Toscalla on ihan uskomattoman pitkä pinna ja toisaalta Ringa oppi hyvin nopeasti lukemaan ja uskomaan Toscan eleitä ja ymmärtämään, että nyt on paras väistää, ettei tule sanomista.

23.1.19

Ehdoton lempikuvani tammikuulta! (23.1.19)

23.1.19

Ollaan käyty rokotuksilla, tapaamassa muita nahkapentuja, vierailtu usein lemmikkitarvikeliikkeissä, tavattu Minni-corgia, seikkailtu niin kävelyteillä kuin metsissä, opeteltu remmissä kulkemista, vapaana luoksetuloa, kivien päälle kiipeämistä, tokon alkeita, vähän näyttelyjuttuja, kosketusalustaa...  Käyty pari kertaa collieiden hallivuorolla ihmettelemässä treenihallia. Hoidettu yksi pissatulehdus ja edistytty sen jälkeen huimasti sisäsiisteydessä. Puettu kovilla pakkasilla pennulle takkia ja tossuja. Otettu satoja ja taas satoja kuvia. Ja muutamia videoitakin. Autoiltu, vierailtu sekä mun että miehen vanhempien luona useita kertoja, sekä mun mummulassa, tavattu vieraita ihmisiä kotona ja muualla, opeteltu toisaalta myös ohittamaan niitä vieraita ihmisiä ilman, että niiden luokse täytyy yrittää kiskoa...

Todettu, että yksinoloista ei tule mitään, jos pennun sulkee olohuonetta pienempään tilaan. Opeteltu ja kokeiltu missä asennossa kynnet saisi parhaiten leikattua ja löydetty siihenkin yhteinen sävel. Liimattu korvia. Rekisteröintikin on Kennelliitolla meneillään ja ensiviikon alussa lähtevät geenitestinäytteet kohti Venäjää ja Zoogeniä. Otetaan DM, MDR1 ja pitkäkarvageeni. Myös Tosca on hengannut mukana, ja sen kanssa olen tottakai käynyt myös ilman pentua kodin ulkopuolella touhuamassa, samoin kuin ollaan käyty pennun kanssa ilman Toscaa.

Siinä meidän ekat pari kuukautta tiivistettynä.

Ringalta lähti myös ekat hampaat, ne keskimmäiset etuhampaat ja pysyvät hampaat on kovaa vauhtia jo tulossa tilalle. Seuraavat niiden vierestä heiluvat jo uhkaavasti ja lähtevät varmasti lähipäivinä, todennäköisesti noiden yhteisten vetoleikkien avustuksella.

26.1.19

26.1.19

26.1.19

Tämän vuoden tavoitteet pitäisi kirjata ylös ja käydä viime vuosi pintapuolisesti läpi. Tässä kun ei vielä ole kauheasti ehtinyt tapahtua. Ehkä se siis seuraavaksi ja siihen kuvitukseksi helmikuun kuvat... Ettei tämä paisu ihan mahdottomaksi.

Loppuun vielä pieni treenivideo tammikuun alusta:


Ajantasaisempia kuulumisia varten tsekkaa meidän Instagram @sopivansmoothcollies

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huom! Kommentit julkaistaan vasta hyväksyntäni jälkeen :)