Treenikuvia!

Kuvat otettu 13.6.

Kiitos siskolle kuvausavusta ♥

Käytiin läheisellä hiekkakentällä neljän koiran voimin treenaamassa 13.6. - eli siis minä, mun lauma, sisko ja Minni-corgi. Pennut pääsi tekemään vähän perusjuttuja, perusasentoa, yhden tai kahden askeleen siirtymisiä sivulla, maahanmenoa, istumista, seisomista, luoksetuloa ja vähän muita temppuja.

Tosca teki siskon kanssa rallytokoa - yritän kovasti siitä siskolle lainakoiraa, jos se vaikka kävisi sen kanssa ihmettelemässä kisoja RTK1 verran. Tosin vähän jo kutkuttaa itsekin lähteä, kun kävin siskon kahdet rallykisat kuvaamassa tässä... Se vaikuttaa ihan naurettavan helpolta Toscan osaamistasoon nähden ja tois mulle kisakokemusta. Joten, ehkä. Ehkä.

Ja sitten toki sisko treenasi omansa kanssa myös vähän rallya. Heillä nyt siis kahdesta kisasta kaksi ALO hyv. tulosta alla, eli yhden tuloksen päässä siintää se ensimmäinen koulari. Ja samaa rataa jos jatkavat, niin se tulee seuraavista kisoista.

Ringan vahvuudeksi sanoisin kontaktin ja keskittymiskyvyn. Sen vauhti sopii siihen, mihin olen Toscan kanssa tottunut, joten treenaaminen on helppoa ja mukavaa. Ei vaadi mua venymään äärimmilleen. Tokikaan se ei sitten ole niin kiihkeä ja säpäkkä, mistä tykkäisin. Mutta ehkä sen ei tarvitsekaan olla, kunhan tekee pyydetyt asiat hyvin.

Sen kanssa varmasti esim. tokon alokkaan ja BH:n suorittaminen ei tuu oleen ongelma, melko nuorenakaan, mutta saadaan ehkä tehdä ihan tosissaan töitä, että päästään sinne pk-puolelle tai tokon vaativampiin luokkiin.

Ringakin on alkanut heräämään leikkimisen saloihin hiljalleen. Sitä auttoi tuolla treenikerralla selvästi se, että se katsoi ensin kentän laidalle sidottuna muiden leikkimistä. Mustasukkaisuus toimii. Hyvä siitä tulee!

Luoksetulon lähdöstä ei puutu vauhtia!

Tosca. Se seuruu on niin veitsenterällä, vaatii multa kaiken saatavilla olevan hallinnan ja kontrollin, että se pysyy edes vähän siellä missä pitäis. Edistää, pahasti. Joka johtaa siihen, että se ei käänny, varsinkaan vasemmalle. Mitäs opetin alkuunsakin huonosti sen mokoman seuruun. Jospa noiden junnujen kanssa nyt en toistaisi sitä virhettä - ainakin oon niitä lähtenyt ihan erilailla viemään siinä asiassa eteenpäin, paremmilla opeilla! Siskolla onkin siinä opettelemista, miten se saa Toscan kanssa seuruun toimimaan.

Rallyn osalta se osais aikalailla kaiken mitä alokkaassa vaaditaan. Pienellä käsiohjauksella sen saa eteen istumaan ja tietyillä jekuilla ehkä oikealla tavalla siirtymään sivulle, se kun osaa sen kyllä kahdella tavalla - se on vaan tähän asti saanut tehdä sen niinkun itse parhaaksi näkee. Pyöriminen vasemmalle ilman peppun menemistä maahan onnistuu myös, kunhan sen tekee riittävän reippaasti. Sitä en oo vielä selvittänyt, saako sen miten hyvin sivulta kiertämään ohjaajan ja takaisin sivulle. Se kyllä tekee sitä muutenvaan huvikseen, kun ei tarttis, mutta nyt siihen ehkä tarvis ihan jonkun käskyn.

Hyvin pienestä on siis rallytokon alokasluokka kiinni. Ainiin ja se remmi, se pitäs osata roikottaa mukana... Ja sitten se, että kuinka jumiin Tosca menee mun kisajännityksestä plus siitä remmistä. Sen takia laittaisin sen mielummin siskon kanssa sinne kentälle, jos se ei olis sille niin paha.

Saivat kuitenkin siskon kanssa radan tehtyä muutamalla uusinnalla ja pienillä korjausehdotuksilla. Toscahan oli kerran treeneissä Minniä tuuraamassa, ja olivat tehneet hyvällä menestyksellä AVO-VOI -tason rataa.

Varga onkin sitten mulle jotain ihan uutta ja outoa. Se on ahne isolla A:lla. Puree sormille, kun ei kerkee kattoo, mikä on sormea ja mikä lihapullaa. Kyseisten treenien ansiosta mulla oli peukalossa reikä. Ensimmäinen oikeasti läpi-nahasta-reikä koirien hampaista.

Se on myös ihan sairaan nopee. Siis herrajumala miten nopee! Hengästyn sen kanssa ja se todellakin venyttää mut äärirajoilleni. Mä kun en ole mitenkään mestari reaktionopeuden kanssa. Tulee varmasti opettamaan mulle paljon enemmän, kuin mä sille.

Mut hirveen pähee kakara. En luopuisi enää mistään hinnasta ja se on omalla tavallaan just sitä mitä tarvin. Sen kanssa tulee varmasti olemaan enemmän työtä päästä niihin alemman tason juttuihin, mutta vain taivas on rajana sen jälkeen, kun homma toimii. Sen kanssa hommissa on enemmän muuttujia, koska se ei ole ihan samalla tavalla kiltti ja kuuliainen, kuin Ringa. Täytyy oikeasti miettiä sitä hallintaakin. Mutta se tekee niin täysillä, kaiken mitä tekeekään, että ainoa jarru tässä on ohjaaja. Toisaalta, ohjaajan kisajännityksestä se ei ehkä hirveästi ota itteensä, mikä olis kyllä iso plussa. Toivotaan siis sitä.

Varga leikkii sille päälle sattuessaan tosi kivasti. Se noutaa, saalistaa ja taistelee.  Joskus sitä ei vaan kiinnosta ja mun täytyy opetella, mitkä on ne nappulat, mitä pitää painaa, että saa sen heräämään. Joskus se vaan tosiaan katsoo mua ja lelua ja mun riehumista yksin sen lelun kanssa, kuin halpaa makkaraa.

Mulle tää on vähän vaikeeta, koska Toscan kanssa ei ole tarvinnut tätä työtä tehdä ollenkaan, se osasi jo mulle tullessaan leikkiä ihan kivasti ja siitä sitten vaan vähän hioin eteenpäin. Toisaalta, opetinhan mä noutajasekoituksenkin taistelemaan lelusta. Koiran, jolla ei sitä taistelutahtoa ollut nimeksikään. Joten ei tän nyt niin iso ongelma pitäis olla.

Ei ollenkaan mahdotonta, etteikö Vargan kanssa voisi myöhemmin treenata suojelujuttuja. Sitten isona. Se olis mun sellainen oma iso haave, joko tämän tai jonkun tulevan koiran kanssa. Mutta sk collie sen pitää olla. Kunhan olis ensin näyttää sitä muuta osaamista, että ylipäätään pääsis mihinkään treenaamaan. Nyt pitäis vaan leikkien tehdä pohjaa sille hommalle. Ja kivasti se leikkii muidenkin kanssa, kuin mun. Toki tuttujen, mutta varmaan vieraampienkin kanssa. Ei oo tullut kokeiltua.

Ihan naurettavan vähänhän me on treenattu mitään. Soimaan itseäni siitä jatkuvasti. Kun ei ne koirat edisty ja opi, jos niiden kanssa ei tee mitään! Ja sitten ne vuodet vaan vierii ja koirat vanhenee ja kohta ne onkin jo eläkkeellä ilman, että ne on käyneet missään kokeissa. Jälkihommiakaan ei olla vielä aloitettu tälle kesälle (mutta on silti edelleen vakavasti suunnitelmissa). Erityisesti Toscan kanssa ajan loppuminen oikeasti alkaa jo ahdistaa. Se täyttää kuus.

Monet pennut osaa samassa iässä jo paljon enemmän kuin kumpikaan näistä ja mun tekee ihan oikeasti pahaa katsoa muiden treenivideoita saman ikäisistä pennuista. Mulla olis vain ja ainoastaan aikaa tässä työttömänä ja useampi käyttökelpoinen kenttäkin kävelymatkan päässä, ja silti me ei tehdä juuri ikinä mitään. Kun se SporttiRakin pentukurssikaan ei oikein napannut meidän tarpeisiin ja se sitten vähän jäi...

Itseäänhän siitä vaan saa syyttää, ettei ole tehnyt tarpeeksi. Muut on olleet ahkerampia. Mulla tässä taustalla tosiaan painaa aika pahasta stressistä ja uupumisesta toipuminen, joka ei oikein ole edistynyt mihinkään suuntaan, vaikka jäin työelämästä pois. Teen hirveästi suunnitelmia ja haaveilen kaikenlaisesta, mutta sitten tositilanteessa loppuukin jaksaminen kesken, enkä saa lähdettyä esimerkiksi treenaamaan, tai tallaamaan jälkiä, vaikka muuten koirat hoidan ja lenkitän moitteettomasti.

Mutta jospa me täältä noustaan, ja toisaalta on ihan hyväkin antaa niiden pentujen olla pentuja. Kunhan nyt jotain edes oppivat, ennen kuin ovat ihan isoja. Tai lähinnä, että oppivat oppimaan. Hyviä niistä tulee. Mutta nyt pitäis oikeesti alottaa, jos meinaa jotain vielä tälle kesälle ehtiä!

Varga noin 3,5kk

Pari kuvaa Minnistäkin...

Hirveen pätevä ja iloinen töppöjalka!

Ja loppuun vielä muutamat kuvat Vargan leikeistä. Tän jälkeen leikitin vielä Ringan, mutta kamerasta loppui tila kesken! Seuraavalla kerralla täytyy ottaa vaihtomuistikortti mukaan... Tai ostaa isompi muistikortti.

Yritän saada jotain videoakin otettua kohtapuoliin treeneistä. Sillain perinteisesti, kamera jalustalle ja toivotaan, että onnistutaan pysymään edes osan aikaa siinä alueella, jota kamera kuvaa...

Toiveitakin saa esittää - mitä te haluaisitte nähdä täällä blogissa? Mistä haluaisitte kuulla?