17.6.2016

Tokokuvia ja jotain selitystäkin

Noniin, miljoona tokoilukuvaa, olkaapa hyvät.
Nämä on otettu tiistaina 7.6.



Käytiin siis treenaamassa 7.6. kuten kuvista näkyy. Pääasiana oli tokon alokkaan hyppy, sitten muka-superhelppo hyppynouto ja sit vielä se merkin kierto. Jotain pätkiä seuraamista ja sensellaista tehtiin myös, kuten kuvista näkyy.

ALOn hyppy nyt sujuu ihan ilman ongelmia. Siinä ei oo mitään ihmeteltävää.

Hyppynouto yllättäen olikin sitten ihan supervaikea, vaikka oletin, että eihän meillä nyt tässä tuu olemaan mitään ongelmaa, senkun tehdään vaan. Siis nouto on ok ja hyppää mielellään, mutta mikä ihme siinä on, että se leveä ja matala este pitää silti paluumatkalla kiertää? Saatiin sitten niitä onnistuneitakin, mutta oli siinä vääntäminen... Tätä pitää kyllä muistaa nyt treenata, olis pk-kokeissa meinaan tosi tärkeä juttu, kun siellä tulee sit se A myös ja hyppynouto on metrisellä umpiesteellä.

Merkin kierto on yhtä keskeneräinen ja epämääräinen kuin aina. Joskus Tosca keilaa tötterön, joskus menee ihan haahuillen jostain 1-1,5 metrin päästä kaukaa lönkötellen, ihan kuin päiväkävelyllä ja oho vahingossa tuli kiertäneeksi sen tötterönkin siinä sit, hups. Tässä riittää kyllä työtä.

Kuvista ei ehkä välity, mutta kaiken sen vääntämisen ja hankaluuksien jälkeen oli kyllä vähän taas huono fiilis treenin jälkeen. Tosin koiralla ei, sentään. Ja onneksi kivat kuvat piristivät, saatiin parhaat seuruukuvat ikinä tähän mennessä ja muitakin kivoja siellä joukossa oli!










Näiden kuvien jälkeenkin on ehditty treenaamaan. Sunnuntaina 12.6. aamupäivästä käytiin tekemässä ihan lyhyt tokotreeni pelkällä lelupalkalla (namit oli taskussa, muttei tarvittu). Oltiin ihan extempore-meiningillä, ilman kuvaajaa tai actionkameraa liikkeellä, joten todistusaineistoa ei jäänyt.

Tehtiin luoksetuloja, ensin lyuhyeltä matkalta. Tuli tosi jees eteen. Pidemmältä matkalta ekalla kerralla juoksi mun ohi ja jäi mun taakse (lelu selän takana). Loput pari pidempää tuli oikein, vaikka se lelu oli edelleen siellä ihan samanlailla selän takana. Vauhti yhtään pidemmiltä matkoilta lelupalkoilla ihan 10+.

Sitten jokunen superlyhyt paikkamakuu sinne sekaan. Jätin maahan, kävelin jonkun matkaa, pysähdyin selin koiraan ihan muutamaksi sekunniksi ja siitä takaisin. Tosihyvä, ei yhtään vinkumista tai muutakaan! Kerran kokeilin myös sen, että kävelinkin koiran ohi, kävin sen takana kääntymässä, kuten kokeissa (en nyt muista että missä luokissa jne) pitää tehdä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa.

Ihan yhdet kaukotkin kokeiltiin, toimii. Niin, siis istuminen ja maahanmeno, seisomista ei olla vieläkään otettu kunnolla ohjelmistoon. Pitäisi. Mutta se vaatisi alkuun tekniikkatreeniä sisällä ja kun se on musta niin mälsääää! Sama homma sen takapäätreenin kanssa... Pitäisi silti.

Sivulletuloja otettiin muutama, pääasiassa ok, pari kertaa tuli ihan hullusti eteen vinoon ties miten, kun ei kai lelun kanssa ihan vielä malta keskittyä riittävästi. Toisella kerralla korjasi heti ok, toisella kerralla joutui käskyttämään useamman kerran ja koirakin alkoi jo turhautua ja haukkua käskyttäessä. Lopulta tuli kuitenkin sain sen tulemaan oikein ja siitä palkka. Eiköhän se vielä opi, että palkka tulee vasta kun malttaa tehdä kunnolla. Joku pieni pätkä seuraamistakin otettiin, oli ihan ok, vähän saisi katsetta nostaa mua kohti enemmän. Silti, olen tyytyväinen, koska tuntui, ettei mun käden paikalla ollut enää mitään merkitystä Toscalle.

Pääpaino oli nyt meillä siinä tekemisen meiningissä ja fiiliksessä - mielentilassa. Prodogin patukka (kuvissakin mukana) on ihan mainio, Toscan sisäinen malinois pääsee ehkä vähän valloilleen. Ainahan se leikkii hyvin, mutta jotenkin se on tuon patukan kanssa vielä normaalia parempi. Ja se pysyy patukassa kiinni, vaikka nostaisi koko koiran ilmaan.

Sain lähteä kentältä hymyssä suin ja Toscastakin näki kilometrin päähän että sillä oli kivaa.


Tää on ihan mun lemppari ♥ Onko teillä lempikuvia tästä postauksesta?




Eilenkin käytiin treenaamassa (ja joku päivä tässä välissäkin käytiin jotain ihan nopeeta, joka meni ihan hyvin, mutta muilta osin muisti pätkii nyt ihan urakalla). Eilen olisi ehkä kannattanut jättää treenaamatta.

Seuruussa ei minkäänlaista kontaktia. Yritin innostaa ja kaikkea, mutta ei. Paineistui vaan ja mitä enemmän yritin vaatia, innostaa, helpottaa, mitävaan, niin sitä pahemmaksi se meni. Loppujen lopuksi oltiin siinä tilanteessa, että se ei tullut edes sivulle.

Ja siis tahdon tässä painottaa, että se on edellisissä treeneissä mm. vinottanut ihan hulluna, kävellyt mun eteen jatkuvasti (niin että kävellessä polvi osuu sen lapaan!), edistänyt, irronnut sivulle, hiippaillut takana ja kokeillut, jos väärälläkin puolella vois seurata. Lisäksi se kontakti on mennyt kokoajan huonompaan suuntaan, kun olen näihin muihin ongelmiin yrittänyt puuttua.

Totta puhuakseni, ottaisin mielummin sen koiran, joka pitää muhun tiiviisti kontaktia iloisella ilmeellä mutta paikka on ihan päin mäntyä, kuin sen, joka on kyllä oikeassa paikassa, muttei vilkaisekaan mun suuntaan.

Luoksetulot toimi ihan mainiosti sentään ja superlyhyessä paikkamakuussakin pysyi hiljaa ja hienosti, ihan siis sen verran että kävelin 10m, pysähdyin pariksi sekunniksi selin koiraan ja sit takaisin. Tehdään nyt paikkista vähän uusiksi sen huonon mielentilan takia ja näyttäisi ainakin tällä hetkellä lupaavalta.

Paikallaan istumisesta luoksetulo ok, mutta samasta asetelmasta kun kävinkin autolla hakemassa jotain, se nousi seisomaan. Meni takaisin istumaan kun komensin (kolmannen kerran). Huoh...

Ehkä me pidetään nyt vähän taas taukoa, ainakin muutama päivä ja mä vetäydyn johonkin nurkkaan miettimään mitä mä voisin parantaa omassa tekemisessäni, ollakseni koirani arvoinen ohjaaja. Koska nyt mä en sitä ole. Ehkä voisin myös lukea kirjoja välillä, koska niitä mulla riittää. Ehkä joku viisaampi on kirjoittanut jotain sellaista, josta voin hyötyä.

Edelleen olen sitä mieltä, että koira on ihan super. Itseeni olen sen sijaan kovasti pettynyt.

Merkin kierto



No, ehkä tää vielä tästä.
Onneksi ei ole kuin 2 viikkoa bh-kurssin alkuun.

9.6.2016

BH-kurssia ja omia treenejä

Neljä ekaa kuvaa 31.5.

BH-kurssi loppui torstaina 2.6. olleeseen treenikertaan. Olin jotenkin väärin kai laskenut, en edelleenkään ymmärrä, miten. Vaikka kuinka tuijotan kalenteria, en saa kuin sen viisi kertaa laskettua. Mutta oli miten oli, osalla porukasta on edessään bh-koe perjantaina 10.6.
         Me ei sinne vielä päästä, kun ei ole Toscalle vaadittavia papereita (uusi export pedigree on tulossa englannista). Vaikka ei me vielä olla sillä tasolla, että haluaisin lähteä sinne mokailemaan ja panikoimaan. Mielummin menen sitten, kun tekemisessä on jo vähän varmuuttakin ja voin luottaa meidän tekemiseen vähän paremmin. Saan ehkä sitten itsenikin tsempattua sellaiselle mielentilalle, että päästään kunnialla läpi.

Osallistumisen sijaan nakitin itselleni valokuvaustehtävän BH-kokeeseen. Saas nähdä mitä siitä tulee. Mies lupautui lähtemään kaveriksi, myös kuvaamaan itse. Toivottavasti saadaan kelvollista materiaalia, sillä varmasti monelle kelpaisi onnistuneet kuvat omasta koirasta.



Oli miten oli, nyt piti kurssilla sitten tehdä koko bh-kaavio. Ihan joo hyvinhän se seuraa, välillä, mutta kyllä se tarvitsee vielä aika hemmetin ison määrän varmuutta siihen. Että kyllähän me nyt ne kaaviot tuplana ja muut jotenkuten rämmittiin läpi, muttei se todellakaan mitään kaunista katseltavaa ollut. Namia oli kädessä kokoajan, mutta ei koiran nenässä kiinni ja palkkasin harvakseltaan.
         Vasemmalle tuo kääntyy edelleen superhuonosti, joten henkilöryhmässä tulin ihan suoraan kävelleeksi koiraa päin ja muuta hienoa. Enkä edelleenkään tiedä mitä sille vasempaan kääntymiselle tekisi. Mutta ainakaan se ei henkilöryhmässä pätkääkään välitä niistä ihmisistä, ainoastaan se kääntyminen tuottaa tuskaa. Myös saksalainen täyskäännös vaatii vahvan käsiavun + mä sekoilen sen remmin kanssa kytkettynä seuraamisessa. Mutta on se edistynyt silti paljon!

BH:ssa on nykyään jäävät pysähdyksen kautta ja istumaan jättäessä se meni tottakai maahan, kun tyhmänä käskytin sitä istumaan eikä odottamaan paikallaan. Muutenkin se menee joskus maahan, kun käskee istumaan ja sitten maahan-käskyllä ei varmana mene. Tähän tarvitaan varmuutta lisää. Maassa se sentään pysyi ja tuli vauhdilla luokse - joskaan ei mun eteen, vaan jäi juosten kiertämään mua ympäri ja tuli sivulle kun pyysin uudestaan luokse. Joo, lisää treeniä. Ei se kyllä ole koskaan ennen tuollaista tehnyt. Mutta ainakin se tulee luokse, että ei tilanne nyt kovin paha ole.

BH-kurssi numero 2 starttaa näillä näkymin 29.6. ja seuraava mahdollisuus osallistua BH-kokeeseen onkin sitten kuukausi siitä eteenpäin, 27.7. ja sinne tässä nyt sitten kovasti koitetaan tähdätä. 6 kurssikertaa ja läjä omia treenejä siihen päälle. Tehdään parhaamme.

Piti ottaa rakennekuva mutta... 1. se uppoaa ruohoon,
2. se on märkä ja 3. mihin ne korvatkin osottaa?

Lauantaina 4.6. kyläiltiin mun vanhempien luona. Matkan varrella käytiin katsastamassa yhden lopettavan lemmikkitarvikeliikkeen loppuunmyyntiä ja sieltä tarttui terraariojuttujen lisäksi Toscalle 650g noutokapula. Mulla on ennestään 250 ja 450 gramman kapulat, ohjatun kapulat ja metallikapula. Tähän mennessä oltiin käytetty vain 250 gramman kapulaa.
        Pk-puolella kisoissa estenoudot tehdään juurikin 650 gramman kapulalla ja ykkösluokassa tasamaanouto myös. Kakkosluokassa tasamaanouto on 1kg ja kolmosessa 2kg kapulalla, mutta jos nyt ensin katellaan, oppisko tuo edes jäljestämään... Enkä usko, että isot kapulat tulevat olemaan ongelma koiralle, joka lenkeillä raahaa paljon painavampia oksia mukanaan!

Tästä eteenpäin kuvat lauantailta 4.6.

Vasemmalle kääntymistä käden perässä.

Seuruupaikka elää. Tässä hieman takana,
seuraavassa sekunnissa jo vähän liian edessä.

Tosca pääsi testaamaan uutta kapulaa takapihalle. Tehtiin myös vähän seuruuta, joka oli melko hyvä (kontaktia paremmaksi, koiran paikka tarkemmaksi ja lisää intoa tekemiseen), ihan joku yksi maahan-istu-vaihtohässäkkä (joka toimi taas vaihteeksi ihan hyvin) ja pari jäävää maahanmenoa. Jäävät ei toimineet viimeksi kentällä oikein mitenkäänpäin, mutta nyt oli ihan tosimageet.

Pysyy pysyy, mutta ilme... :D

Ja se kapula. No, ei sen kanssa ollut mitään ongelmaa. Nyt se jo istuu itse mun eteen kapulaa tuodessaan, vaikkakin tooodella hitaasti ja viiveellä, mutta kyllä se siitä nopeutuu. Pitää myös olla tässä tarkkana koiran paikan kanssa, koska se jää hirveän mielellään vähän turhan kauas, mikä vaikeuttaa kapulan ottamista sen suusta, kun joudun kurottelemaan koiraa kohti. Mutta sentään se tulee suhteellisen suoraan eteen. Ja suostui se myös erillisenä liikkeenä sitä kapulaa pitämään, ei mitään ongelmaa senkään kanssa.
         Tämä isompi onkin parempi siinä mielessä, että sitä on huomattavasti hankalampi lähteä kantamaan väärällä otteella, verrattuna siihen 250g kapulaan. Mun heittäminen tosin vaatii harjoitusta, olen siinä ihan luokattoman huono. Ei mitään hajua, miten aion saada sen kapulan heitettyä kisakorkuisen A-esteen yli ja vieläpä suoraan...


"Onkshyvä?" kysyy Tosca.

Saisi omaan makuun tulla aavistuksen lähemmäs,
mutta eiköhän se pienellä treenillä...

Tiistaina 8.6. oltiin myös treenaamassa, siitä juttua, kuvia ja ehkä videopätkääkin myöhemmin. Sen verran paljastan, että aiheena oli tokon alokkaan hyppy, jossa ei ole mitään ongelmaa, muka-superhelppo hyppynouto joka ei sitten ollutkaan niin helppo ja merkin kierto, joka ei tunnu hahmottuvan sitten niin millään.

Lentävä rotta ja rotan perässä lentävä koira.

Seuraavaksi pitää kyllä panostaa mielentilaan. Ihan ensimmäisenä pitää panostaa mun omaan mielentilaan, koska se vaikuttaa ihan superpaljon koiraankin - kas kummaa. Kuka kertoisi ympäröivälle maailmalle, että ei negatiivisia asioita ennen treenejä? Parempi kai olisi, kun oppisi itse hyväksymään sen, että nyt on mulle väärä mielentila päällä ja siirtää treenisuunnitelmia. Se on vain kauhean vaikeaa, kun haluaisi treenata!

Ja sitten kun on oma mielentila hallinnassa, niin... eipä sen koiran mielentilan kanssa kauhean suurta työtä tarvitse tehdä. Pientä virittelyn työstöä. Koska sehän on ihan super, silloin kun mä itse olen oikeassa mielentilassa. Tämä on mulle kovin haastavaa, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa - mun täytyy pystyä jollain tapaa kasvamaan ihmisenä ja oppia hallitsemaan omaa mielentilaani. Mun täytyy päästä siihen oikeaan mielentilaan aina treeneissä ja sitten kisoissakin. Muuten mä pilaan tuon koiran ja se oppii, ettei treeneissä ole kivaa.

No otettiin sitten vähän parempi rakennekuva,
mutta sen täydellisen metsästys jatkuu edelleen.

On se vaan niin magee pieni olento.
Kyllä siitä tulee vielä hyvä, jos mä en mokaa.