26.7.2018

Toscan kylpytakki

Johan sitä on kaksi vuotta suunniteltukin... Kylpytakin ompelemista.
Olen jopa meinannut ostaa valmiina kaupasta, mutta eihän tuolle mitkään valmistakit sovi.

Mutta tässä se nyt vihdoista viimein on!
Ja ihan itse ommeltu, alusta loppuun.


En ole koskaan aiemmin tällaista ommellut, joten kankaaksi valikoitui mummulta saatu vanha pyyhe, jossa oli pari tahraa ja yksi reuna vähän rispaantunut. Ne oli onneksi helppo jättää käyttämättä, koska pyyhe oli melko iso. Oli tilaa leikata ehjistä ja siisteistä kohdista. Eikä ollut pelkoa, että kaupasta "kalliilla" ostettu uusi hieno kangas menisi hukkaan. Vaikka eipä pyyhekangas nyt kovin kallista ole!

Kävimme keväällä äidin kanssa mummun pyyhekaapin läpi ja karsimme sieltä reunoista rispaantuneet, reikäiset ja tahraiset pyyhkeet pois. Niitä lähti aikamoinen läjä mun mukaan, mutta kaappi näytti silti karsinnan jälkeen edelleen aika täydeltä. Ihan tuli kyllä tarpeeseen tämä operaatio, mummu kun ei itse raaski koskaan mitään heittää pois. Oli iloinen, kun joku teki sen hänen puolestaan, eivätkä vanhat pyyhkeet joutuneet roskiin.

Pentuja vartenhan ne oli, mutta päätyvät nyt sitten muihin juttuihin, kuten siivousräteiksi ja käsityömateriaaleiksi. Jos sitten vielä jotain jää yli, niin ne olen luvannut viedä lahjoitukseen.

Remmitkin ovat kierrätysmateriaalia, olen jostain roskiin menneestä repusta leikellyt ne talteen. Vaikka olishan mulla rullakaupalla ihan uuttakin vastaavaa materiaalia olemassa.



Joku pikkuapulainen tuli mukaan pönöttämään, koska siitähän saa NAMIA!


Takin kaavaa on parista eri takista piirretty - Hööksin Showmaster-takista päälliosa ja Hurtta Extreme Warmerista mahaläppä. Ihan ei vielä tällä kokemuksella piirretä alusta asti omia kaavoja, mutta toisaalta, miksi tarvitsisikaan? Ottaa vaan parhaat palat valmiista takeista!

Näitäkin tosin jouduin aika rankalla kädellä muokkaamaan: Mahaläppää kapeammaksi etujalkojen välistä ja pidemmäksi mahan alta. Selkäpuolelle tuli pepun päälle muotolaskos, jotta takki istuu takaa paremmin ja eteen "halkio", joka antaa tilaa liikkumiselle.

Aika pitkälti mentiin "sovita ja sovella" -tyylillä. Jouduin herättämään Toscan varmaan kymmeniä kertoja uniltaan sovittamaan takkia, että tiesin, mitä muutoksia täytyy vielä tehdä. Onneksi se on kärsivällinen ja kiltti, seisoo paikallaan ihan just niin kauan kun tarvii. Eikä sille varmaan paha fiilis tästä jäänyt, saihan se toki palkkioksi nameja.

Kauluriosan tein ihan omasta päästä vähän mittailemalla, siihen tosin pitää vielä lisätä kiristyskuminauha, jotta se pysyy ylhäällä, eikä valu. Onneksi olin fiksu ja jätin sitä varten valmiiksi aukon, kun ompelin kauluksen reunan taitetta.


Kylpytakin ompelin tottakai mummulareissua edeltävänä iltana. Onneksi sisko oli kuskina, koska ilta saattoi ompelun takia "vähän" venähtää ja yöunet jäädä aika vähäisiksi. Inspiraatio ei aina iske ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, ainakaan minulle.

Tämä takki onnistui kyllä ihan yli odotusten, varsinkin ollakseen ensimmäiseni. Purkamistakaan ei ihan hirveästi tarvinnut harjoittaa tämän tekeleen kanssa (toisin kuin yleensä) ja kovin suuria kehitystä vaativia juttuja ei jäänyt mieltä kaivertamaan.

Ja kaiken kukkuraksi! Tämä pysyy Toscan päällä suorassa!!! Ensimmäinen takki ikinä, joka ei valu toiselle kankulle edes pidempään päällä oltuaan! Ja tein sen itse! Kai nyt saa olla aika tyytyväinen? Kerrankin?

Tämähän vaan tarkoittaa sitä, että joudun jatkossakin ompelemaan tälle neidille takit itse. Onneksi nyt ihan heti ei ole suurempia tarpeita... Jonkun hupparityylisen voisi tosin...


Toscan väri on oikeasti oranssi, mutta ehkä mä nyt jotenkin pystyn sopeutumaan tähän vaaleanpunaiseen kylpytakkiin. Tai ehkä teen joskus vielä paremman version oranssina?

Vaikka onhan tää nyt kyllä aika söpö... Vaikka itse sanonkin.

24.7.2018

Tosca 5v

Tosca täytti eilen viisi vuotta

Ennen kuvia piti harjata irtokarvat pois... Vaikka eipä se harjaamalla lopu.



Jotenkin tuntuu, että nämä synttärirakennekuvat onnistuu aina kaikista huonoiten. Mikähän siinäkin on? Ihan samanlailla me ne aina otetaan, ja jotenkin nämä on ne ainoat mitkä aina vaan kerta toisensa jälkeen on vähän mitä sattuu. Tiineenä ollessaan se taisi poseerata parhaiten, jännä kyllä.

Pitääköhän meidän vaihtaa kuvauspaikkaa, tai tyyliä. Tuo kivipohja on ainakin huono, kun tassut menee miten sattuu. Tosin ruoho ei ole juuri sen parempi, kun tuntuu, että puoli koiraa uppoaa sinne ruohoon, jonka jälkeen se näyttääkin sitten ihan super matalalta ja pitkältä. Ja asfaltti se vasta ruma onkin.



Käytiin ennen kuvien ottoa vähän shoppailemassa, Tosca sai Rauh Anakonda-puruluun, lohinameja ja kuvissakin vilahtavan Kongin amerikkalaisen jalkapallon muotoisen pallon. Ja lisäksi se sai myyjiltä nameja, tottakai. Olisi roikkunut kassapöydän reunalla vaikka koko päivän syömässä nameja, jos olis saanut itse päättää.

Tosca kävi myös puntarilla ja painoi mun järkytykseksi melkein 22 kiloa! Herranjumala! Ennen tiineyttä (itseasiassa juuri juoksujen alussa) se painoi 18,3kg. Ei se silti mitenkään kovin läskiltä tunnu käsiin nytkään kyllä. Vaikka olihan se kieltämättä ennen tiineyttä ehdottomasti laihimmillaan, mitä on mulla ollessa ollut. Ehkä vähän liiankin, noin niinkun lisääntymistä ajatellen - muuten oliskin ollut ihan just eikä melkeen hyvä.

Täytyy vähän katsoa, mitä tuon kanssa tekee. Tai ainakin, että se ei nyt pääse lihomaan enempää. Sterkkauksen jälkeen se käy helposti, varsinkin kun ehti tottua tiineysaikana siihen, että sille sai syöttää ihan reiluja annoksia ruokaa ja siihen päälle vielä herkkujakin.




Kuten ilmeistä näkyy, oli todella kuuma keli. Tosca saikin juosta pallon perässä vain pari pientä pyrähdystä, ennen kuin lähdettiin uimaan. Olin vähän haaveillut jotain pientä tokotreenin tynkääkin, tai leikkimiskuvien ottamista, mutta niitä ei tarvinnut tällä kelillä harkita alkuunkaan. Ehkä me ehditään niitäkin kuvia vielä tänä kesänä ottaa, kunhan kelit viilenevät.

Onneksi miehen autossa on sentään ilmastointi - sen takia oma romuni onkin nyt lomalla, se on ihan kamala sauna näillä keleillä. Sinne sulaa sekä ihmiset että koirat, eikä se tunnu viilentyvän, vaikka ajaa ikkunat auki. Siinäkin olisi kyllä ilmastointi, jos vaan saisi ne kylmäaineet pysymään sisällä siellä ilmastointisysteemissä...



Vähän tätä(kin) päivää varjosti se, että olin jo kauan sitten ajatellut, että meillä olisi pentuja. Tai olisivat voineet olla jo luovutusiässäkin tässä vaiheessa, mutta ainakin se oma pentu. Ja että Tosca olisi pennuista toipuva äitikoira. Ja että saatais ottaa yhteiskuvia ainakin Toscasta ja siitä itselle jäävästä pennusta.

Sitä tekis mitä vaan, että sais aikakoneen, jolla matkustaa takaisin ajassa. Että voisi pelastaa ne pennut, tehdä oikeita ratkaisuja oikealla hetkellä, viedä Toscan leikattavaksi aiemmin eli silloin, kun pennut olivat vielä hengissä siellä sen masussa. Vaan eipä taida kellään olla sellaista aikakonetta.

Vaikka ihan hyvä kesä meillä on ollut, siitä huolimatta että se iso murhe varjostaakin aika suuresti tätä kesää. Onneksi Tosca ei ymmärrä, eikä murehdi ja on toipunut erinomaisesti tiineydestä ja leikkauksesta. Nyt kun vielä saisi viileämmät kelit, niin pääsisi liikkumaan enemmän ja kohottamaan sitä kuntoa muutenkin kuin uimalla.

Meillä oli testissä ekaa kertaa Kong Aqua, jonka ostin talvella
jostain hyvästä tarjouksesta. Ihan toimiva - lentää ainakin hyvin!



Jos joku vanha lukija / kaveri tunnistaa, niin käytiin samalla vanhalla uimapaikalla, jossa vuosia sitten aina Lotan kanssa vietettiin paljon aikaa. Samassa rannassa ollaan vierailtu myös kaverini Jennin edesmenneen belgin Ziran kanssa ja siskoni corgin Minnin kanssa sen ollessa vielä ihan pentu. Hyviä, rakkaita ja ihania muistoja, joista on onneksi olemassa kuviakin.

Siluettikuvissa on sitä jotain - oon kaivannut tällaisia kuvia!




Taitavat olla tämän kesän toistaiseksi ainoat laiturihyppykuvat?
Lisää pitää ehdottomasti saada, kun vaan keksisi jostain sopivan laiturin.


Huomenna klo 12:00 ilmestyy ompeluaiheinen postaus!
Mä itse olen silloin matkalla Yyterin suuntaan - Toscan ja kameran kanssa tottakai.

23.7.2018

Uimassa Minnin kanssa

Yritän nyt vähän pienemmissä erissä päivitellä näitä kesäisiä kuvia tänne...
Syystä että niitä on PALJON.

Jospa samalla jotain kuulumisiakin yrittäisi kirjoitella.




Kesäloman eka reissu suuntautui mummulaan, jossa vietettiin siskon ja koirien kanssa pari yötä. Koiruudet pääsivät myös uimaan. Tosca on vaan siitä vähän ikävä uimakaveri, että se hakee kaikki lelut, vaikka sitten toisen suusta, jos ei muuten. Jakaa ei voi, eikä vuorotella.

Veikkaan, että tästä asiasta tullaan keskustelemaan Toscan kanssa PALJON sitten joskus, jos/kun lauma kasvaa. Tällä mun jo seitsemisen vuotta kestäneellä huonolla pentuonnella en vielä uskalla toivoa mitään, mutta kai sen huonon onnen on joskus pakko loppua?





Jotkut kuvat päätyy editoitavaksi ihan vaan hauskojen ilmeiden takia!



Tänään juhlitaan muuten Toscan 5-vuotis syntymäpäivää! Mennään taas ottamaan synttärikuvat samaan tuttuun paikkaan, jossa ne on otettu kahtena edellisenäkin vuotena. Niitä kuvia koitan saada blogiin tässä piakkoin, ehkä jo illalla, jos vaan ehdin ja jaksan.

Samalla reissulla käydään vähän shoppailemassa jotain synttäriherkkuja ja punnitsemassa Tosca ekan kerran leikkauksen jälkeen. Ja ehkä joku lelukin ostetaan, vaikka niitä on kyllä meillä jo ihan liikaa.

Hyvää syntymäpäivää rakas Toscapulla ja sisarukset siellä Englannissa jossain

14.7.2018

Märkä koira = onnellinen koira

Lotta opetti mut rakastamaan märän koiran hajua.

Märkä koira on onnellinen koira,
ainakin meillä ja toivottavasti jatkossakin.

Kuvat otettu 3.7.2018


Mies halusi ajelulle. Koira pyöri jaloissa sen oloisena, että jotain pitäs tehdä, eikä vaan maata sisällä. Yhdistettiin nämä asiat ja lähdettiin käymään syrjäisellä pikku järvellä.

Kamerakin piti ottaa mukaan, vaikka oli jo vähän hämärää ja muutenkin vähän synkkä, sateinen keli. Se ei näköjään ihan liiaksi haitannut kuvaamista uudella rungolla - vanhalla olisin ollut totaalisen pulassa näissä olosuhteissa.


Lelu on muuten Tigerista!

Erinomainen kepin korvike, eikä kovin kalliskaan.




Mies heitti, minä kuvasin. Erinomainen työnjako.

Toscallakin oli kivaa, uskaltaisin väittää.





Mulla on joku juttu noihin kuviin, missä vettä roiskuu oikein kunnolla. Huomasitte varmaan, että niitä on aika paljon tässä setissä. Sitä täydellistä kuvaa metsästäessä...

Rakastan myös uivia koiria. Toivottavasti mun koirat jatkossakin ui mielellään.



Tyytyväinen uimari käärittiin fleecevilttiin automatkan ajaksi, jottei märällä turkilla tule vilu. Tosca on vähän vilukissa, ja kun keli ei muutenkaan ollut kovin lämmin. Ei tee lihaksillekaan hyvää, jos uimisen jälkeen tulee kylmä, vaikka jäähdyttelylenkki toki tehtiin uimisen jälkeen.

Ja tosiaan, kun ei ollut muutakaan takkia mukana, niin sitten sovellettiin. Solmu kaulalle ja solmu mahan alle. Toimi matkan ajan. Tämän jälkeen inspiroiduinkin sitten ompelemaan Toscalle kylpytakin, siitä juttua ja kuvia myöhemmin!

7.7.2018

Kameran testailua

Uusi järkkärin runko on joutunut jo vaikka minkälaiseen testiin.

Tässä vähän "äksöniä" viime viikolta!




Yksin kun kuvaa, niin se koira juoksee aina suoraan pois päin tai suoraan kohti.

Vaihtelu varmaan virkistäis sekä mua, koiraa että kuvien katselijoita, mutta millä sais potentiaalisen apulaisen (miehen) innostumaan kuvausreissuista?




Kaikki postauksen kuvat kuvattu Canon 80D + Canon 50mm 1.8 -yhdistelmällä.



Ja jotta ei ihan pelkkää riehumista, niin laitetaan nyt muutama poseerauskuvakin...



Toivottavasti tykkäsitte kuvista :)